Tuntuuko teistä et te löysitte sen oikeen,olitte onnellisii sit tapahtuu jotai ja ne kaikki unelmat tuhoutuu?
seurustelin mieheni kaa 2v8kk...tuntuu et elin nuoruuteni sen kanssa,se tuli elämääni ku tuntu et kukaa ei välitä.elettii yhessä ja rakastuttii,oltii rakastuneita..kummallaki oli mielessä seurustelun loppu puolel et rakastaa toista mut joku puuttuu,sit yhtenä iltana mieheni sanoo et eiks meijän kannata erota ku tuntuu et ollaa kuin kavereita.me itkettii yhessä,koska menetettii toisemme.me ei koskaa saatu tilaisuutta toteuttaa unelmia,mitä kummalki oli mielessä.sovittii et ollaa kavereita.
mä pistin vastaa et eiks me voida yrittää..ei ni ei..sit mä ajattelin et jos mä sitä todella rakastan ja välitän siitä ni mä annan sen mennä,et me molemmat saatais tilaisuus löytää jostai toisesta ihmisestä se pala mikä meiltä jäi puuttumaa..
mielummin mä menetän poikaystävän ja saan siitä ystävän ku menetän sen molemmissa muodoissa..
mä en pysty olee sen kaveri pienee ikuisuutee..mut mä yritän parhaani...
jos te jotai rakastatte,teidän ei tarvii luopuu siitä ihmisestä..eiks oo tärkeintä et se ihminen on sun lähellä kuin menetät sen kokonaa..se ei tuu olee helppoa mut yrittäkää!
Kaikkee tsemppii ja hyvää teille jotka ootte eronnu ja sydän sirpaleina!
seurustelin mieheni kaa 2v8kk...tuntuu et elin nuoruuteni sen kanssa,se tuli elämääni ku tuntu et kukaa ei välitä.elettii yhessä ja rakastuttii,oltii rakastuneita..kummallaki oli mielessä seurustelun loppu puolel et rakastaa toista mut joku puuttuu,sit yhtenä iltana mieheni sanoo et eiks meijän kannata erota ku tuntuu et ollaa kuin kavereita.me itkettii yhessä,koska menetettii toisemme.me ei koskaa saatu tilaisuutta toteuttaa unelmia,mitä kummalki oli mielessä.sovittii et ollaa kavereita.
mä pistin vastaa et eiks me voida yrittää..ei ni ei..sit mä ajattelin et jos mä sitä todella rakastan ja välitän siitä ni mä annan sen mennä,et me molemmat saatais tilaisuus löytää jostai toisesta ihmisestä se pala mikä meiltä jäi puuttumaa..
mielummin mä menetän poikaystävän ja saan siitä ystävän ku menetän sen molemmissa muodoissa..
mä en pysty olee sen kaveri pienee ikuisuutee..mut mä yritän parhaani...
jos te jotai rakastatte,teidän ei tarvii luopuu siitä ihmisestä..eiks oo tärkeintä et se ihminen on sun lähellä kuin menetät sen kokonaa..se ei tuu olee helppoa mut yrittäkää!
Kaikkee tsemppii ja hyvää teille jotka ootte eronnu ja sydän sirpaleina!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla kävi osapuilleen samalla lailla. Tosin seurustelua oli kestänyt 5 vuotta. Vaivihkaa rakkaus vaan muuttui enemmän kaveruudeksi. Erottiin ystävinä, vaikka sydän itki verta. Meillä oli jotain yhteisiä iltoja eronkin jälkeen, ja kaveripohjalla yritettiin olla.
Minä olin "sekaisin" eron jälkeen monta kuukautta, soittelin miehelle ja olin varmaan riesaksi asti tekemisissä. Samalla kuitenkin hain lohtua yhdenillan jutuista, jotka jälkeen päin vain kaduttivat. Mies löysi uuden naisen ja kihlautui tämän kanssa nopeasti. Se oli viimeinen "merkki" siitä, että otin itseäni niskasta kiinni ja lakkasin kaipaamasta mennyttä aikaa. Erostamme on jo vuosia, mutta edelleen mies on mielessäni lähes päivittäin. Enää en häntä kaipaa kumppanikseni, vaan ystävänä.
Toivon sinulle voimia ja jaksamista, toivottavasti sinulla on ystäviä, jotka kuuntelevat ja tukevat. Älä jää kotiin märehtimään, vaan lähde vaikka kävelylle, kun synkkyyspuuska iskee. Kesä tulee, ja toivottavasti saat tutustua moniin uusiin ihmisiin. Ties vaikka löytäisit miehen, joka vie jalat alta.. Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka vielä joskus seurustelisitte uudelleen. Voi olla, että ero on teille uusi mahdollisuus. Voimia sinulle!