Olen ollut naimissa yli kolmekymmentä vuotta.
Sellaista tavallista arkeä vain. Kotona tilanne on sellainen, että koen olevani lähinnä rahantuoja. Tein mitä tein niin aina on jotain arvosteltavaa. Milloin ajaa autolla liian hiljaa,milloin liian kovaa. Eli teet mitä teet niin aina väärin.
Läheisyyttä sellaisena kuin sitä haluaisin ei ole.Tarkoitan läheisyydellä muutakin kuin sitä
kerran kuussa tapahtuvaa seksiä. Minun läheisyydentarpeeni käsittää vaikkapa käsi kädessä kävelyä, vierekkäin istumista ja kaikkea
sellaista "lapsellistakin" Joka sellaista on kokenut ymmärtää mitä koitan sanoa.
Asiat on pitkälti puhuttu, vain asiallisista asioista on enää jotain sanomista. Kysymys miltä sinusta tuntuu, mitä sinä ajattelet on aivan vierasta.
Kynnys esimerkiksi tunteista puhumiseen on niin korkea, että sen ylittämiseen ainakaan minulla ei
ole voimaa eikä ainakaan juuri nyt kyllä haluakaan.
Avioseksi on oikean seksin tai rakastelun joksi minä sellaista nimitän, irvikuvaa.
Suudelmat ovat olleet pannassa vuosia, jos sitä koitan niin ´pää kääntyy.Jos kosken vaikkapa rintoihin niin käsi pois tai jos ei niin on tunne
sellainen ettei se ainakaan vaimolle mitään anna.
Joku pitää ihon hyväilemisestä. Meillä se aiheuttaa lähinnä kutinaa. Molemminpuolinen tai edes yksipuolinen suuseksi on vuosien taakse jäänyttä sekin.
Onko tuollaisten rajoitusten jälkeen kummallista jos minulla on koko ajan tunne, että en osaa mitään, en tiedä mitä tehdä. Minusta tuollaisten rajoitusten noudattiminen kyllä antaa aika vähän
mahdollisuuksia mihinkään.
Kun vielä lisään tuohon että kaikki tapahtuu yleensä peitoissa ja pimeässä ja aina samalla lailla , niin tuskin ihmetystä herättää jos rakastelu ei oikein tahdo innostaa.
Lisään vielä että seksistä keskustelu on meillä
täysin mahdotonta. Se on niin kiellettyä aluetta ,että en edes viitsi yrittää mitään.
Ratkaisuni on toinen nainen. Joka on omassa liitossaan samassa tilanteessa. Mitään läheisyyttä eikä edes sitä kerran kuukaudessa seksiä heillä ole.
Meillä on samanlaiset tarpeet, haluamme toisen ihmisen läheisyyttä jos toki seksiäkin. Ja me olemme onnellisia toisistamme.
Me elämme niistä hetkistä jotka meille ovat mahdollisia. Niitä on harvoin mutta edes joskus kuitenkin
Joku tuomitsee tietenkin,mutta onko kenelläkään todellista vaihtoehtoa tilanteeseen esittää.
Kuten sanoin keskustelu on lähes mahdotonta ja erokin monista syistä mahdotonta.
Pitäisikö vain elää arkea ja kuolettaa kaikki tunteensa ja halunsa. Minusta elämä on niin lyhyt että sitä ei tuollaiseen kannata uhrata
Sellaista tavallista arkeä vain. Kotona tilanne on sellainen, että koen olevani lähinnä rahantuoja. Tein mitä tein niin aina on jotain arvosteltavaa. Milloin ajaa autolla liian hiljaa,milloin liian kovaa. Eli teet mitä teet niin aina väärin.
Läheisyyttä sellaisena kuin sitä haluaisin ei ole.Tarkoitan läheisyydellä muutakin kuin sitä
kerran kuussa tapahtuvaa seksiä. Minun läheisyydentarpeeni käsittää vaikkapa käsi kädessä kävelyä, vierekkäin istumista ja kaikkea
sellaista "lapsellistakin" Joka sellaista on kokenut ymmärtää mitä koitan sanoa.
Asiat on pitkälti puhuttu, vain asiallisista asioista on enää jotain sanomista. Kysymys miltä sinusta tuntuu, mitä sinä ajattelet on aivan vierasta.
