Äitini vihaa minua

Enkä tiedä miksi. Meitä on kaksi tyttöä, minä esikoinen. Nuorempi on aina ollut äidilleni tärkeämpi. Äitini on lapsuudestani saakka kertonut mikä lahja taivaasta siskoni on, minusta ei mitään hyvää. En muista että äitini olisi ikinä halannut minua, sanonut rakastavansa minua, pitänyt minua sylissään, tms. Yksi ainoa valokuva löytyy jossa olen hänen sylissään; hän vaihtaa vaatteitani kun olin vauvaiässä. Sen sijaan muistoja lyönneistä, haukkumisesta ja häpäisemisestä on useita. Esimerkkinä voin kertoa että kuukautiseni alkoivat kun olin 13-vuotias. Kerroin tämän äidilleni, hänen reaktionsa oli alkaa huutaa että minussa on jotain vialla, hänen kuukautiset alkoivat vasta 16-vuotiaana. Kun olin parikymppinen, tuntematon narkkimies hakkasi minut baari-illan päätteeksi. Kun pääsin sairaalasta ja äitini näki naamani (nenä murtunut, toinen silmä muurautunut umpeen, hammas huulen läpi, jne) hän sanoi "noni, kannattiko lähteä baariin, onks nyt hyvä olo?"
Jos kävin baareissa, hän soitti aina perään haukkuen minua alkoholistiksi. Siskoni petti aviomiestään ja teki lapsen toiselle miehelle; äitini totesi "en minä voi ketään tuomita".
Viime viikolla kävin vanhempieni luona, äitini alkoi yllättäen huutamaan että isäni ja minä olemme tehneet hänen elämästään helvetin viimeiset 38-vuotta (olen siis nykyään 35-vuotias). Kärsin mielenterveysongelmista (vaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö) ja huomaan että voin paremmin kun en tapaa häntä. Ongelmana on kuitenkin se että rakastan isääni yli kaiken ja haluan häntä tavata. Minusta tuntuu myös pahalta nähdä ja kuulla miten hän haukkuu ja sättii isääni. Isäni alistuu ja hiljenee ottaen haukut vastaan. En tiedä miten edetä ja mieleeni on alkanut tulla väkivaltaisia ajatuksia. Miten edetä?