Ymmärrätkö miksi viherkasveja?

Kasvis on ihan jees, mutta jokin tolkku niissäkin pitäisi olla. Just kiemurtelen maalla ajaa nurmikkoa. Ja mummolla (mutsilla siis) on kasvit livenneet käsistä...

Näitä on pakko alkaa karsia, tai nurmikko jää ajamatta...🙄

Niissä on sirunen aitoa Jumalaa.

Kasvit on elintärkeitä... Eli mitä ihmettä kymysys?

Jätetään kasvit kaupan heviosastolle tai nurmi lyhyenä enempää ei tarvi tietääkkään

Minussa asuu pieni puutarhuri. Pihallani oli yli 300 erilaista kasvia. Viime vuoden kesällä kaivoin kaikki ylös ja tein rempan pihalleni ja harvensin kasveja koska jotkut kasvit villiintyy ja eivät sovi toisten kanssa samaan pihaan eli ne valtaa toisilta kasveiltä elintilaa. Minä sitten kaivoin kaikki ylös ja istutin uudestaan sellaisia jotka eivät villiinny ja vie toisilta tilaa. Myin aika paljon niitä kasveja koska taimet voi maksaa 12 euroa kappale ja myin niitä sitten 5 eurolla varmaan 150 kasvia. Nyt on piha siisti eikä joka paikassa rehota rikkaruohoo ja ei ole liikaa kasveja.

Itsehän siis tykkään kasveista, myös viherkasveista tai ehkä erityisesti juuri niistä. Suurin syy siihen on yksi sana ja se sana on TALVI. Sanoisin, että mä tarvitsen viherkasveja selvitäkseni Suomen talvesta. Ne tuo edes vähän vihreää ja kesää siihen pimeeseen räntäsateeseen. En mä kesällä niitä tarvitse ja kesän ajakai jokikinen mun sisäkasvini muuttuu ulkokasviksi. Siellä ne tankkaavat valoa ja voimaa, jotta jaksavat taas olla ihan vihreitä ja tuoda mulla jaksamista talven aikana. ☺

-alottaja-

Kasvien sanotaan puhdistavan sisäilmaa. Mä tarvitsen vähän silmäniloa talviaikanakin ja siks on viherkasveja tullut hankittua. En mä mikään viherpeukalo ole, osan onnistun hävittämään liialla tai liian vähällä hoidolla, mutt yritystä riittää. Pihalla kasvaa ruusupensaita ja syreenejä ja muutama marjapensas ja pari omppupuuta. Ei pelkkä nurmikko tunnu hyvältä, pitää olla muutakin, on kukkapenkkejä muutama. Välillä tympäsee, kun pitää kitkeä rikkakasveja, mutt mä tykkään kukista ja väreistä ja kun perhosia lentelee ja linnut visertelee pihapuissa ja oravia ja siilejä liikkuu pihapiirissä. On varjoa ja suojaa kesähelteillä ja pihakeinuun paistaa aurinko, kun sää sallii ja tuuli suhisee puissa.

Viherkasvit edistää terveyttä, ne on eläviä niille voi jutella ja hoitaa niitä. Ne on kauniita, suht halpa harrastus kun voi laittaa pistokkaita ja luoda lisää kasveja. Niitä voi antaa pois tuottamaan iloa muille. Tämäkin voi olla virkistävää joskus että, tappaa kasvin niinkuin kostoksi, jostain kokemastaan vääryydestä.

En mä viherkasveja tai muitakaan kukkia vihaa, en vain saa pidettyä niitä kovinkaan pitkään hengissä. Ulkona kesäisin olevat orvokit ja silloin tällöin ruusupavut ovat viime vuosina olleet pisimpään hengissä pysyviä, mutta muut.. Mieluummin leikkokukkia maljakkoon, kuin ruukku pöydälle. Joko unohdan ne kokonaan kastella, tai sitten annan liikaa vettä. Viime vuosien aikana toi unohtaminen on lisääntynyt, eikä pelkästään kasveista johtuvana ongelmana. Mitä tahansa mieleen tulevaa asiaa jos en tee heti, unohdan sen hetken päästä kokonaan.

Anopinhampaan ja kirjovehkan sain yli 10 vuotta sitten pidettyä helpostikin hengissä, mutta toi lähimuisti oli tuplasti parempi silloin.

Lyrica oli yksi syy mikä huononsi lyhytkestoista muistia siten, etten välttämättä enää muistanut mitä oli puhuttu ja sovittu edellisenä päivänä, sanat katosivat ja puhe takelteli. Sen takia en vieläkään ole mikään kovin innokas keskustelemaan juuri kenenkään kanssa, ja kuuntelen mieluummin muiden juttelua, koska en keksi mitään aihetta mistä kysyä toiselta. Jos multa kysytään jostain asiasta mistä tiedän aika paljonkin, osaan kyllä vastata kattavasti, mutta tuo sanoissa takeltelu ja niiden jatkuva unohtelu on yksi syy miksi en hirveästi viihdy äänessä niitä näitä jutellen.

Muutama vuosi sitten lopetettuani Lyrican, alkoi muisti palautumaan, vaikkakin ei enää sille tasolle mitä se aikanaan oli, pääosin takeltelevaisuus hävisi, enkä enää samassa määrin sanoja unohtele mitä silloin, vaikka niitä tuppaa edelleen välillä unohtumaan. Se offtopicista.

Äitini taas on oikea viherpeukalo, jonka taloudessa vessat, kylppäri saunoineen, kodinhoitohuone, eteiset ja pari vaatehuonetta ovat ainoita pääosin kasvittomia huoneita talossa. Kaikki muut huoneet....olisko yhdessä huoneessa max 2 kasvia/kukkaa, ja se on heidän makkari. Muut taas....kun muutin kolmen vuoden porukoilla asumisen jälkeen omilleni 7,5 vuotta sitten, alkoivat mun huoneessa kasvit lisääntymään joka käyntikerralla. Se on hänen harrastuksensa, kuten myös puutarhanhoito, ja sen hänelle mielelläni suon. Onhan munkin kaikki nurkat (ja pienestä vaatehuoneesta kolmasosa) täynnä lankakeriä ja käsityöohjeita.

Kasvit tuo kyllä raikkautta ja lisää happea huoneeseen, mutta eivät ole mulle mitään sellaista että niitä pitäisi ehdottomasti olla. Meillä on äitin kanssa diili. Hän ostaa ja istuttaa mulle terassille ja ulko-oven viereen tulevat kesäkukat, yleensä orvokit ja ruusupavut, sekä varjoisassa viihtyvät kukat, ja minä hoidan niiden kastelun kesän aikana silloin kun olen kotona. Ihan kahdesta syystä. Ne on kivan näkösiä, ja tekee samalla asunnon asutun näköiseksi, vaikka olisin pitkiäkin aikoja poissa, ja vaan piipahtaisin säännöllisesti kotona.