Tilanteeni ei ole mitenkään vakava, mutta mielestäni sitäkin raivostuttavampi. n. 30 vuotiaalla miehelläni ja minulla on tietty tapa puhua ja heittää huumoria useammin keskenämme. Aina, kun alamme pienen leikittelyn ja vitsinheiton keskenämme, anoppini ja appeni luulevat, että olemme aivan tosissamme. He alkavat hirveästi puolustella oman poikansa puolesta!! Appeni sanoo minulle hirveän jyrkkään ja ivallisesti takaisin: tavallaan ajatuksella "antaa samalla mitalla takaisin poikansa puolesta". Minua on monta kertaa ihmetyttänyt asia, koska juttumme ovat todellakin huulenheittoa ja myös mieheni hymyilee ja heittää juttua mukana (joskus on kyllä myös hiljaa, mutta hymyilee). Ja on ihan normaali suomalainen mies: ei mikään hirveä hissukka. Omat vanhempani eivät puutu asiaan mitenkään, jos ylipäätään ymmärtävät meidän huulenheittoa, niin korkeintaan nauravat tai hymyilevät mukana.
Myös mieheni on huomannut vanhempiensa suhtautumistyylin, mutta painaa asian aina villasella. Muutenkin tunnun olevan hiukan mustalammas, kun heidän toisen poikansa vein (hänellä on kyllä yksi veli) -- olisi maailmasta varmasti löytynyt moninkymmeninkerroin heidän pojalleen parempi vaimo -- heidän ajatustyyliään lainatakseni.
Onko teille tullut vastaavanlaisia tapauksia vastaan? Kuitenkin ollaan oltu yhdessä jo kymmenisen vuotta, että alkaa hiukan nyppiä tuo iän ikuinen poikansa "paijaus" ja sanojen tasottelu...Mutta se on kai sitä elämää? ;)
Aurinkoista kevättä kaikille, kaikesta huolimatta !! :)
Myös mieheni on huomannut vanhempiensa suhtautumistyylin, mutta painaa asian aina villasella. Muutenkin tunnun olevan hiukan mustalammas, kun heidän toisen poikansa vein (hänellä on kyllä yksi veli) -- olisi maailmasta varmasti löytynyt moninkymmeninkerroin heidän pojalleen parempi vaimo -- heidän ajatustyyliään lainatakseni.
Onko teille tullut vastaavanlaisia tapauksia vastaan? Kuitenkin ollaan oltu yhdessä jo kymmenisen vuotta, että alkaa hiukan nyppiä tuo iän ikuinen poikansa "paijaus" ja sanojen tasottelu...Mutta se on kai sitä elämää? ;)
Aurinkoista kevättä kaikille, kaikesta huolimatta !! :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mä oon sitä mieltä että on miehen asia selvittää asiat omien vanhempiensa kanssa. Jos sinä puutut heidän väleihinsä, siitä se sota syntyy. Miehesi pitäisi sanoa vanhemmilleen että rajoittavat hyysäystään ja selittää että teillä on oma huumorinne. Sinä et voi muuta kuin hyväksyä heidät sellaisena kuin ovat. Jos ottaa kovasti päähän niin vältä tapaamasta.
on näinpäin. Ollaan oltu yhdessä miehen kanssa 8,5 vuotta. Vieläkin kun ollaan minun mummulassa (äidinäiti) ja joskus vähän "kinataan" niin mun mummu tulee aina siihen väliin et "Lopettakaa, ei saa tapella." Ja sama juttu oli kun "nuorempina" esim. kutitettiin toisiamme. Aina se tuli siihen väliin et "lopettakaa". En minä oikein tiennyt et mitä siihen olis sanonut.
Onneksi se "käsky" tuli mulle tai meille molemmille, ei siis esim. käskenyt mun miestä lopettamaan. Nyt me saadaan jo joskus kinata ihan rauhassakin. Ovat kai huomanneet että ei se niin vakavaa ole. Mummu on siellä 70 luokka et kai vanhoilla ihmisillä on jotain tollasta "tappelua" vastaan.
pitää olla ihmisiks..;-)), aikuiset ihmiset..;-))
paljon helpommalla, jos jättäisitte sen "oman huumorin" väliin, silloin kun appivanhemmat on paikalla. Jos he eivät sitä huumoriksi ymmärrä, niin tuskin oppivatkaan. Eikä kai oikeastaan tarvitsekaan, en minäkään aina ymmärrä toisten ihmisten huumoria, ja sitten sitä on vaan vaivautunut, kun ei tiedä miten pitäisi suhtautua.
Onko tämä piikittely molemminpuolista, siis että sellaistakin sattuu, että miehesi aloittaa sinun (humoristisen) piikittelyn ollessasi teillä, ja että omat vanhempasi suhtautuvat silti asiaan yhtä neutraalisti ?
... nuorien pitää muuttaa omaa käyttäytymistään. Ei se näin voi olla, että muut lahopäät sanelevat, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Meillä tuosta olisi seurannut jo avioero - tai siis on jo seurannut.
Mielestäni olisi kohteliasta karsia pariskunnan välinen inside-huumori pois silloin kun ollaan seurassa, tutussa tai tuntemattomassa. Se on paras tapa välttää väärinkäsitykset, eikä ketään oikeasti kiinnosta kuunnella toisten keskinäistä v**tuilua, oli se sitten leikkiä tai ei. Ja kaipa vanhemmat lastaan puolustaa: eikö olisi omituista jos ne hirnuisi päälle kun sinä kettuilet niiden pojalle?
Inside-huumori kertoo pariskunnan keskinäisestä läheisyydestä.
Sitä ei saa liikaa viljellä seurassa, jotta toiset eivät koe jäävänsä ulkopuolisiksi, mutta ei sitä pelätäkään missään nimessä tarvitse!
Ehkä alkuperäisen kannattaa vähentää sitä naljailua anoppilassa, jos appivanhemmat eivät ole oppineet sitä huumoriksi usean vuoden aikana, tuskin tulevat oppimaankaan...
sä oikeen oot... tällaisia tänne ei enä tarvita!
Kyllä munkin mielestä on vaivaannuttavaa kuunnella vieraan pariskunnan Inside-huumoria vierestä. Sitä voi vähän rajoittaa seurassa. Toki sitä pitäis pystyä vähän relaamaa, mutta liika on aina liikaa.
Meillä oli exän kanssa myös omaa huumoria, jota anoppi parka luuli piikittelyksi miehelle. Sattui vain olemaan meidän omaa inside juttua. Anoppi nyt muutenkin pisti nokkansa joka paikkaan ja laukoi mielipiteitään. Ei lauo enää, ainakaan minulle. ei tarvitse kuunnella ettei poikansa ole onnellinen kanssani. Minä en heidän liigaansa ole päivääkään ikävöinyt. Pääsin eroon, mutta poikaa kaipaan vieläkin. Jotkut vain eivät pysty napanuoraa irrottamaan edes yli 30 vuotiaina. Sielläpähän anoppi poksautelkoon kuohuvinkkuja keskenään, yksinäisenä eläkeläisenä.