Mihin perustuu se, että mitä korkeammalla pallilla on säveltäjä sen hirveämpää musiikkia tai äänien sekamelskaa syntyy?Kuka muuten niitä tilaa näille esittäjille kun niitä ei kerran voi uudestaan juurikaan kuunnella?Saati kuunnella levyltä...kertokaa
miksi professorit säveltää sellasta sontaa
paavi sonni
9901
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tulee mieleen vanha satu "Keisarin uudet vaatteet".
Kaikki tietävät, mutta kukaan ei uskalla sanoa, kun pelkää tunnustautuvansa tomppeliksi.
Tosiasiahan on, että uuden musiikin joukossa on paljon hienoja, aivan kuunneltavia teoksia, mutta niihin tutustuminen pitäisi aloittaa vähintään 1900-luvun alusta, niin pääsisi hiukan kärryille.
1950-luvulta alkaen on sävelletty uskomaton määrä paperimusiikkia, jota kukaan elollinen olento ei ikinä halua kuunnella. Valitettavasti osa nykyisistä "säveltäjistä" jatkaa tätä traditiota.
Olen kyllä kuullut hyviäkin kappaleita joita on sävelletty 1950-jälkeen mutta ne ovat kyllä HARVASSA. Miksi en voinut elää aikaisemmalla vuosisadalla??!!!
Se kuuleeko nykymusiikin hirveyksinä tai äänien sekamelskana taitaa kuitenkin olla vähän kuulijakohtaista... Paskaa on sävelletty 1900 -luvulla paljon, mutta kyllä sitä löytyy tolkuttomasti myös varhaisemmilta ajoilta. Ajan kuluessa jyvät on vasta akanoista siilautunut. Jos harrastaa nykymusiikkia, täytyy vain alistua siihen, ettei kaikki teokset ole Jupiter-sinfonian veroisia... Luulen muuten, että professorit säveltää juuri tasan niin, kuin heistä itsestään oikealta tuntuu. Ei niin kuin esim. paavi sonnista tällä hetkellä tuntuu.
Tuollaista ei ole olemassa, että " ajan kuluessa jyvät akanoista ovat siilautuneet". Ei niille, joilla on arvostelukykyä ja makua itse tutkia musiikkia vetääkseen siitä johtopäätöksensä.
Monet sävellykset & säveltäjät nousevat
" kansan nähtäväksi ", kun joku muusikko on niistä löytänyt mielestään jotain arvokasta.
Musiikki on hyvää tai huonoa, ja monilla eri tavoilla hyvää ja huonoa.
Minusta tuntuu, että monet nuoret nykypolven säveltäjät ovat ymmärtämässä, ettei kukaan halua kuunnella ns. paperimusiikkia, eivät he itsekään. Proffat ja monet muut suhtautuvat musiikkiin jotenkin tieteellisesti. Musiikin ei ole tarkoituskaan olla klassis-romanttista tunnekylpyä. No mikseipä monet suuntaukset voisivat elää rinnakkain. Kyllä mielestäni elämänmakuisinta ja nautinnollisinta musiikkia tehdään nykyään jazz- ja rock-piireissä. Siellä vaan ikävä kyllä se tekninen taito on kovin usein kovin heikolla pohjalla. Akateemiset säveltäjät taas ovat niin munattomia ja TYLSIÄ!! Ja sille joka sanoi, että pitäisi tyytyä siihen, ettei nykymusiikkiteokset ole Jupiter-sinfonian veroisia, sanoisin että EIKÄ PIDÄ!! Ei pidä tyytyä vähään eikä siihen mitä meillä nyt on! Ei meidän tarvitse kuunnella nykymusiikkia, kun se on niin revasta! Pitää kehittää nykymusiikkia, josta nautimme ja jota haluamme siemailla kuin mitä tahansa aistien mettä!!
