Tänään haihattelen, koska tarvitsen pakoa arkeen. Haasteita työssä, jonkinlainen jatkuva stressi. Käyn ylikierroksilla. Hyvää lääkettä siihen on haihatella erään ihmisen perään, jonka kanssa olis voinut joskus olla jotain. Molemminpuolinen kipinä, mutta tilanne oli ja on edelleen mahdoton ja just niin on hyvä. En halua hänen kanssa mitään mutta haihatella voi. Se lievittää stressiä, kuvitella jotain konkreettista välillemme. Kuinka voisin iltalenkillä törmätä sinuun yllättäen vahingossa ja voisimme unohtua ikuisuuksiksi järven rannalle juttelemaan ja katselemaan tähtiä. Läheisyyttä, silmiin katsomista, ei muuta. Oltais siinä vaan, kaikki olis vaan hyvin. Olisi keveys ja hetken kauneus.
Haihattelu on ihanaa huumetta
Anonyymi
0251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.