Kynnys esimerkiksi tunteista puhumiseen on niin korkea, että sen ylittämiseen ainakaan minulla ei
ole voimaa eikä ainakaan juuri nyt kyllä haluakaan.
Avioseksi on oikean seksin tai rakastelun joksi minä sellaista nimitän, irvikuvaa.
Suudelmat ovat olleet pannassa vuosia, jos sitä koitan niin ´pää kääntyy.Jos kosken vaikkapa rintoihin niin käsi pois tai jos ei niin on tunne
sellainen ettei se ainakaan vaimolle mitään anna.
Joku pitää ihon hyväilemisestä. Meillä se aiheuttaa lähinnä kutinaa. Molemminpuolinen tai edes yksipuolinen suuseksi on vuosien taakse jäänyttä sekin.
Onko tuollaisten rajoitusten jälkeen kummallista jos minulla on koko ajan tunne, että en osaa mitään, en tiedä mitä tehdä. Minusta tuollaisten rajoitusten noudattiminen kyllä antaa aika vähän
mahdollisuuksia mihinkään.
Kun vielä lisään tuohon että kaikki tapahtuu yleensä peitoissa ja pimeässä ja aina samalla lailla , niin tuskin ihmetystä herättää jos rakastelu ei oikein tahdo innostaa.
Lisään vielä että seksistä keskustelu on meillä
täysin mahdotonta. Se on niin kiellettyä aluetta ,että en edes viitsi yrittää mitään.
Ratkaisuni on toinen nainen. Joka on omassa liitossaan samassa tilanteessa. Mitään läheisyyttä eikä edes sitä kerran kuukaudessa seksiä heillä ole.
Meillä on samanlaiset tarpeet, haluamme toisen ihmisen läheisyyttä jos toki seksiäkin. Ja me olemme onnellisia toisistamme.
Me elämme niistä hetkistä jotka meille ovat mahdollisia. Niitä on harvoin mutta edes joskus kuitenkin
Joku tuomitsee tietenkin,mutta onko kenelläkään todellista vaihtoehtoa tilanteeseen esittää.
Kuten sanoin keskustelu on lähes mahdotonta ja erokin monista syistä mahdotonta.
Pitäisikö vain elää arkea ja kuolettaa kaikki tunteensa ja halunsa. Minusta elämä on niin lyhyt että sitä ei tuollaiseen kannata uhrata
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei kannata tollaseen suhteeseen uhrata elämäänsä. Tosin jotain perhe/seksi terapiaa voisin suositella. Jos aiot jatkaa toista suhdettasi suosittelen jättämään vaimosi tai olemaan hänelle rehellinen asiasta ja siihen johtaneista syistä. Mitkä ovat syyt miksi et voisi erota huonosta suhteesta?
Täälläkin samaa mieltä. Kyse ei ilmeisesti ole edes lapsien vuoksi yhdessäolosta, eikä silloinkaan homma tuossa tilanteessa olisi oikein jatkamisen arvoista. Elämää on vielä paljon edessä, ja jos keskusteluyhteyteen ei pariskunnalla ole edes halua, niin yrittäminen on turhaa. Ei ne asiat odottamalla parane.. Tsemppiä alkuperäiselle kirjoittajalle ja paljon myötätuulta purjeisiin! :)
Ero ensin entisestä suhteesta ja ala sitten vasta etsiä uutta.Ei sinulla ole oikeutta loukata puolisoasi vaikka suhde ei sinua mielytäkään.
Oletko muuten vilkaissut peiliin,onko asiat tosiaan niin että syy on vain puolisossa?
Ja se että haikailet jo toisen perään voi olla jo yksi syy ettei seksi pelaa....puoliso aistii että hän ei vastaakaan enää sinun haaveitasi ja toiveitasi.
Ja tiedätkö parisuhde muuttaa muotoaan iän myötä.Naisella on omat vaikeutensa hyväksyä vanhenemista ja jos sitä ei tueta voi sekin rasittaa suhdetta.
Siksi tarjoankin toiseksi ja paremmaksi vaihtoehdoksi että menisitte yhdessä keskustelemaan asioista ammattiauttajan kanssa,he osaavat aukoa pahojakin solmuja.Sivusuhde ei ole pelastus vaan tuho!Usko se!