Minä erehdyin kertomaan tunteistani naiselle joka halusi minut vain ystäväksi.
En pystynyt olemaan kyseiselle naiselle pelkkä kaveri, joten minun oli pakko ottaa etäisyyttä häneen. Nyt alkaa tunteet jo haalistua, ja jos nainen nyt tulisi ja sanoisi että hänellä onkin tunteita minua kohtaan, en usko että aloittaisin seurustelemaan hänen kanssaan, liian pitkä aika jo kulunut siitä(6kk).
En pystynyt olemaan kyseiselle naiselle pelkkä kaveri, joten minun oli pakko ottaa etäisyyttä häneen. Nyt alkaa tunteet jo haalistua, ja jos nainen nyt tulisi ja sanoisi että hänellä onkin tunteita minua kohtaan, en usko että aloittaisin seurustelemaan hänen kanssaan, liian pitkä aika jo kulunut siitä(6kk).
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mitäpäs sitä aikaansa tuhlaamaan jos ei vastakaikua tule..
Niin mikä siinä oli virhe, että kertoo tunteistaan? Ei positiivisissa tunteissa ole mitään hävettävää. Ei se aina mene niin kuin toivoo. Pääasia että pystyy tunteisiin.
Ei tuossa mitään virhettä ole tapahtunut, eikä traagisuuttakaan.
Ei tiällä tälläisiä ole muita ,jotka on henkilökohtasesti kokenut monenmoista.
Ei semmoisten koettemusten jälkeen ennee etsi vain kaveria, eikä kyllä 5stävääkäön.
Ja koska minusta aina tuntuu, varsinkin lämpimillä keleillä, että odotan vauvaa,niin ei minua tarvitse kenenkään ymmärtee, enkä sitä edes toivo sillälailla.
Pärjään yksinkin vallan hyvin.
Eikä kyllä minunkaan ikäinen ennee pahemmin3seksiä harrasta.
Ne vuodet ovat vain jo männeet.
Tulevista ei tiedä, mutta vanhuus on tielläni piankin.
Mutta mikä se traaginen virhe oli?
Sinulla oli tunteita, etkä pystynyt olemaan pelkkä kaveri. Ainoa mitä siinä tilanteessa voi tehdä on kertoa tunteistaan tai poistua takavasemmalle, vaikka pakit tulisikin. Tässä ei siis tapahtunut virhettä.
Torjutuksi tulemisen jälkeen otit häneen etäisyyttä käsitelläksesi omat tunteesi, mikä on tervettä käytöstä verrattuna vainoamiseen.
Nyt et ole enää niin ihastunut, kunhan turhaan vielä jossittelet sellaista, mikä tuskin tulee tapahtumaan.
Traaginen virhe = Hengenvaarallinen virhearvio.
Hmm, no jos se tunteista kertominen tuntuu traagiselta virheeltä, kun et saanut odotettua vastakaikua, niin ajattele asia niin että ainakin yritit.
Ainakin kerroit mitä tunnet.
Jos tuon kertomisen jälkeen on vaikeaa olla enää ystävä, eikä etäisyyskään auta, niin sitten vaan pitää jatkaa matkaa ilman häntä ja ystävyyttään.
Toisaalta jos tunteesi ovat jo haalistuneet, niin etkö pysty olemaan vain ystävä, etkö halua ystävyyttä vaan vain intiimiä suhdetta? Vai eikö hän halua olla enää ystäväsikään tiedon tunteistasi jälkeen?
Mikäli mikään ei käy, eiku ettepäin ja eri suuntiin. Uusia tunteita ja ihmisiä tulee kyllä aikanaan vastaan.
Siis? Traaginen virhe johtaa kuolemaan tai vammautumiseen tms. Kukaan ei ole onneksi kuollut, joten traagisesta virheestä ei ole kyse. Ja sitten tunteista kertominen ei ole virhe, joten eipä ollut pelkkää virhettäkään.
- Sheena
Fileointiveitsen tarkuudella näin on tämäkin palstapojun avautuminen siististi niputettu. Moving on, folks, täällä ei ole enää mitään nähtävää!
Tuohan oli vain ja ainoastaan hyvä peliliike! Pääsit ihastuksestasi yli kun ei vastakaikua kuulunut ja saat jatkaa elämääsi eteenpäin!
Ei missään nimessä siis virhe!
Asia todettu jo, ei saman vastauksen toistoa enää, aloittaja vitsaili. Eteenpäin.
Teitkö asiasi niin selväksi että hän ymmärsi asian?
Miten otit etäisyyttä?
En kyllä ymmärrä, että mikähän virhe tuossa on käynyt? 🤷♂️
Olisiko tunteet pitänyt olla sanomatta ja jatkaa unelmointia?
Vai tyytyä kaverisuhteeseen?
Minusta tuohan on mennyt täysin oikein. Tunteet on sanottu ja pelkkä kaveruus ei kiinnosta, niin ei kun kumpikin etiäpäin ja se siitä.
Minusta isompi virhe on elää jossain toiveissa ja oletuksissa, eikä tiedossa.