Kalliit terveyspalvelumaksut ja kärsimys

Niin tarvittaisiin. Tanskasta ja Ruotsista olisi hyvä ottaa mallia.

Tuleehan se kalliiksi, kun menee lääkäriin saadakseen apua, mutta ei saa.
Käsketään vaan tulemaan uudestaan, jos vaiva jatkuu tai pahenee.
Ja kun on vaivaa, niin on pakko mennä uudestaan.

Juoksuttaminen edestakaisin osataan ainakin kunnallisella puolella, ja juurikin pienituloisten, vanhusten, eläkeläisten ym. kohdalla.

Olen huomannut että julkiselle puolelle on joskus jonoa jopa pitkälle toista viikkoa. Siksi olenkin käynyt ensin yksityisellä lääkärillä koska sinne pääsee yleensä jo seuraavana päivänä. Helpottaa oloa ja saan mielenrauhan kun saan selvyyden vaivaan mahdollisimman pian.
Jos yksityislääkäri määrää tutkimuksia ja hoitoja, niin tilaan sitten ajan TK lääkärille kun nyt pystyn odottelemaan rauhallisemmin mielin vastaanottoaikaa seuraavaan viikkoon.
Esimerkiksi viimeksi yksityinen sanoi että ei mitään huolettavaa, mutta tehdään ultraäänitutkimus varmuuden vuoksi. Se olisi maksanut yksityisellä pitkälle toistasataa euroa. Siksi varasinkin heti samana päivänä ajan julkiselle ja sain tutkimuksen sitä kautta ilmaiseksi. Tutkimuksen odottelu oli mukavampaa kun oli saanut mielenrauhan vaivani laadusta.

Sekin on sairaus itsessää, jos koko ajan epäilee sairastavansa jotakin. Ongelma on siis mentaalipuolella ja on hoidettava siellä.
Tämän kun hoidat kuntoon, niin ei tarvitse koko ajan lääkärissä juosta ja rahatkin säästyy.

Kyllä. On erittäin tärkeää että palveluihin saadaan erilaisia ja monimuotoisia, kokonaisuuden paremmin huomioivia muutoksia ja uudistuksia.

Pienituloinen, tai ilman tuloja oleva, voi aina kääntyä oman kuntansa/kaupunkinsa sosiaaliturvan puoleen ja hakea sieltä toimeentulotukea tai maksusitoumuksen sairaskuluilleen ja muillekin menoilleen.

Kommentti tuohon huonovointisena ei jaksa... elämän laatu on heikko .. kukaan toinen ei välitä sairauksista... jne jne.

Jokainen meistä on loppupeleissä itse vastuussa omasta terveydestään.
Kannattaa miettiä niitä omia oireita tarkkaan koska jokaisella, terveelläkin ihmisellä, voi olla välillä käsi tai jalka kipeä, tai särkeä päätä.
Parempi terveys vaatii meiltä jokaiselta valtavasti omaa panostusta ja systemaattista pohdintaa syistä ja seurauksista.
Jos vatsassa on huono olo, tuliko syötyä jotain sellaista mikä pistää mahan sekaisin. Jos päätä särkee, nukuitko huonosti, oletko ollut riittävästi ulkona, tuliko istuttua tietokoneella tai telkkarin ääressä 8h. Nää on vain sellasia perusjuttuja.
Jos joka pikkujutun kanssa hyppää lääkäriin, niin ei ne tietenkään ota sua enää todesta. Meinaavat vaan että taas se tuossa valittaa ja hakee huomiota.

Kerron tässä esimerkin.
Eräs läheiseni on 50 kg ylipainoinen. Juoksee lääkärissä joka kuukausi milloin minkäkin syyn takia mutta... ei suostu laihduttamaan. Mättää napaansa pitsaa, hampurilaisia, karkkia, limsaa yms.
Valittaa jatkuvasti miten henkeä ahistaa jo istuessa, on koko aika hiki, vapisuttaa, jalat on kipeät ja turvoksissa, ei pysty nukkumaan kun ei saa happea jne.
On todettu uniapneat, diabetekset, korkeat verenpaineet, kolesterolit yms.
Ei kuitenkaan halua mitata veren sokereita, kun ei tykkää pistää sormeen, ei halua mitata verenpainetta kun se on niin vaikeeta kun mansetti ei riitä jne jne.

Hänen itsensä ne liikakilot pitää pois laihduttaa, en minä, eikä lääkäri niitä hänestä pois saa. Olen kymmeniä kertoja asiallisesti yrittänyt sanoa, laiduta, niin hän vain hokee en minä laihdu vaikka kuinka yritän.

Hänen yrittäminen on sitä, että on aamun syömättä ja illalla vetää kaikki mitä kaapeista löytyy. Olen sen sata kertaa sanonut, että älä osta karkkia, osta vain ravitsemusterapeutilta saamasi ohjeen mukaisia ruoka-aineita, mutta ei mene jakeluun.

Jos käyn hänen puolestaan kaupassa, siitä ei ole mitään apua, hän käy minulta salaa itse ostamassa ne karkit ja mätöt, piilottelee niitä ja syö multa salaa.

Ja hokee, kun kukaan ei auta, kukaan ei auta, ja mättää lisää höttöä naamaan kaksin käsin.

Jos ihminen juoksee monta kertaa saman vaivan kanssa lääkärillä, eikä mitään syytä löydy, niin jossainhan se vika on, joko potilaassa itsessään tai lääkärin ymmärryskyvyssä.
Jos useampi lääkärikään ei löydä mitään vikaa samoilla selityksillä, kannattaa miettiä voisiko potilaan omassa ulosannissa olla petrattavaa.

Monet lääkärit eivät ymmärrä edes suomen selkokieltä, joten kannattaa miettiä tarkkaan miten asiansa esittää. Murresanoja ei voi käyttää muiden kuin samalla murrealueella ja samatasoisessa porukassa syntyneiden ihmisten kesken.

Vinkkinä sanon teille mysteerisairauksia sairastaville:
Pitäkää päiväkirjaa!
Kirjaa joka päivä vointisi ja mahdolliset oireet selkokielellä paperille.
Jos sattuu, kirjaat ylös mihin kohtaan sattuu, kuinka kovaa sattuu, kuinka kauan kipukohtaus tuntui, mitä teit ennen kipukohtausta, millainen vointi oli sen jälkeen kun helpotti.
Etkä sano lääkärille; en tiedä johtuiko kipu sydämestä/sapesta/munuaisista vai oliko se vain lihaskipua!

Kirjaa ylös myös kaikki mitä ja mihin kellon aikaan syöt, kuinka paljon liikut (aika ja matka), kuinka paljon/hyvin nukut, kuinka paljon istut yhtäjaksoisesti.
Joka ikinen päivä pistät ylös kaikki mitä teet.

Ja muista; kerrot lääkärille pelkät faktat oireistasi, et itse oleta mitään sairautta, et vähättele etkä suurentele vaivaa.

Tiedän kokemuksesta, lääkärit eivät osaa käyttää mielikuvitustaan.
Kun heille tulee mieleen joku tauti, niin sitä sitten pyöritellään ja tutkitaan vaikka kymmenen vuotta. Eivät osaa miettiä voisiko syy olla jossain muualla.
Nimimerkki. 21 vuotta kesti ennen kuin sain diagnoosin. Oma sairauteni johtuu geenivirheestä. Oli täysin onnenkantamoinen että vika löytyi.