kuusi vuotta yhdessä ja siitä puolitoista vuotta naimisissa ja nyt näyttäisi siltä että kaikki olisi lopussa... ja syypää olen itse.
Koko yhdessäolo aika ei ole koskaan ollut mitään "ruusuilla tanssimista" en tiedä halusinko vain turvatun elämän rahallisesti kun miehellä sitä nyt on sen verran että hätää ei ole. Pari kuukautta sitten ihastuin täysillä ja muutin erilleen asumaan ja pettäjähän minusta sitten tuli. Sitä miettii että tuliko oikea ratkaisu tehtyä?? Seksi ei kiinnostanut eikä se koskaan ollut mitään juhlaa, mutta keskustelupuoli toimi erittäin hyvin.
Kaveripiiristä on löytynyt monenlaisia kommentteja, mutta eikö se ole pääasia että on onnellinen kuin jäädä onnettomaan suhteeseen... kummallekkin parempi vaikka se nyt satuttaisikin. Tiedän että olisi pitänyt lähteä aikaisemmin, eikä sekoittaa kolmatta osapuolta tähän, mutta minkä tunteilleen voi. Tulee aikoja että masentuu kaikesta tästä...luullaan että elämä on helppoa jättäjälle. Kerranhan täällä eletään täytyy ajatella omaa parastaan ja onnellisuuttaan. Voihan olla että kaduttaa joskus, mutta ei voi jäädä ajattelemaan tulevaa, kun on elettävä päivä kerrallaan... tulevasta kukaan ei voi kertoa.
Petetty tai pettäjä, kummallekkin on parempi että suhde loppuu, jos kaikki ei ole kohdallaan, vaikka se satuttaakin. Parempi elämä löytyy jonkun muun kanssa ja miksi tuhlata arvokkaita vuosia.
Koko yhdessäolo aika ei ole koskaan ollut mitään "ruusuilla tanssimista" en tiedä halusinko vain turvatun elämän rahallisesti kun miehellä sitä nyt on sen verran että hätää ei ole. Pari kuukautta sitten ihastuin täysillä ja muutin erilleen asumaan ja pettäjähän minusta sitten tuli. Sitä miettii että tuliko oikea ratkaisu tehtyä?? Seksi ei kiinnostanut eikä se koskaan ollut mitään juhlaa, mutta keskustelupuoli toimi erittäin hyvin.
Kaveripiiristä on löytynyt monenlaisia kommentteja, mutta eikö se ole pääasia että on onnellinen kuin jäädä onnettomaan suhteeseen... kummallekkin parempi vaikka se nyt satuttaisikin. Tiedän että olisi pitänyt lähteä aikaisemmin, eikä sekoittaa kolmatta osapuolta tähän, mutta minkä tunteilleen voi. Tulee aikoja että masentuu kaikesta tästä...luullaan että elämä on helppoa jättäjälle. Kerranhan täällä eletään täytyy ajatella omaa parastaan ja onnellisuuttaan. Voihan olla että kaduttaa joskus, mutta ei voi jäädä ajattelemaan tulevaa, kun on elettävä päivä kerrallaan... tulevasta kukaan ei voi kertoa.
Petetty tai pettäjä, kummallekkin on parempi että suhde loppuu, jos kaikki ei ole kohdallaan, vaikka se satuttaakin. Parempi elämä löytyy jonkun muun kanssa ja miksi tuhlata arvokkaita vuosia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ilmankos minäkin ajauduin sivusuhteeseen... omaa onnellisuuttani minäkin ajattelin. Mutta kun tilanne nyt on sinulla tuollainen, niin mun mielestä paras ajatus olisi koittaa rakentaa siitä uudesta suhteesta hyvä. Mutta se rakentaminen ei taatusti onnistu ajattelemalla vain omaa onnellisuutta.
Mielenrauhaa tulee vaalia suhteiden kustannuksella, sillä mikäli sinä piinaat päivästä toiseen asialla päätäsi, ei asia siitä miksikään muutu. Koskaan ei pitäisi katua tekojaan, sillä katuminen on elämäsi heittämistä hukkaan.
