Olemme seurustelleet kolme vuotta avomieheni kanssa ja nyt minua on todella alkanut ahdistamaan. Rakastan miestäni todella paljon mutta tämä arki on nyt alkanut nyppimään minua. Siis se, että jokainen päivä on täsmälleen samanlainen, ei ole paljon ilon aiheita...tietysti joku sanoo tähän että pitää iloita meidän suhteesta ja pienistä asioista, niinkuin teenkin, mutta olisi ihanaa jos olisi jotakin uutta välillä. Koulu ja kotihommat vievät veronsa ja on alkanut ahdistamaan, eikö tässä elämässä ole muuta. Miten te muut ylläpidätte suhdettanne? Mitä teette yhdessä? Olisi myös ihanaa edetä suhteessa jo hieukan esim. ostaa oma talo tao avioitua mutta eihän semmoinen mitään ratkaise vaikka tällaisista asioista haaveilenkin. Haluaisin taas oppia nauttimaan siitä mitä meillä on NYT....onko muilla samanlaisia kokemuksia? Ja mies sitten ihmettelee mikä minulla on....enkä viitsi hänelle sanoa suoraan, en halua loukata häntä..apuja/kokemuksia kaipailen!
kertokaapa
kaikki parisuhteessa elävät
3499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Asettakaa yhteisiä tavotteita ja päämääriä. Pyrkikää niihin ja tehkää elämästänne merkityksellinen sekä jännittävä. Yllätä miehesi aina välillä positiivisesti, ehkä miehesikin yllättää sinut. Panostakaa siihen arkeen.
Suhteessa eteneminen - siis avioituminen ja talon osto - ei sitä arkea pois vie, vaan lisää sitä entisestään. Joskus tympii päivien samanlaisuus, se on totta. Mutta tympi myös silloin, kun olin yksin.
Itsekin tässä männäviikolla hermostuin, kun päivät on yhtä puurtamista - töitä, koulua, kotihommia, nukkumista, töitä.. jne. Otimpa sitten asian puheeksi mieheni kanssa, ja tulihan siitä riitaakin, mutta onnekseni olen löytänyt tuommoisen kultaisen miehen, jonka kanssa pystyy asioista puhumaan. Töiden osalta tilanne ei juurikaan korjaantunut, mutta mielen osalta 100%.
Sano suoraan asiasta miehellesi, jos pidät juttuja sisälläsi, ne eivät suinkaan mihinkään katoa vaan pikkuhiljaa kasvavat. Omana periaatteenani on se, ettei riidoissa mennä nukkumaan, eikä silloin, jos joku painaa mieltä. Toimii puolin ja toisin, ainakin vielä.
Meillä keksittiin yhteinen harrastus, joka onkin ollut mukavaa. Olen myös yrittänyt kiinnostua mieheni tietokonehommista, ja hän minun saippuasarjoista ja puutarhan hoidosta - - tämä onkin ollut vähän vaikeampi pala, mutta kohteliaisuutena toimii ainakin. :)
Mitähän jos varovaisesti yrittäisit puhua miehesi kanssa. Sillä tavalla että miettisit ensin mitä piristävää te sinun mielestäsi voisitte tehdä, ja varoisit valittamasta että nyt on kaikki tylsää. Sillä kaikkihan ei varmaan tylsää ole, mutta vaihtelua ihminen kaipaa että jaksaa nauttia siitä pienestä 'tylsästä' arjestakin. Ehkä kuitenkaan ei piristäviksi asioiksi heti ensimmäisenä kannat tempaista omaa taloa, avioliittoa.. ;) Muistelkaa mitä teitte ennen kuin elämänne vakiintui, kun tapasitte ja 'seurustelitte'. Mistä silloin haaveilitte, yhdessä tai erikseen. Voisitteko vielä tehdä silloin tällöin niitä asioita.