Auttakaa mua... Erosin poikakaverini kanssa 3kk sitten, olimme yli puolitoista vuotta yhdessä ja kihloihinkin kerkesimme!!
En muuta tekkään kuin ajattele häntä! erostamme on jo 3kk ja vieläkin kaikki ajatukset kulkee hänen kautta!? miksi?
koskee niin perkeleesti koko ajan... En KOSKAAN pääse kullastani yli!!
Nykyään hän ei edes moikkaa minulle kun näemme kaupungilla, menee vaan nokka pystyssä ohi!?
miksi näin? melkein joka vk.loppu eromme jälkeen hän on ollut meillä yötä tai minä niillä...
Elättelin itselleni jo turhia toiveita että EHKÄ palaammekin vielä yhteen, mutta yhtäkkiä *pum*
hän ei ole tuntevinaakaan minua!!!
Mikä sitä oikein vaivaa??
en muuta häneltä pyytäisi kun että saisin jutella hänen kanssaan asiat selviksi ja kysyä että mitä hän meinaa!!??
monet kavereistani on sanonut että ehkä hän haluaa nyt mennä ja olla vähän aikaa, että kyllä te vielä yhteen päädytte!?
itse en jaksa tuohon paskaan enään uskoa!!
Onko kellekkään käynyt samalla tavalla??
Nyt en oikein tiedä missä mennään, olen pari kertaa nähnyt ja kuullut kavereilta, että hän viettelee aikaansa vanhan ihastuksensa kanssa! JA NIMEN OMAAN VANHAN!!(siitä aikaa kun hän oli ihastunut tähän tyttöön niin ainakin 4vuotta)
Mutta tyttö on varattu ja asuu poikakaverinsa kanssa "kuulemma" onnellisesti yhdessä!
Mietin vain päivät pitkät kotona tai missä ikinä olenkin että seurusteleeko ne vai onko ne kavereita, niinkuin tyttö on minulle aina väittänyt??
auttakaa mua, sattuu ja ahistaa ihan perkeleesti!!
Annanko jo kultani mennä vai yritänkö vielä häntä takaisin?? En pysty elämään ilman häntä...
öitä en saa nukuttua kun itken ja valvon vaan ja mietin kaikkia asioita hänestä, siitä tytöstä ja minusta!!??
Soittaa en hänelle uskalla, vaikka kyllä pitäisi ja jutella asiat selviksi niin ehkä silloin pystyisin jatkamaan elämässä eteenpäin, MUTTA SITÄKIN KYLLÄ EPÄILEN ETTEN PYSTY!!!
AUTTAKAA mua, parhanne mukaan!!?
Rakastan sua vaan niin paljon...
En muuta tekkään kuin ajattele häntä! erostamme on jo 3kk ja vieläkin kaikki ajatukset kulkee hänen kautta!? miksi?
koskee niin perkeleesti koko ajan... En KOSKAAN pääse kullastani yli!!
Nykyään hän ei edes moikkaa minulle kun näemme kaupungilla, menee vaan nokka pystyssä ohi!?
miksi näin? melkein joka vk.loppu eromme jälkeen hän on ollut meillä yötä tai minä niillä...
Elättelin itselleni jo turhia toiveita että EHKÄ palaammekin vielä yhteen, mutta yhtäkkiä *pum*
hän ei ole tuntevinaakaan minua!!!
Mikä sitä oikein vaivaa??
en muuta häneltä pyytäisi kun että saisin jutella hänen kanssaan asiat selviksi ja kysyä että mitä hän meinaa!!??
monet kavereistani on sanonut että ehkä hän haluaa nyt mennä ja olla vähän aikaa, että kyllä te vielä yhteen päädytte!?
itse en jaksa tuohon paskaan enään uskoa!!
Onko kellekkään käynyt samalla tavalla??
Nyt en oikein tiedä missä mennään, olen pari kertaa nähnyt ja kuullut kavereilta, että hän viettelee aikaansa vanhan ihastuksensa kanssa! JA NIMEN OMAAN VANHAN!!(siitä aikaa kun hän oli ihastunut tähän tyttöön niin ainakin 4vuotta)
Mutta tyttö on varattu ja asuu poikakaverinsa kanssa "kuulemma" onnellisesti yhdessä!
Mietin vain päivät pitkät kotona tai missä ikinä olenkin että seurusteleeko ne vai onko ne kavereita, niinkuin tyttö on minulle aina väittänyt??
auttakaa mua, sattuu ja ahistaa ihan perkeleesti!!
Annanko jo kultani mennä vai yritänkö vielä häntä takaisin?? En pysty elämään ilman häntä...
öitä en saa nukuttua kun itken ja valvon vaan ja mietin kaikkia asioita hänestä, siitä tytöstä ja minusta!!??
Soittaa en hänelle uskalla, vaikka kyllä pitäisi ja jutella asiat selviksi niin ehkä silloin pystyisin jatkamaan elämässä eteenpäin, MUTTA SITÄKIN KYLLÄ EPÄILEN ETTEN PYSTY!!!
AUTTAKAA mua, parhanne mukaan!!?
Rakastan sua vaan niin paljon...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Soita
Soittaisin jos uskaltaisin... ei se mulle puhelimee vastaa varmaankaan tai jos vastaa niin äyskii siihen vain...
En vain uskalla!!! =(
En tiiä oikee miten sanoisin tän mahdollisimman vakuuttavasti, mutta oon ollut samanlaisessa tilanteessa aikoinaan. Eiköhän aika moni ole.
Mä en aikoinaan antanut olla, ja kärsin siitä tuplasti enemmän kuin olis tarvinnut. Joten ota sä oppia mun virheistä :)
Teillä on aikoinaan mennyt poikki ja sillä siisti. Miksi? Ne syyt tuskin on kadonneet minnekään.
Mutta nii.. Älä soita. Se saattaa pahentaa sun oloa (VAIN mun mielipide).
Anna olla. Anna olla. Kärsi, itke ja kidu oma aikasi ja yritä jatkaa pää pystyssä eteenpäin. Lupaan, että ajan kanssa vanha unohtuu ja jossain vaiheessa huomaat, että oot onnellinen, etkä mieti vanhoja juttuja. Ja sulla on ehkä täysin uusi ihminen elämässä.
vastaus siis sun kysymykseen: Anna jo olla.
Toivotan onnee unohtamiseen, se ei oo helppoo mutta täysin mahdollista kuitenkin! :)