Sitten kuitenkin yhtenä hetkenä Jumala ilmestyi minulle. en koskaan voi muuta kuinka ihmetellä kuinka uskomattoman upean kokemuksen sain.
Mutta se ei koskaan kelvannut koska silloinhan MINÄ, siis MINÄ joka ei tietenkään saa missään nimessä koskaan nousta mihinkään. Minähän olen henkilö jonka pitää olla huono ja muiden käytettävissä ja ehdottomasti piilossa ja salassa. Sillä KAIKKI muuthan ovat aina olleet minua parempia ja kelpaavat aina jotenkin enemmin johonkin kuin minä. Olin kuitenkin ihan hyvä. osasin paljon ja olin nokkela, opin nopeasti ja halusin kaikille hyvää.
Kaikkien muiden piti olla suuria ja minun roolini piti olla heidän palvelijansa, näin he usein asian ohjasivat. vaikka kuinka olin ystävä niin jos hiukankin tuli tunne, että minä menestyisin niin ehti piti tönäistä.
Jos on työpaikka siellä valitaan ilkeästi joku muu vaikka olisin parempi. Jos on asunto minulle ohjattaan tahallaan se huono ja traumatisoivalta paikalta.
jos pidän taidenäyttelyn saan kommentin- kukahan tuokin luulee olevansa.
Koska sinä et ollut yhtään mitään, kaikki surkea veljesikin olisi sinua suurempi taiteilija. koska jotenkin se meni niin. sillä sinunhan piti kärsiä, eikös niin.
Niin ja jos agitoin Suomelle jotain taikka sain aikaan politiikassa jotain niin se heti otettiin toisen kunniaksi ja häivytettiin. Ja jos taistelin yksin ja jotain tapahtui...niin
MIKSI MINÄ EN SAA KOSKAA KUNNIAA MISTÄÄN?
tahallaan kukaan ei ottanut edes valokuvaa kun hyppäsin BASEJA.
Koska näinhän minusta ei jää jälkipolville mitään muistoa muuta kuin mikä?
No minusta jää jälkipolville muistoksi sellainen uskomus, että olen varmastikin ollut ...no ei mitään koska en saa sitä google historiaan. Siellä ei ole mitään minua. ja näin ikiaikainen tarkoitus toteutui jotta saatiin pudotettua nainen.
Mutta minun lusmu veljeni joka vastikään sai kameran ja innostui kuvaamaan saa sinne oikean tärkeän näköisiä kuvia jotka hyvä kamera mahdollistaa. Hänestähän kuoriutui "taiteilija".
Entä huippulahjakas sisko hän teki monenlaista mitä hänestä jää, ei mitään mairittelevaa.
Mutta se ei koskaan kelvannut koska silloinhan MINÄ, siis MINÄ joka ei tietenkään saa missään nimessä koskaan nousta mihinkään. Minähän olen henkilö jonka pitää olla huono ja muiden käytettävissä ja ehdottomasti piilossa ja salassa. Sillä KAIKKI muuthan ovat aina olleet minua parempia ja kelpaavat aina jotenkin enemmin johonkin kuin minä. Olin kuitenkin ihan hyvä. osasin paljon ja olin nokkela, opin nopeasti ja halusin kaikille hyvää.
Kaikkien muiden piti olla suuria ja minun roolini piti olla heidän palvelijansa, näin he usein asian ohjasivat. vaikka kuinka olin ystävä niin jos hiukankin tuli tunne, että minä menestyisin niin ehti piti tönäistä.
Jos on työpaikka siellä valitaan ilkeästi joku muu vaikka olisin parempi. Jos on asunto minulle ohjattaan tahallaan se huono ja traumatisoivalta paikalta.
jos pidän taidenäyttelyn saan kommentin- kukahan tuokin luulee olevansa.
Koska sinä et ollut yhtään mitään, kaikki surkea veljesikin olisi sinua suurempi taiteilija. koska jotenkin se meni niin. sillä sinunhan piti kärsiä, eikös niin.
Niin ja jos agitoin Suomelle jotain taikka sain aikaan politiikassa jotain niin se heti otettiin toisen kunniaksi ja häivytettiin. Ja jos taistelin yksin ja jotain tapahtui...niin
MIKSI MINÄ EN SAA KOSKAA KUNNIAA MISTÄÄN?
tahallaan kukaan ei ottanut edes valokuvaa kun hyppäsin BASEJA.
Koska näinhän minusta ei jää jälkipolville mitään muistoa muuta kuin mikä?
No minusta jää jälkipolville muistoksi sellainen uskomus, että olen varmastikin ollut ...no ei mitään koska en saa sitä google historiaan. Siellä ei ole mitään minua. ja näin ikiaikainen tarkoitus toteutui jotta saatiin pudotettua nainen.
Mutta minun lusmu veljeni joka vastikään sai kameran ja innostui kuvaamaan saa sinne oikean tärkeän näköisiä kuvia jotka hyvä kamera mahdollistaa. Hänestähän kuoriutui "taiteilija".
Entä huippulahjakas sisko hän teki monenlaista mitä hänestä jää, ei mitään mairittelevaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.