Olet jo tähän mennessä katunut monia ratkaisujasi ja mietit niitä edelleenkin, miksi tein näin tai noin. Lopeta se. Et voita mitään katumalla asioita, jotka ovat jo tapahtuneet. Syyllistät vain itseäsi ja muutkin kanssaihmisesi saavat kärsiä siitä ainakin jossakin määrin.
Älä siis kadu päätöstäsi, elämäsi muuttui ja se on täysin hyväksyttävää. Ei kukaan muu määrää elämäsi suuntaa paitsi sinä itse. Jos sinä lakkaat olemasta, häviää myös tämä maapallo sinun kohdaltasi olemasta. Kukaan ei tiedä, mihin me olemme elämän jälkeen menossa. Elä siis elämäsi onnellisena, äläkä ajattele menneitä tekojasi.
Tee ratkaisusi aina siten, että ajattelet tekojasi etukäteen, älä tee impulsiivisia päätöksiä. Niin pystyt kontrolloimaan itseäsi paremmin. Ja kun olet tehnyt jonkin teon, älä jää katumaan sitä.
Anteeksi antaminen on todellista suuruutta. Älä siis ajattele menneisyyttä, äläkä tulevaisuutta vaan elä tätä hetkeä.
MOikka laita postia jos muistat edelleen,
[email protected]
Terkkuja T.
Ja taas: nuo Varjon kommentit kaatuvat lopulta omaan absurdiusuutensa...todella helpottavia elämän ohjeita...tosin ihan tasapainoiselle elämälle tyystin vieraita...
Kaveri on aivan egotripillä (tuskin käytännössä toimivien)zen-filosofiointiensa kanssa...
"Anteeksi antaminen on todellista suuruutta. "
Sinun suustasi kuultuna aivan yhtä suurta on ihmisten luottamuksen pettäminen ja valehtelu....
Kyllä tekojaan saa katua ja pitääkin katua. Ajattelehan esim rikollisia.
Silloin olet hukassa jos kadotat syyllisyydentunteen. Katuminen ei tarkoita elämän hukkaan heittämistä. Syyllisyydentunteen kanssa pitää vain oppia elämään. Virheistä on otettava otettava opiksi.
ehdottomasti kannattaa miettiä, sen kolmannen osapuolen sotkemista siihen asiaan. Onko sillä uudella valitullasi perhe? Mieti, mitä hän todella siitä sinulle kertoo? Oletko valmis kantamaan vastuun suhteenne seurauksesta? Siis myös siitä mitä vahinkoa se voi aiheuttaa jätetyille perheenjäsenille ja kestääkö uusi rakkautesi seuraukset myös.
Miksi tuo uusi mies kiinnostui sinusta? Seksi? Se ei ole kestävä pohja... (puhun kokemuksesta!)
Selvittäisit oman elämäsi ensin, ennenkuin alat rakentaa uutta, sillä vasta puhtaalta pöydältä on mahdollisuus aloittaa elämä uudelleen.
Toivottavasti et ota tätä syyttelynä... satun vaan puhumaan omasta kokemuksestani.
Minua harmittaa, etten ensin selvittänyt asiaa ex-miehenio kanssa, vaan ryntäsin "rakkauteen" ja nyt tehtyä ei saa tekemättömäksi. :(
"Minkä tunteilleen voi" on valetta.
Tuota fraasia käytetään hyvin paljon, kun yritetään selittää tehtyjä virheitä. Älä käytä sitä, koska silloin valehtelet.
Tunteet eivät ole mikään yliluonnollinen voima, joka saa ihmisen tekemään tekoja vastoin hänen omaa päätöstään. Olet täysin vastuussa teoistasi vaikka kuinka yrität sanoa niitä tunteiden aiheuttamiksi.
Itse koin tässä niin vahvan ihastumisen/rakastumisen että en loppujen lopuksi voinut sille mitään. Puolen vuoden ajan pystyin tukahduttamaan sitä, mutta jo silloin vietin unettomia öitä ja elämä oli jatkuvaa painia itsensä kanssa. Sitten lopulta tuli retkahdus eli otin yhteyttä tähän ihastukseni kohteeseen vaikka molemmat olemme varattuja. No, onneksi tunne ei ollut molemminpuolinen eli vahingoilta säästyttiin.
Mutta koin sen kyllä just niin että en voinut tunteilleni mitään, vaikka aika kauan niitä vastaan taistelin.