Raha puhuttaa

Miksi olet tuollaista kauheaa justiinaa noin kauan katsellut? Hyi hitto!

Kun muutettiin yhteen, opiskelin ja tein ilta-/viikonlopputöitä, mies oli kokopäivätöissä. Vuosiin on mahtunut työttömyyttä, lomautuksia, sairauksia ja miehen kouluun paluu. Palkkataso on ollut molemmilla (minun valmistumisen jälkeen) aika samalla viivalla.

Talouden kulut on hoidettu alusta asti tasan, kumpikin maksaa itse omat henkkoht menonsa. Kun toisella on ollut huonompi kausi tulojen suhteen, on toinen tietenkin hoitanut enimmät kodin kulut.

Isommista hankinnoista on aina yhdessä neuvoteltu eikä ole koskaan suuremmin tullut rahasta kinaa. Ainoat kiistat tullut siitä kun minä vähän pihinä ihmisenä monesti käyn halvimmissa ruokakaupoissa tai ostan lähikaupasta tarjoustuotteita, mies taas on merkkiuskollinen mm. juustojen suhteen joten välillä harmistuu, kun kaapista löytyykin halvemman merkin juusto jne.

Meillä tuo avoin kommunikointi rahasta ihan alusta asti on varmaan auttanut siihen, ettei ole tullut suuria riitoja aiheen takia. Mielestäni kun yhdessä ollaan, niin kulut jaetaan. Ja jos toisella menee huonommin, niin miksi sitä ei omaa rakastaan mielellään auttaisi. Hämmentävä ajatus tuo että oman rakkaan sairastuminen toisi vain mieleen että "nyt joudun elättämään tuota". Tosi surullista!

jaa, meillä taas ei ole ikinä riidelty rahasta, eikä seksistä, eikä kotiaskareistakaan.
Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Erittäin hyvin on toiminut jo yli 40 vuotta.

Ikinä ei ole laskettu kumpi maksaa mitäkin. Yhdessä on päätetty mitä ostetaan ja yhteisillä rahoilla on hankinnat maksettu, riippumatta siitä onko meistä molemmat olleet töissä, lomautettuna, aikuisopiskelemassa, tai vaimo äitiyslomilla kersojen synnyttyä.

Vaimolla oli huomattavasti pienemmät tulot lasten (4 kpl) syntymien takia 10-12 vuotta. Niistä vuosistan johtuen hänellä on myös pienempi eläke koko loppuikänsä.
Se jos mikä olisi outoa, jos minä lähtisin vaimoa nyt haukkumaan hänen eläkkeensä pienuudesta.

Kannattaa katsoa itselleen kerralla sellanen puoliso, jonka kanssa uskaltaa elää samalla pankkitilillä ja samaiseen tiliin molempien käytössä olevilla pankkikorteilla.

Ei tarvitse riidellä niin yhtään mistään, voi hyvillä mielin viettää lasten kotoa lähdettyä aktiivista yhteistä parisuhdeelämää, yhteisessä kodissa, yhteisillä rahoilla tasavertaisina kumppaneina.

Niin no, mitä sillä elättämisellä itse kukin tarkottaa. Itselleni siinä on vissi ero, että puhutaanko elämän välttämättömyyksistä vai turhasta kulutuksesta. Niitä välttämättömyyksiä mulle ei tuota mitään ongelmaa maksaa, jos siihen olis joskus tarve. Kyllä mä rakkaistani aina huolen pidän. Sen sijaan pidemmän päälle alkais kyllä nyppiä, jos mun lompakostani yritettäs jatkuvasti saada rahaa (minusta) turhaan kulutukseen. En tosin ole koskaan käynyt isompia riitoja rahaan liittyen.

Siis kyllä mä itsekin toki kulutan rahaa asioihin, jotka kumppanin mielestä taatusti ovat turhaa rahanhukkaa. Mä kuitenkin käytän niihin omiani ja se on musta oikein. Vanhemmillani oli aina omat rahat ja yhteiset rahat, omat tilit ja yhteinen tili ja siihen meidätkin kasvatettiin. Kun yhteiset menot on maksettu niin omat rahat on ne, joilla saa tehdä omia hankintoja. Omista rahoista ei ole tilivelvollinen toiselle. Se on sitten toki yhdessä sovittava, että mikä osa on omaa rahaa tai säästetäänkö rahaa vaikka yhdessäkin isompiin hankintoihin.

