Tuota Allun kiukuttelua ja itkupotkuraivareita ja muitakin nettikeskusteluja pitkään seuranneena huomaa että ihmiset turhautuu, nostattaa vihaa ja syyttelee muita milloin mitäkin kun ei elämässä saa sitä mitä esim toisilla on, tai mitä kokee itselleen kuuluvan. Oli se parisuhde, onnea, rahaa, terveyttä tai kuuluisuutta, seksiä, valtaa tms.
Allulla on äiti, työtä ja auto sekä toimentulo. Kaikilla ei ole niitäkään, mutta ei kuitenkaan Allun luonnetta ja ongelmiakaan. Joillakin on seksiä, mutta ei parisuhdetta, eikä työtä eikä rahaa. Joillakin on rahaa, mutta on vammainen ja yksinäinen. Joillakin on rahaa muttei niistä vankilassa iloa ole. Joillakin on parisuhde, mutta ei siltikään seksiä ja puoliso tekee elämän helvetiksi kun ei se puoliso ollutkaan sellainen kuin mielikuvissa piti olla. Sinkut kuitenkin kadehtii vaikka siinä parisuhteessa oleva haaveilee sinkun henkistä vapautta. Jos on lapseton, haluaa lapsia, mutta jos niitä sitten on, kadehtii lapsettoman vapautta. Jos on vakavasti sairas, on vain yksi haave. Joka on kuolemansairas, haluaisi elää, mutta joka on masentunut, haluaa kuolla.
Me nähdään muissa aina se mitä itseltä puuttuu ja me juostaan koko elämämme jonkun asian perässä jonka arvelemme tuovan mielenrauhan ja se rauha ja onni loittonee yhä kauemmaksi mitä lähempänä me sen kuvitellaan olevan. Jos me se saavutetaan yksi asia, ei se tuonutkaan sitä mielenrauhaa vaan tulee taas uusia asioita minkä perässä juostaan.
Lähtökohta on kuitenkin se, että itseltä tuntuu aina puuttuvan jotain. Nähdään se kuuluisa lasi aina puolityhjänä. Kellään se lasi ei kuitenkaan ole täynnä, eikä se tule ulkoisilla asioilla vaan se toinen puoli lasista täyttyy hyväksymisellä ja mielenrauhalla. Se, mikä on ikävää on että elämä on rajallinen kaikilla olipa ne olosuhteet mitä vaan. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt. Kuolinvuoteella voi tulla hämmästys että tässäkö tämä kaikki nyt oli, enkä ehtinyt nähdä elämää ja ymmärtää sitä mitä minulla oli ja nyt se kaikki onkin ohi, kellä aiemmin ja kellä myöhemmin.
Allulla on äiti, työtä ja auto sekä toimentulo. Kaikilla ei ole niitäkään, mutta ei kuitenkaan Allun luonnetta ja ongelmiakaan. Joillakin on seksiä, mutta ei parisuhdetta, eikä työtä eikä rahaa. Joillakin on rahaa, mutta on vammainen ja yksinäinen. Joillakin on rahaa muttei niistä vankilassa iloa ole. Joillakin on parisuhde, mutta ei siltikään seksiä ja puoliso tekee elämän helvetiksi kun ei se puoliso ollutkaan sellainen kuin mielikuvissa piti olla. Sinkut kuitenkin kadehtii vaikka siinä parisuhteessa oleva haaveilee sinkun henkistä vapautta. Jos on lapseton, haluaa lapsia, mutta jos niitä sitten on, kadehtii lapsettoman vapautta. Jos on vakavasti sairas, on vain yksi haave. Joka on kuolemansairas, haluaisi elää, mutta joka on masentunut, haluaa kuolla.
Me nähdään muissa aina se mitä itseltä puuttuu ja me juostaan koko elämämme jonkun asian perässä jonka arvelemme tuovan mielenrauhan ja se rauha ja onni loittonee yhä kauemmaksi mitä lähempänä me sen kuvitellaan olevan. Jos me se saavutetaan yksi asia, ei se tuonutkaan sitä mielenrauhaa vaan tulee taas uusia asioita minkä perässä juostaan.