Jazz- ja rock-piireissähän tekninen taito on monissa tapauksissa korkea lukuunottamatta suurinta osaa kertosäe-musiikkia. Sen sijaan säveltämistä ei juurikaan painoteta, sen sijaan improvisaatiosta syntynyt masturbaatio on näiden porukoille ikään kuin lahjakkuuden mitta. Poikkeuksia tietysti on - pieni osa, puhun nyt vaan ihan muutaman usein ei-amerikkalaisen yhtyeen, deathmetallimusiikissa joka on hyvin klassisvaikutteista ja orgaanista.
Lueskelin näitä juttuja ensin aivan huvikseni, mutta tähän viestiin en voi olla vastaamatta.
Suurin osa metallista on tavallaan rock/pop -pohjaista, mutta syvempää tavaraa löytyy death ja black metallista (ainakin). Hyvä opas aiheeseen on http://www.anus.com/metal/. Jos on ei pelkää äärimmäisiä vokaalitekniikoita,kannattaa kokeilla artisteja, joita sivulla suositellaan. Ainakin näitä pitäisin pakkotavarana:
Black metal
- Burzum: kaikki
- Darkthrone: Under A Funeral Moon ja Transilvanian Hunger
- Emperor: In the Nightside Eclipse
- Immortal: Pure Holocaust
En ole mikään death metal ekspertti, mutta näistä pidän henkilökohtaisesti:
- Demilich: Nespithe (kuunneltavissa kokonaisuudessaan yhtyeen kotisivuilla)
- Gorguts: From Wisdom to Hate
- Wicked Innocence: Omnipotence
- Darkthrone: Soulside Journey
Metallimusiikin kaksijakoisuus on sama kuin jazzissa;
Toinen ja varhaisempi muoto perustuu tanssimusiikin tavalla "koukkuihin". Kertosäemusiikin vaikutelmaa yritetään vain häilyttää enemmän soolo-osuuksilla ja pitkitetyillä introilla, pahimmassa tapauksessa tuo musiikki on olevinaan ns. progressiivista (suunilleen tyyliin "akustiset säkeistöt ja raskas kertosäe vokaalityylin vaihdoksella"). Kuten minä asian käsitän, suurin osa metallimusiikista on tällaista ja niin ollen ei fundamentaalisesti eroa mitenkään Antti Tuiskusta.
Toinen muoto painottuu vähemmän koukkuihin, ja enemmän masturbaatioon. Siinä missä jazz kehittyi improvisaatiomaiseksi sooloiluksi (joka ei merkitse mitään sävellykseen rakenteellisella tasolla), metallimusiikki kehittyi riffien ja soolojen obsession melodiattomaksi rytmimusiikiksi (suurin osa thrash-metallista; keksi viiden minuutin biisiin niin monta riffiä kuin voit ja soita mahdollisimman nopeasti). Arkitehtuurista en kyllä puhuisi.
Death-metalli syntyi thrash-metallin äärimmäisenä muotona, ja niinpä suurin osa ei mitenkään eroa aikaisemmasta rytmimusiikista - suuri osa siitä on sitäpaitsi puhdasta kertosäemusiikkia. Harvat yhtyeet tajuavat orgaanisen arkitehtuurin päälle. En tunne metallimusiikkia kovin hyvin, näin ollen Demilich ja Summoning ovat ainoat joita en häpeä mainita.
Black-metal musiikin päälle en koskaan ole ymmärtänyt. Onhan joissain teoksissa varaa monitulkinnalle esim. Burzum, mutta niiden kaikkien sävellystekniikat muistuttavat mielestäni kevyempää toisteista transsimusiikkia. Samat asiat toistetaan monta kertaa samassa kontekstissa, en ymmärrä miksi. Joo, en minä nykyisin jaksa korkeiden desibelien musiikkia kuunnella.
Saisiko nimim. paavi sonnilta mahd. esimerkkejä "professorien säveltämästä sonnasta"? Oletko tosiaan kuunnellut syvällisesti ja tutustunut johonkin nykymusiikkiteokseen, vai onko tämä vain taas yksi niistä valistumattomista, suurimmaksi osaksi ennakkokäsityksiin perustuvista kommenteista?