Miten muut tulette toimeen ujon ja hiljaisen poikaystävän kanssa?
Meillä ollaan pääsääntöisesti hiljaa ja keskustelut käydään melko pinnallisella tasolla. Muuten olisi kunnollinen tyyppi, mutta vähän sosiaalisempana ihmisenä ahdistaa olla koko ajan hiljaa...
Meillä ollaan pääsääntöisesti hiljaa ja keskustelut käydään melko pinnallisella tasolla. Muuten olisi kunnollinen tyyppi, mutta vähän sosiaalisempana ihmisenä ahdistaa olla koko ajan hiljaa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
siun täytyy vaan yrittää virkistää ja höpöttää ite koko ajan. silleenhän se sujuu.... eiköhän ukko siitä rupea puhumaan...
Poitsu on hiljaista sorttia joo. Tai sitten puhuu aseista tai elokuvista, mutta jos alan juttelemaan esim. meidän suhteista niin hiljaista on. Eilen illalla mentiin nukkumaan, eikä kumpikaan puhunut mitään. Tuli ahdistava olo. Teki mieli lähtee juoksee karkuun, sohvalle. Ettei tarviis tuntee ahdistusta. Mutta...Olemme tavanneet vain neljä kertaa, ja hän vetoaa kovaan ulkokuoreen. Kyllä hän sitten pystyy keskustelemaan kun sen saa purettua. Muka.
Mutta en tiiä, olen miettinyt, että jätän hänet. En mä jaksa tollaista hiljaista miestä. Ite tekis mieli höpöttää ja nauraa ym. EHkä se vaan jännittää. Ehkä se ei oo se oikee ku tuntuu tältä?
samaa: minäkin luulin suhteen alussa, että hiljaisuus johtuu alkujännityksestä, että kyllä se siitä sitten rupeaa puhumaan. Ehkä vähän on tapahtunut edistystä, mutta silti tunnen itseni usein ahdituneeksi kun toiselta ei saa tarpeeksi huomiota. Poikaystäväni pitää minusta, mutta hänelle on ongelma juuri tuo keskustelu (varsinkin vieraiden kanssa). Ja jos vähänkin mainitsen asiasta "nalkutan" vetäytyy mies vieläkin hiljaisemmaksi ja sitä myöten minä raivostuneemmaksi. Että kiva oravanpyörä!
Se on rasittavaa kun toinen ei puhu mitään. Varsinkin puhelimessa... ite sitä saa koko ajan puhua, toinen touhuaa ties mitä ja ei varmasti kuuntele mun juttuja (kun myöhemmin väittää etten oo mitään sellasta koskaan sanonu). Sitten kun taas menee hermot sen lapselliseen "en osaa puhua" touhuun sanon asiasta ja se sanoo että syy on aina "en keksi mitään sanottavaa" tai jotain muuta yhtä tyhmää. Ite oon kova puhumaan ja se on aika tärkee asia ihmissuhteita että osataan puhua...
On kyllä tullu mieleen että toi mun ukko on just sellanen jolta pitäis yksinkertasesti kieltää seurustelu.. se vaan ei tajua mitään. Ihan menee sillä asenteella että "oma napa, paras napa, vähät muista".
Ja meillä se mies on vähentäny koko ajan puhumistaan, mitä kauemmin ollaan tunnettu. Kyllä sillon alussa oli jopa 4 tunnin puheluita mutta nyt sen kaikki sanottava on hävinny johonkin. Lähinnä tuntuu siltä että se on tuumannu mulle puhumisen olevan ihan turhanpäivästä. Itsestäänselvänähän tuo tuntuu minua pitävän.
Minä olen ollut naimisissa pari vuosikymmentä puheliaan miehen kanssa. En minä koskaan tottunut siihen alituiseen höpöttämiseen, kun itse olen hiljainen. Ahdistuin hirveästi, kun aina piti seurustella.
Myös miehelleni minun hiljaisuuteni oli ainainen valituksen aihe, vaikka oppi kyllä ajan kanssa olemaan odottamatta vastauksia. Puhui "itsekseen".
Nyt minulla on hiljainen miesystävä, kohta 2 vuotta yhdessä. Mikä ihana rauha. Ei tarvitse kuunnella ja reagoida. Hymy, silitys, vierekkäin olo ilman sanoja. Se riittää. Joskus intoudumme juttelemaan oikein todenteolla. Sitten puhumiskiintiö tulee taas täyteen ja vaihdetaan vain hajanaisia sanoja.
Voisin siis veikata, että ette tule koskaan olemaan oikein tyytyväisiä toisiinne.
Sääli, ettet kestä hiljaisuutta. Poika olisi varmaan hyvä ihminen ja puoliso.
Sehän tässä harmittaakin, että muuten poikaystäväni on kiltti, hellä ja luotettava...
kestän toki hiljaisuutta en ole mikään pahmmasta päästä suupaltti itsekään ja tiedän kyllä senkin että hermot menisi jatkuvan pulisijankin kanssa :D joskus vaan tuntuu, että minun puhumisen tarvetta ei oteta huomioon eli hiljainen määrää yleensä tahtomattaankin...
hiljaisuus kulkee suvussa, joten onko vaan kestettävä ja yritettävä itse muuttua suvaitsevaisemmaksi, koska muita "puutteita" en miehessä ole huomannut...puhumisen tarve tulee kyllä tyydytettyä myös työpaikalla ja harrastuksissa...