Lähtökohta on kuitenkin se, että itseltä tuntuu aina puuttuvan jotain. Nähdään se kuuluisa lasi aina puolityhjänä. Kellään se lasi ei kuitenkaan ole täynnä, eikä se tule ulkoisilla asioilla vaan se toinen puoli lasista täyttyy hyväksymisellä ja mielenrauhalla. Se, mikä on ikävää on että elämä on rajallinen kaikilla olipa ne olosuhteet mitä vaan. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt. Kuolinvuoteella voi tulla hämmästys että tässäkö tämä kaikki nyt oli, enkä ehtinyt nähdä elämää ja ymmärtää sitä mitä minulla oli ja nyt se kaikki onkin ohi, kellä aiemmin ja kellä myöhemmin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miehet masentuu koska eivät saa naisia. Naisia ei voi saada jos vinkuu kotona kaiket päivät eikä tee mitään sen eteen että naisia voi tavata edes. Naisia tapaa parhaiten viinaa juomalla baareissa. Ihan yksinkertainen juttu että miehen on tehtävä itse aloitteet naisille koska naiset ei todellakaan tee. Ihan nuorena opin se että pitää mennä kaveriporukoitten mukana juomassa viinaa jotta naisiin voisi tutustua. Ihme kun ei sitä vieläkään ikisinkut tajua vaan valittavat vaan etteivät naiset halua tutustua. Naiset ei tee kadulla alotteita eikä missään muuallakaan harrastuksissa. Olen harrastanut vaikka mitä kuten jalista, pesistä, salibandya, yleisurheilua mutta naisia en ole tavannut harrastuksissa vaan ainoastaan baareissa. Olen kyllä pyytänyt naisia treffeille selvinpäin nuorena paljon mutta sain aina pakit. Baareissa ei tullu pakkeja niin usein ja tajusin että on juotava viinaa jos haluaa naisia.
T viinamies
Ehkä et muista kännissä saamiasi pakkeja? Tai ne ei tunnu niin pahalta? Siksi kai jotkut juo, että kestää sen häpeän.
Kyllähän kännissä sitä voi lähteäkin jonkun mukaan kun arvostelukyky pettäää, mutta viimeistään aamulla tulee kiire paeta paikalta. Eikä kännimiehestä ole sängyssäkään mitään iloa. Yleensä sitä sammutaan ja örvelletään. Jotku pubiruusut tietty voi olla vailla yöpaikkaa ja kaljaa niin kännimiehet vetää näitä ainakin puoleensa. Jokainen saa sitä omaa tasoa, kun ei ne raittiit jaksa kännisiä katsellakaan.
Jos sinulla on alkoholipitoinen elämäntyyli niin ensinnäkin se näkyy naamasta ja olemuksesta ja niin totta kai sitä karsastetaan niiden parissa, joissa on terveet elämäntavat. Sitä vetää puoleensa mitä itsekin edustaa.
"Lähtökohta on kuitenkin se, että itseltä tuntuu aina puuttuvan jotain. Nähdään se kuuluisa lasi aina puolityhjänä. Kellään se lasi ei kuitenkaan ole täynnä, eikä se tule ulkoisilla asioilla vaan se toinen puoli lasista täyttyy hyväksymisellä ja mielenrauhalla. Se, mikä on ikävää on että elämä on rajallinen kaikilla olipa ne olosuhteet mitä vaan. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt."
Olen samaa mieltä tästä. Sen sijaan olen eri mieltä siitä, että pelkkä asioiden haluaminen aiheuttaisi mielipahaa. Itse ajattelen, että asioiden haluaminen ja elämässä eteen päin pyrkiminen (mihin ikinä se sitten kenelläkin liittyy) on samanlainen perustarve kuin turvallisuuden tai sosiaalisten kontaktien tarve.
Kannattaa opetella irrottamaan mielenrauhan tunne ulkoisista olosuhteista.
Haluamiseen liittyvä epämiellyttävä kokemus syntyy monesti siitä, että ajattelee olevansa kykenemätön saavuttamaan haluamansa tunnetilan. Kykenemättönyyden syynä on usein mainitsemasi mielenrauhan puute. Monet ajattelevat, ettei nykyhetkeen voi olla tyytyväinen, ennen kuin kaikki toiveet ovat toteutuneet. Paras tunne syntyy kuitenkin ainakin minulle siitä, että hyväksyy nykyhetken ja samalla pyrkii siihen suuntaan, mihin haluaa mennä.
Pystyvätkö ihmiset aina saamaan kaiken mitä haluavat? Ehkä eivät, mutta harvat uskaltavat edes yrittää saavuttaa sitä. Ne, jotka uskaltavat yrittää, saattavat jäädä kiinni ulkoisiin asioihin ja saavutuksiin. Haluamisen kohteen saavuttamiseen liittyy tietty tunne, jonka voi useimmiten saavuttaa myös ilman, että ulkoiset olosuhteet täysin vastaavat oman halun kohdetta.
