AAAPPUUUUAAA!!!

Mie itken taas...Ja samaa ongelmaa. Mie en kestä ennää.

Auttakaa. Mutta en usko että se auttaa. MIkään ei tunnu auttavan.

Mulla on ollut edellisen pitkän suhteen jälkeen (josta yli vuosi) vaikeuksia sitoutua. TODELLA.

Nyt olen TAAS ihastunut. Mies on ihana, mukava, söpö...Kaikkea. Mutta...Joku estää mua sitoutumasta. Menen lukkoon heti, kun ollaan nyt tavattu pari kertaa. Kun hän haluaa tulla käymään, valehtelen. Tosin tänään kerroin, että mua ahdistaa, ja haluan olla yksin tänään. Mua itkettää, koska haluaisin todella olla hänen kanssaan. Onko tämä jotain jännitystä? Tuntuu, etten pysty puhumaan, koska ei ole mitään juteltavaa. Tai vaikka olisikin, en osaa. Sama juttu edellisessä suhteessa. Jota jaksoin kolme viikkoa, enkä enempää.

En jaksa enää itkeä. Puhuminen ei auta. Olen yrittänyt tutkiskella itseäni, enkä ole saanut selville mikä minua vaivaa.

*nyyh*
8718
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

ihan normaalia pelkoa huonosti päättyneen suhteen jälkeen. Mutta jos sua ahdistaa muutenkin kuin vain miesasioissa, niin harkitsepa paniikkihäiriön tai lievän masennuksen mahdollisuutta. Itse kokeneena voin suositella muutaman kerran juttelua ammattilaiselle, saatat saada hyviä työkaluja tunteidesi käsittelemiseen.

Äänestä
  • Mulle on ehdotettu ammattiauttajaa. Mun menneisyydessä ja lapsuudessa on erittäin huonoja kokemuksia miehistä....hyväksi käyttöä ym...

    Miten mä pääsen juttelemaan jollekki? TK:een meen vai mitä? Ottaaks ne tällaisiä vakavasti? Kun mä kuitenkin haluaisin selvittää tän asian...Ei tää tällee loppuelämää voi jatkuu

    Äänestä

  • Miä kirjoitti:

    Mulle on ehdotettu ammattiauttajaa. Mun menneisyydessä ja lapsuudessa on erittäin huonoja kokemuksia miehistä....hyväksi käyttöä ym...

    Miten mä pääsen juttelemaan jollekki? TK:een meen vai mitä? Ottaaks ne tällaisiä vakavasti? Kun mä kuitenkin haluaisin selvittää tän asian...Ei tää tällee loppuelämää voi jatkuu

    Tai sitten sä et vaan ole vielä valmis. Anna itsellesi aikaa. Tottakai asioista puhuminen auttaa - kyllä tämmöiset asiat otetaan vakavasti, ja varsinkin sun se on otettava, onhan kyseessä just sun oma ainutkertainen elämä! Rohkeasti vain soitto TK:seen tai paikalliseen mielenterveystoimistoon! Monesti kun asioista puhuu aivan tuntemattomalle, ne saa itsellekin selviksi.

    Äänestä

Tarvitset ensinnäkin aikaa. Aikaa jättää seurustelu toistaiseksi ja keskittyä muihin asioihin elämässä. Itseesi. Muutakin hyvinvointia on kuin mies kainalossa. Vuosi on lyhyt aika kipeästä erosta. Alat vasta tasaantua. Ehkä voit käydä keskustelemasa jonkun ammattilaisen vastaanotolla, lähinnä historiastasi. Et ehkä ole voinut puhua luottamuksella niistä edellis(t)en miehesi kanssa..? Kuitenkin ne tapahtumat ovat osa elämääsi, mutta sinun on päästävä niistä yli niin etteivät enää hallitse suhteitasi. Unohtaa niitä ei täysin voi, eikä kai tarvitsekaan? Kunhan ne saa työstettyä pois häiritsemästä. Kun sitten saat itsesi tasapainoon, itseluottamuksesi kohdalleen et enää pelkää vastaantulijoita, vaan voit tuntemustesi mukaan sanoa suoraan jos et ole valmis, tai jos oletkin uskallat tutustua ihmiseen, mieheen, anta itsestäsi jotain ja saada vastapainoksi jotain. Sitten et enää hajoa ja menetä itseluottamustasi vaikkei suhde toimisikaan. Usko itseesi, elämässä on muutakin kuin menneisyyden haamut.