Muusta en tiedä, mutta rahattomuus lasten kanssa on yhtä h........ Tiä. Siitäkin selvittiin. Harmittaa sellaiset miehet jotka riitelevät rahasta ja luulevat omistansa kaiken jopa yhteisestikin hankitun. Miehet, jotka eivät arvosta naisen tekemää työtä kotona miehen jatkuvasti poissaollessa ovat hyvin itsekeskeisiä.
Kummallista nämä samaiset miehet eivät halua edes osata laskea, silloin kun tilinpäätöksen aika.
Moni nainen on taloudellisesti alisteisessa asemassa jatkuvasti ja joutuu kerjäämään joka asian, jopa lapsilleen jotka on myös miehen. Voiko tällaista sanoa muuta kuin kusipäisyydeksi. Naiset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa miesten kanssa edes Suomessa. Nainen voi käydä töissä, mutta siitä ei jää mitään käteen eikä siitä saa itselleen mitään. Mies sen sijaan voi tehdä rahoillaan mitä vaan ostaa, harrastaa, matkustaa. Mikä on naisen palkka, per... Le.

Minun mielestä jos toisella ei ole töitä niin puoliso voi ostaa ruuat ja maksaa vaikka sähkölaskun. Vaatteita ei pidä maksaa eikä mitään meikkejä. Kyllä nainen hommatkoon itse vaate rahansa jostain. Aina löytyy sen verran jotain hommia kuten lehtien haravointia tai lehtien jakoa että pääsee duuniin. Minun tyttöystävä opiskeli ja maksoin kyllä ruuat ja asumisen vaikka en kauheasti itse edes tienannut.

Pistin kyllä säästöön 300 euroa joka kuukausi siitä en puhunut mitään. Lomamatkat tehtiin johonkin mökille, kerran kyllä voitin paljon rahaa ja sain myös perintöä niin vein tyttöystävän etelään 2 viikoksi, se maksoi 4500 euroa koska halusin kunnon reissun. Mut tyttöystävä meni mac donaldsiin töihi ja tienas hiukan rahaa ite vaatteisiin. Ei meillä ole rahasta riidelty vaikka nyt olen työtön itse ja muija töissä. Saan työttömyysrahaa, pärjään sillä kyllä. Kalastan myös ja myyn kalaa niin saan siitä lisätienistiä.

Pitkässä avioliitossa meillä oli yhteinen tili johon meni palkat, en muista yhtään riitaa rahasta. Ero tuli kun toinen rakadtui avioliitonulkopuoliseen.🤕

Tutustuin erääseen naiseen tässä jokin aika sitten. Hän tuntui olevan intensiivisesti rakastunut minuun, sanoi kuinka ei ole koskaan tuntenut tällaista rakastumista aiemmin ja puhui tulevaisuuden suunnitelmista kanssani, ja tuntui että tämä on liian hyvää ollakseen totta.

Ei mennyt kauaa, kun hän alkoi ehdotella minulle että, voisinko ostaa hänelle bensaa tankkiin, voisinko ostaa hänelle parilla satkulla vaatteita, voisinko maksaa hänen joitain laskujaan, jne. Aluksi ostin muutamia juttuja tyhmyyksissäni, kuvittelin jollain tapaa auttavani, ja että saan apua ehkä jossain muodossa takaisin.

Vaatimukset kasvoi, ja hän pettyi kun jouduin kieltäytymään ostamasta hänelle sähköpyörän, jota hän himoitsi.

Mitä vielä, tapailimme lisää ja joka kerta nainen alkoi kutsua kaverinsa aina samaan aikaan kylään. He supattelivat keskenään ja koin olevani jollain tapaa kolmas pyörä. Tämän lisäksi hän ei enää halunnut jutella kanssani mistään, ja vältteli jollain tapaa. Lisää ignooraamista jatkui vielä jonkin aikaa, eikä hän vastaillut enää viesteihinkään. Kunnes lopulta hän tekstaili tarvitsevansa lääkkeisiin rahaa, kun oli työttömänä, ja selkääkin kolotti. Sanoi että alkuun semmoiset 700 euroa tarvitsisi, ja lisäsi että jos välitän hänestä, niin sillä voisi sen osoittaa.

Tuumin hetken, että niin paljon outoa käytöstä, ignooraamista, ylimielistä halveksuntaa oli ollut, niin sanoin lopulta että tää suhde ei taida oikein toimia näin. Ikinä ei tullut mitään vastausta, ja näin suhde loppui, vähän niinkuin katoamistempulla. Taisin välttyä kukkaronryöstäjältä.