Kiitos kommentista.
Olen samaa mieltä, että asioiden haluaminen ei tuota mielipahaa ja mainitsin mm. näin:
"Jos me se saavutetaan yksi asia, ei se tuonutkaan sitä mielenrauhaa vaan tulee taas uusia asioita minkä perässä juostaan."
Siis haluaminen ei aiheuta mielipahaa, vaan se että me ei saavuteta sitä mitä me halutaan ja joku toinen esim. saavuttaa sen helpostikin. Se aiheuttaa kateutta ja joskus kateuden voi kääntää myös rakentavaksi voimaksi. Itsellä esimerkkinä se, että olin nuorempana katkera siitä, että kaikki minun kaverit oli korkeasti koulutettuja ja puhuivat "eri kieltä" kuin minä. Niinpä päätin itsekin korkeakouluttautua. Nyt puhun samaa kieltä mutta minulla on opintovelat niskassa. Ja työttömyys. Toisaalta minulla on paljon aikaa tehdä kaikkea sitä mitä ei ennen ehtinyt ja töissä ei jaksa. Sitten taas ystäväni, jonka "onnellista" avioliittoa kahdehdin, kertoikin että mies on pettänyt koko ajan ja hän on peitellyt asiaa ja kokemaansa kärsimystä vuosia. Kaikesta tulee myös ei-toivottuja puolia ja ne täytyy hyväksyä samoin kuin iloitsee hyvistä. Kaikessa on sekä negatiivista että positiivista.
Jokaisella on haaveita ja tavoitteita elämässä. Ilman niitä ei varmaan jaksaisi elää eikä missään olisi mitään järkeäkään. Ehkä ilmaisin itseäni epäselvästi mutta olen ihan kaikesta samaa mieltä kuin sinä. Juuri tuota ajoin takaa itsekin, että jos sitä mielenrauhaa ei ole, niin sitä ei välttämättä saa siitä mistä me kuvitellaan sen tulevan.
Tälläkin palstalla verrataan omaa tilannetta kateellisena johonkin toiseen, jolla on esim naisystävä ja seksiä. Mutta se naisystävä voi olla riivinrauta ja Justiina ja tekee miehen elämän helvetiksi muuten vie rahat, nalkuttaa ja nolaa miestä kaikin tavoin. Sitä ei ulospäin vaan näe mitä joutuu kestämään että sen parisuhteenkin kylkiäisenä tulee. Koska jos tämä X on jo jollain, ei se toinenkaan ole siihen tyytyväinen kun mukana tulee jotain sellaista mitä ei halua.
"mielenrauhaa vaan tulee taas uusia asioita minkä perässä juostaan. "
Kyllä en tiedä minkä perässä pitäisi juosta. Luultavasti se kuitenkin tuo tai toisi jonkinlaista merkityksellisyyttä elämään, että olisi jotain kiinnijuostavaa.
Ei ollut vaan tuuria tässä elämässä. Ei ollut onnea rakkaudessa, eikä rahassakaan. Ei tullut sitä puolisoa, ei omaa perhettä/lapsia, ei ystäviä, ei pitkäaikaista, vakituista työpaikkaa. Epäonnea ollut yllinkyllin, suruja ja murheita riittänyt. On sentään ollut ruokaa pöydässä, katto pään päällä, monella ei ole edes noitakaan. Kaikkeen ei pysty itse vaikuttamaan, monet asiat menee niinkuin niiden on tarkoitus mennä vaikka kuinka yrittäisit asioita muuttaa tai toivoa niitä paremmaksi kuin ne onkaan. Olen oppinut hyväksymään asioita, ne ei muutu vaikka kuinka yrittäisin, ne menee niinkuin niiden on tarkoitettu menevän. Yrittämistä on ollut, aloittanut uudestaan, kun on työt on loppunut jostain paikasta, vaihtanut alaa ja kouluttautunut ja huomannut ettei olisi kannattanut, kun ei tullut onnistumisia. Nyt olen lopulta antanut periksi, ei musta ollutkaan mihinkään, ei tullut onnistumisia niinkuin muille, olen vain huonompi kuin muut. Ei hyödytä yrittää, kun ei onnistu. Ei hyödytä uskoa rakkautta löytävänsä, kun ei ennenkään ole kohdalle tullut, sitä ei vaan oltukaan mulle tarkoitettu tulevaksi. Miettinyt tarkoitusta mun elämälle, kun ei ole mihinkään paikkaan sopinut, on ollut ylimääräinen palanen jossain palapelissä, joukkoon kuulumaton koko ikänsä. Ehkä tämä elämä on ollut oppiläksy seuraavaa elämää varten.
