Avomieheni haikailee exänsä luokse. Vaikka hän ei sitä kysyttäessä myönnäkään, huomaan sen usein monista pienistä jutuista, puheista ja asenteista. Ei kai 15 vuotta avioliittoa niin vaan unohdukaan, varsinkaan kun liitosta on kolme lasta (lähes aikuisia jo) ja yhteishuoltajuus.. mutta kun äijä jo kertaalleen välillä palasi exänsä helmoihin niin luulisi jo riittävän, mutta ei! Alan olla kurkkuani myöten täynnä tätä korvike-fiilistä.
Siipi on viistänyt maata viime päivät, eikä se taida jaksaa sieltä enää nousta. Koko viime viikonlopun ajan sain kuulla raivoavalta mieheltä, miten olen epäsiisti (en todellakaan ole, mutta hänen exänsä on siivousnarkomaani!), miten huonosti pesen astiat, laitan voiveitsen väärään paikkaan, otan helvetti soikoon hänen karkkipussistaan karkkeja(!!), siirtelen hänen tyhjiä kaljapullojaan piiloon (eikö se sitten ole siivoamista??) jne. jne. Mies siis nalkuttaa kuin pahainen ämmä! Ja syy: hän on taas exvaimonsa kanssa vaihteeksi puheväleissä ja ilmeisen harmonista on ollut. Siitä seuraa heti, että meikäläinen näyttääkin yhtäkkiä ihan vialliselta yksilöltä!
Kuka tällaista voi sietää? Välillä ihan naurattaa, kun mies on niin läpinäkyvä käytöksessään ja puheissaan. Hänen exänsä siellä taustalla säätelee meidän parisuhdettamme, kaikki heijastuu mieheen ja sitä kautta minuun. Mitä tässä voi tehdä, kun mies kieltää aina kaiken ja selittää selittämistään kunnes alkaa käyttää hyökkäystä puolustuskeinonaan. Haluaisin kuulla näkemyksiänne ennen kuin nostan kytkintä!
Siipi on viistänyt maata viime päivät, eikä se taida jaksaa sieltä enää nousta. Koko viime viikonlopun ajan sain kuulla raivoavalta mieheltä, miten olen epäsiisti (en todellakaan ole, mutta hänen exänsä on siivousnarkomaani!), miten huonosti pesen astiat, laitan voiveitsen väärään paikkaan, otan helvetti soikoon hänen karkkipussistaan karkkeja(!!), siirtelen hänen tyhjiä kaljapullojaan piiloon (eikö se sitten ole siivoamista??) jne. jne. Mies siis nalkuttaa kuin pahainen ämmä! Ja syy: hän on taas exvaimonsa kanssa vaihteeksi puheväleissä ja ilmeisen harmonista on ollut. Siitä seuraa heti, että meikäläinen näyttääkin yhtäkkiä ihan vialliselta yksilöltä!
Kuka tällaista voi sietää? Välillä ihan naurattaa, kun mies on niin läpinäkyvä käytöksessään ja puheissaan. Hänen exänsä siellä taustalla säätelee meidän parisuhdettamme, kaikki heijastuu mieheen ja sitä kautta minuun. Mitä tässä voi tehdä, kun mies kieltää aina kaiken ja selittää selittämistään kunnes alkaa käyttää hyökkäystä puolustuskeinonaan. Haluaisin kuulla näkemyksiänne ennen kuin nostan kytkintä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vuoden seurustelu takana.Joka päivä on miehen exä mainittu.Mies väittää että ei kiinnosta exä muutakuin lapsen takia koska lapsi asuu siellä.
Kuitenkin kummasti tuntuu kiinnostavan minkäväristä autoa exän pihassa käy.Ja missä exä käy ja kenen kanssa.Mies sanoo rakastavansa minua eikä halua erota vaikka olen asiasta useamman kerran maininnut.Seksi ei myöskään ole kiinnostanut enää puoleen vuoteen.
ikäänkuin tällä viestillä kysyit niin ole hyvä ja nosta kytkintä. Ja oman itsesi vuoksi, pikaisesti.
Mies (?) on täysi idiootti ja jos kertomasi pitää puoliksikaan paikkaansa, mahtaakohan hän rakastaa ja kunnioittaa sinua aina ja ikuisesti? Vai ehkä on vaan kiva olla joku näennäisesti heikompi jolle voi tarvittaessa v*ttuilla ja purkaa epävarmuuttansa. Ansaitset parempaa.
Kiitos suorasta vastauksesta, tällaista juuri tarvitsen! Mies on nimittäin mollannut ja motkottanut jo niin paljon ja monin tavoin, että itsetunto alkaa hiipua, ja välillä jopa uskon olevani juuri niin huono ihminen kuin hän väittää. Sisimmässäni tiedän, mitä on tapahtumassa. Mies - sydämeltään todellakin poikanen vain - ei ole minua koskaan kunnioittanut, ja toisinaan se asia näkyy ja tuntuu inhottavalla tavalla.
Miksi olen sietänyt tätä jo vuosia? Itse asiassa en täysin olekaan, vaan yritin jättää hänet useita kertoja ennen yhteenmuuttoa, mutta mies ei päästänyt irti, uhkailuja riitti jos jonkinlaisia. Sitten päätin yksinäisyytenikin takia kokeilla yhteiseloa kaikesta huolimatta. Joku vois sanoa, että pidä nyt sitten mölyt mahassa ja kestä vaan, kun kerran sen askeleen otit. Mutta elämä on peliä, ja sitä pelataan niillä panoksilla, jotka kulloinkin tilanteeseen sopivat. Siis eteenpäin, sanoi mummo lumessa! (Kun vielä jaksais ja uskaltais...)
Älä kestä. Lähde menemään. Ero teille tulee kuitenkin, jos Ex vinkautaa sormeaan, ja mies menee kuin tuli perseessä. Ei sinun sitä tarvitse odottaa. Toisekseen, älä ikinä vaan usko niitä puheita, mitä mies sinusta sanoo! Sinä olet arvokas ja hyvä juuri itsenäsi, miehellä itsellään on pää sekaisin kaikista asioista. Sellaiset nalkutukset kertoo enemmän hänestä itsestään kuin sinusta.
Sinuna alkaisin toimia :) Voimia :)