Mitä mieltä tällaisesta tilanteesta. Hyvällä ystävättärelläni on puoliso jonka kanssa en tosissaan tule toimeen. Luonne on vain niin kiero jonka läpi todella näen. Olen alusta saakka yrittänyt opetella hyväksymään tyypin ihan sen takia että haluan kunnioittaa kuitenkin ystäväni valintoja elämässään.
Tilanne on kuitenkin tässä ajan saatossa muuttunut sellaiseksi että näen kuinka ystäväni kärsii tyypin narsistisista piirteistä. Ystäväni itsetunto on aivan täysin lytätty ja tässä tapauksessa on ollut sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa ja muuta omituisia ja paskoja piirteitä mitkä ei todellakaan mielestäni terveeseen parisuhteeseen kuulu.
Olen ystävääni kuunnellut, olen yrittänyt neuvoa ja rohkaista parempaan elämään, olen yrittänyt auttaa mutta sama paska vaan jatkuu. Tiedän, että jokainen valitsee itse elämänsä suunnan mutta tuntuu niin pahalta nähdä vierestä että joku kusipää voi ihan tosissaan noin pitää toista otteessaan. 🙄
En tiedä voinko mihinkään sanoa enää edes mitään (jos ystäväni avautuu) koska olen neuvoton. Olen sanonut suoraan oman kantani ja mielipiteeni miehestä. Väkisinkin tämä vaikeuttaa myös meidän ystävyyssuhdetta. Mitäs seuraavaksi? Annanko vain olla omassa arvossaan? Minusta vain tuntuu siltä että olen todella kyynistynyt jo ja periaatteessa mikään "uusi" asia ei tule enää yllätyksenä. Kokemuksia ystävän vittumaisista kumppaneista?
Tilanne on kuitenkin tässä ajan saatossa muuttunut sellaiseksi että näen kuinka ystäväni kärsii tyypin narsistisista piirteistä. Ystäväni itsetunto on aivan täysin lytätty ja tässä tapauksessa on ollut sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa ja muuta omituisia ja paskoja piirteitä mitkä ei todellakaan mielestäni terveeseen parisuhteeseen kuulu.
Olen ystävääni kuunnellut, olen yrittänyt neuvoa ja rohkaista parempaan elämään, olen yrittänyt auttaa mutta sama paska vaan jatkuu. Tiedän, että jokainen valitsee itse elämänsä suunnan mutta tuntuu niin pahalta nähdä vierestä että joku kusipää voi ihan tosissaan noin pitää toista otteessaan. 🙄
En tiedä voinko mihinkään sanoa enää edes mitään (jos ystäväni avautuu) koska olen neuvoton. Olen sanonut suoraan oman kantani ja mielipiteeni miehestä. Väkisinkin tämä vaikeuttaa myös meidän ystävyyssuhdetta. Mitäs seuraavaksi? Annanko vain olla omassa arvossaan? Minusta vain tuntuu siltä että olen todella kyynistynyt jo ja periaatteessa mikään "uusi" asia ei tule enää yllätyksenä. Kokemuksia ystävän vittumaisista kumppaneista?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.