En tiedä onko mullekkaa tarkotettu ketään.. on niin paljo ongelmia. On vakituinen työ ja hyvä palkka silti en saa naista.
t. allu
Ainakin jotkut ihmiset on sellaisia, etteivät ole koskaan tyytyväisiä.Oli niin tai näin, niin aina on joku väärinpäin. Itse olen iloinen, esim. kun on hyvää ruokaa, kuuntelen hyvää musiikkia, luen jotain mielenkiintoista lehteä tai kirjaa tai kävelen ulkona luonnossa. Pienet vaivatkaan ei haittaa, jos niihin ei keskity ja joku muu tekeminen vie huomion. Tosin kyllä joskus vähän haittaa, jos niska ja hartiat jumissa (jos vaikka sen takia päätä särkee tai jotain) tai jotain muuta, mutta ei ne ihan jatkuvasti kiusaa ja olenhan tässä aina menny ees jotenkin eteenpäin.
Täällä 24:ssa on kaikenlaisia kirjoittelijoita, toiset kirjoittaa asiapitoisia juttuja ja jotkut lisäksi myös kevyttä huumoria, jotkut taas kertoo ongelmistaa (jotkut niistä jopa valittavaan tyyliin), jotkut juoruilee ja jotkut haukkuu toisia ja joillekin tää foorumi on vain puuta heinää puhumiselle pyhitetty.
Siis haukutaan tyhmäksi mieheksi.. kuka tälläistä paskaa jaksaa kokoajan?
Jos tai kun elämässä jotain haluaa, niin sitä pitää ihan itse tavoitella ja alkaa hommata. Mikään ei tipu valmiina eteen. Jokainen epäonnistuu ja onnistuu jossain. Mikään mitä ajattelee paniikinomaisesti tai pakkomielteisesti ei kovin todennäköisesti onnistu, koska pakkomielle (= esim. haluan naisen) tulee itsekkäästä tarpeesta, jossa toiselle ihmisille ei jää tilaa.
Elämä todellakin on rajallista. Sen huomasin taas niin kovin, kun siivosin lapsuudenkotiani. Samassa pitää muistella jatkuvasti erilaisia elämän kriisejä, tapahtumia, ilon- ja onnenaiheita, suruja ym tunteita uudelleen. Mielenkiintoista on myös huomata muutamia vuosia, oikeastaan vuosikymmen jälkikäteen eläneensä koko omien lasten lapsuuden ja nuoruudenkin jatkuvassa sinnittelyssä ja selviytymisen keskellä. Erittäin paljon muuta kuin mielenrauhaa ja tasapainoa. En usko vanhemmillani tai isovanhemmillakaan niitä kovasti paljon olleen. Juuri ja juuri riittävästi, että pysyi elävänä ja hengissä. Pääasia kuitenkin on, että menee eteenpäin, ei jää jumittamaan menneeseen - tai tähänkään hetkeen.
- Sheena
Itselläkin olisi iso urakka edessä, kun pitäis laittaa pois tavaroita ja vaatteita, äidin peruja, en ole saanut aikaseksi, kun hoidin isää ja oli masennusta. Mä olen liian tunteella käypä ihminen, kaikki poismenot lähipiiristä vienyt jaksamista, menetin viime vuonna yhden sisaruksistanikin, alkaa hänen poismenon vuosipäivä lähestyä, häntä ja hänen elämäänsä muistellut ja murehtinut, ei hänelläkään helppo elämä ollut, oli ehkä liian herkkä ja tunneihmisiä, kuten mäkin. Pitäis vaan jatkaa eteenpäin, olla liikaa murehtimatta mennyttä aikaa. Liian paljon vaan sattunut poismenoja vuosien varrella ja monivuotinen omaishoitajuuskin söi jaksamista, lisäsi masennusta, kun yksin yritti kaikesta selvitä. Luulin joskus, ett tulis helpompia aikoja ja jotain hyvääkin kohdalle, pieniä ne ilonmuruset on ollut ja niitä liian vähän, niinkuin onnistumisiakin, epäonnea ollut matkassa enempi. Nyt yritän selvitä päivästä kerrallaan, liikoja toivomatta ja odottamasta, ei elämä ketään meistä liian helpolla päästä.