Itku ei haittaa. Miten muuten pahan olon purkaisi..? Jos tunnet että se alkaa olla epänormaalia, että alat muistuttaa jo masentunutta niin kannattaa selvittää alta pois joitain terveysasioita. Labrakokeilla voidaan selvittää onko kyse jostain fyysisestä epätasapainosta, veriarvot, kilpirauhanen jne. mikä saattaisi vaikuttaa mielen hyvinvointiin. Eli lekuriin vaan juttelemaan.

Mitä tähän uuteen ihanuuteen tulee, rohkenisitkohan sen verran ettet piilottele ja teeskentele, vaan kerrot hänelle reippaasti että edellinen suhteesi kaivelee mieltäsi etkä sen takia halua nyt suhdetta, "niin ihana ja mukava" kuin tämä komistus onkin. Toivotaan että ymmärtää. Ja ... hänen vastakommenttiaanhan ei vielä tiedä ;)

Äänestä

mutta pääsin yli! otin itteeni niskasta kiinni ja kerroin ihastukselle miten asiat on. kerroin kaiken entisen suhteen vaikeuksista jotka tuhosivat tehokkaasti itsetuntoani. mies kuunteli tarkkaavaisesti ja itse sain paineet purettua, JA ET VOI USKOA KUINKA OLO PARANI!! meillä menee hyvin nyt ja mies sanoi ottaneensa opiksi exäni mokista.

mutta jos menneisyydessä on noin vaikeita asioita niin kannattaisi mennä vaikka tk:een puhuun lääkärille joka sitte osaa ohjata eteenpäin. se auttaa varmasti!

jaksamista sinulle!

Äänestä
  • "mies sanoi ottaneensa opiksi exäni mokista." ??

    Anteeks, mutta mitä mahdat tällä tarkoittaa? Eikai nykyisellä miehellä ole mitään tekemistä entisen ukkosi mokien kanssa?

    Äänestä

  • kärryiltä kirjoitti:

    "mies sanoi ottaneensa opiksi exäni mokista." ??

    Anteeks, mutta mitä mahdat tällä tarkoittaa? Eikai nykyisellä miehellä ole mitään tekemistä entisen ukkosi mokien kanssa?

    ei varsinaisesti, mutta kun uusi mies sai tietää mitä touhua exällä oli ja miten paljon se minua loukkasi niin hän oppi ymmärtään mua paljon paremmin. hän tajusi miksi olen sellainen kuin olen. ja sanoi että itse ei tule samoja virheitä tekemään kuin entinen, hän ei halua minua loukata.

    Äänestä

  • .... kirjoitti:

    ei varsinaisesti, mutta kun uusi mies sai tietää mitä touhua exällä oli ja miten paljon se minua loukkasi niin hän oppi ymmärtään mua paljon paremmin. hän tajusi miksi olen sellainen kuin olen. ja sanoi että itse ei tule samoja virheitä tekemään kuin entinen, hän ei halua minua loukata.

    Okei, tuo kuulosti loogiselta :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Miä kirjoitti:

Mie itken taas...Ja samaa ongelmaa. Mie en kestä ennää.

Auttakaa. Mutta en usko että se auttaa. MIkään ei tunnu auttavan.

Mulla on ollut edellisen pitkän suhteen jälkeen (josta yli vuosi) vaikeuksia sitoutua. TODELLA.

Nyt olen TAAS ihastunut. Mies on ihana, mukava, söpö...Kaikkea. Mutta...Joku estää mua sitoutumasta. Menen lukkoon heti, kun ollaan nyt tavattu pari kertaa. Kun hän haluaa tulla käymään, valehtelen. Tosin tänään kerroin, että mua ahdistaa, ja haluan olla yksin tänään. Mua itkettää, koska haluaisin todella olla hänen kanssaan. Onko tämä jotain jännitystä? Tuntuu, etten pysty puhumaan, koska ei ole mitään juteltavaa. Tai vaikka olisikin, en osaa. Sama juttu edellisessä suhteessa. Jota jaksoin kolme viikkoa, enkä enempää.

En jaksa enää itkeä. Puhuminen ei auta. Olen yrittänyt tutkiskella itseäni, enkä ole saanut selville mikä minua vaivaa.

*nyyh*

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu