Vaikea suhde.

Moi. Aattelin, että jos täältä saisi järkeviä vinkkejä tulevaan. Tinderistä tein löydön viime keväänä. Juttu alkoi luistamaan heti sen naisen kanssa. Ei mennyt kauaakaan, kun siirryttiin pois tinderistä muualle keskustelemaan. Siitä hetki ja tavattiin. No minä olen koko elämäni ollut ujo ja kärsinyt siitä helvetisti. Ensimmäisellä kerralla en katsonut sitä ollenkaan silmiin, vaan jännitti ja oli painetila päällä, että mitäköhän hän ajattelee. No en onnistunut kuitenkaan pilaamaan sitä, vaan alettiin nähdä useemmin ja useemmin. Jossain kohtaa siinä sitten paljastu, että kyseisellä ihmisellä on vajaa 3v lapsi. No minähän en siinä kohtaa osannut ajatella asiaa vaan eteenpäin mentiin. Siinä tapailtiin sitten kuukausi noin ja sitten päätettiin alkaa seurustelemaan. Kaikki oli mukavaa ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä koko kesä. Meillä oli välimatkaa toistemme luota noin 120km. Minä ajelin sinne pääsääntöisesti. Aina vaan kun kerkesi. Välillä vaan yöksi. Siinä sitten mietittiin että yhdessä asuminen olisi kivaa ja paljon helpompaa. Syksyllä löydettiin asunto ja muutettiin. No mulla alkoi tulla ongelmia sitten omaan pääkoppaan siitä lapsesta ja en ollutkaan varma, että onko se nainen se oikea. Painiskelin asioitten kanssa pääkopassa jatkuvasti. Se näkyi multa valituksena, kyllästömyytenä ja kaikella. Rahatkin oli tiukissa. Maksoin aika lailla kaiken ensimmäiset 3kk. Toisella ei ollut vielä töitä. En nähnyt omia kavereita periaatteessa ollenkaan. Ajattelin lähinnä, että ei oo rahaa, kun kaverit 40km matkan päässä. Meillä tuli jatkuvasti sitten isoja riitoja. Aiheet olivat mun valittaminen, mun tiukkuus lasta kohtaan, mun ujoudesta johtuvat jutut. (Läheisten tapaaminen, lapsen hakeminen ja vieminen päiväkotiin ja kaikki muu). No talvella sitten saatiin puhuttua. Mun valittaminen loppui ja tiukkuus lasta kohtaan. Vuoden vaihteessa oli jälleen riitaa. Nainen ja lapsi oli pois viikon tai kaksi. Siinä sitten kävin läpi asioita ja tajusin että kyllähän tuo on se nainen jonka kanssa haluan elää elämän läpi. Lastakin tuli ikävä. Tuli fiilis, että mustahan on isähahmoksi. No paransin mun ja lapsen välisiä juttuja. Aloin tekemään lapsen kanssa asioita. Sitten tuli kevät. Muutettiin takas omille paikkakunnille. Suhdetta piti jatkaa. Taidettiin kerran nähdä ja sitten tulikin päivä, että nainen päätti lopettaa suhteen. Oli raskasta, todella raskasta. Viikko siinä sitten haukuttiin toisiamme ja estettiin toisemme kaikissa kanavissa. No kävin sitten puhelua läheisteni kanssa ja tajusin omia virheitäni. Tajusin, että en parantanut niitä asioita mitä se nainen multa pyysi koko suhteen ajan. Koitin sitten kaikkeni, lähetin äitienpäivä kukkasia, kirjeen, pitkät tekstiviestit. Ei tuottanut tulosta. Viimeiseksi päätin sitten, että käympä sen isän luona kerran edes näytillä, kun en koko suhteen aikana uskaltanut. Ajattelin että se parantaisi mahdollisuuksia naisen takas saamiseen, että se näkisi että kyllä minä uskallan kun otan vaan itseäni niskasta kiinni. No ei sekään tuottanut sitten tulosta. No sitten kävin hoitamassa yhden yhteisen asian, mikä piti hoitaa. Ajattelin että nainen näkee että minäkin hoidan asioita. No ei sekään tuottanut tulosta. Koitin sitten vielä sopia välit siihen malliin, että oltaisiin edes puheväleissä. No vastaukseksi sain, että hänellä on alkanut uusi elämä ja hän ei halua ajatella minua ja tätä enää ollenkaan. Nyt olen siinä pisteessä, että en tiedä miksi eläisin.

Tiivistettynä olin siis helvetin ujo, ajattelematon ja hölmö. En ottanut tarpeeksi tosissani naiseni uhkailuja erosta. Oon miettinyt, että mulle taisi tulla sellainen liiallinen hyvänolon tunne yhteisestä kodista. Oli siis ensimmäinen kerta, kun muutin yhteen naisen kanssa. Pahinta tässä on se, että suhteen päättymisen jälkeen olen vasta tajunnut virheeni ja niin. Esimerkiksi en uskaltanut tavata hänen isäänsä ja kun kävin sitä sitten yksin tervehtimässä, niin huomasin että olipa mukava ihminen. Nyt olen menettänyt elämäni naisen ja sen lapsen. Edelleen tietysti toivon, että jonakin päivänä se haluaisi vielä katsoa mun kortin.

Haluaisin kuulla, onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia ja miten niistä on selvitty?

8

109

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ja tiedän sen, että olisi myös pitänyt nähdä omia kavereita enemmän, jotta mieliala olisi pysynyt normaalina. Sama myös, että olisi pitänyt olla aktiivisempi. Suurin osa ajasta maattiin vaan kotona johtuen mun laiskuudesta.

    • Pahinta tässä on sen lisäksi että tajusin virheet liian myöhään, että en ole päässyt kertomaan kyseiselle naiselleni näitä juttuja, joten tuskimpa tulee ottamaan minuun enää ikinä yhteyttä.

    • Anonyymi

      Tiedän ton tunteen, kun haluaisi keinolla millä hyvänsä takaisin suhteeseen. Sen, että ei itsekään ole ollut suhteessa täysin varma, mutta kun tulee jätetyksi, tuntuu et se nainenhan oli mun elämäni rakkaus ja olin niin onnellinen siinä. Jotenkin se, kun toinen tekee sen päätöksen lopettaa ja itse ei siihen täysin valmis vielä ole, kultaa muistot ja nostaa toisen ja suhteen korkeammalle kuin ne oikeasti kuuluisi. Itsellä kesti päästä 2,5 vuoden suhteesta yli 3 vuotta yli. Kukaan ei ollut musta yhtä hyvä, eikä pystynyt tarjoamaan yhtä ihanaa suhdetta, vaikka totuus oli, ettei se suhde nyt niin täydellinen ollut. Toki oli onnellisia hetkiä ja olin ensimmäistä kertaa oikeasti rakastunut ja ensimmäistä kertaa itsekin asui jonkun kanssa, varmasti kaikki sekin vaikeutti sitä yli pääsemistä. Kertomasi perusteella, en usko et tämä nainen oli se sopiva ihminen sulle, vaikka se kuinka susta nyt tuntuu siltä. Tuntuu, että syytät itseäsi liikaa kaikesta, etkä pysty näkemään vielä sitä, et miksi se ei tämän ihmisen kanssa toiminut ja jonkun muun kanssa varmasti toimisi paremmin. Hyvähän se on nähdä ne omat kehityskohdat, mutta nyt tuntuu että otat epäonnistumisesta itse täyden vastuun. Uskon että opit tästä suhteesta ja seuraavassa suhteessa osaat olla rohkeampi ja myös parempi kumppani, jollekin toiselle. Kehoitan uskomaan, kun hän sanoo noin. Väkisin ei voi kenenkään mieltä muuttaa ja se kun liikaa yrittää saada toista takaisin vaan alkaa ahdistamaan toista ja se toinen lipuu entistä kauemmaksi. Jos teille vielä joskus tulisikin jotain, se luultavasti tapahtuisi vasta sitten, kun olisit jo jatkanut eteenpäin ja "luovuttanut", etkä enää millään lailla yrittäisi muuttaa toisen mieltä ja saada häntä takaisin. Kehoitan jatkamaan eteenpäin, kyllä se tuska siitä ajan kanssa helpottaa ja löytyy jotain paljon parempaa ja sopivampaa.

    • Anonyymi

      Edelliseen jatkona siis, että älä jää jumiin johonkin, mikä ei todellisuudessa niin täydellistä ollutkaan, kuten itse jäin. Jos se olis ollut meant to be, se ei olisi mennyt näin.

      • Taisin kirjoittaa hieman epäselvästi, mutta tajusin sen, että se on oikea jo talvella. Aloin parantamaan omia juttuja, mutta en tarpeeksi. Ja en tajunnut silloinkaan kaikkia isompia virheitä. Se oli ongelma. En aio enää yrittää sitä koska tiedän että ahdistuisi vielä enemmän. Pelkään että oon jo liikaa yrittänyt. Tein myös valtavan virheen, kun tappelin sen kanssa ero viestin jälkeen viikon kun ajatuksissa oli että virhe oli hänessä. Se viikko johti siihen, että ei ole enää edes niitä puhevälejä, joten usko siihen että tulisi vielä joskus ottamaan yhteyttä muhun on nollissa. Eteenpäin tässä on koitettava selviytyä.


    • Kyseinen ihminen maksaa mulle vielä 2 vuoden ajan joka kuukausi lainaa pois, jonka otin sen velkojen lyhennystä varten, niin siinä elää mun ainoa mahdollisuus. Jos jonakin maksu päivänä tajuaa itse, että kuinka paljon hyvääkin tein sen hyväksi ja etten tarkotuksellisesti ollut kusipää.

    • Anonyymi

      Monesti menettämisen toiseen huomaa vasta, kun on jo liian myöhäistä? Siihen asti roikkuu siinä tunteessa, et kaikki korjaantuu takas siihen hyvään, jonka itse muistaa? Kokemusta on.

      Mut toinen ajattelee, just päin vastoin ja tässä tapauksessa varsinkin (lapsi huomioiden). Et joustanut ikävistä tilanteissa loppuun asti, kunnes se viimeinenkin oljen korsi katkeaa, jolloin ei ole enään halua palata entiseen, koska mielikuvat jäivät mieleen sen verta negatiivisina ja ikävinä myös lapsen kannalta? Näin ajattelen miehenä 50+.

      Niin kuin joku tuolla aiemmin sanoi, ei kannata jäädä roikkumaan vanhaan, johon tuskin on paluuta. Eroja ei tehdä lyhyellä miettimisellä vaan toinen on jo pidemmän aikaa hautonut sitä mielessään, eikä löytänyt silloin muuta hyvää vaihtoehtoa kuin eron eli tuskin haluaa, korjata suhdetta ainakaan siihen, jota itse toivot?

      Toisinaan voi olla, ettei halua olla missään tekemisissä enää vanhoja muistellen, teidän yhteisiä aikoja ajatellen? Ehkä 10-20- vuoden päästä tilanne voi olla toinen? Kun on saanut etäisyyttä asiaan tai lapsi muistelee yhteistä aikaanne hyvällä? Aika kultaa muistot? Ei kuitenkaan aina?

    • Anonyymi

      Tämä on sulle ollut elämänkoulua, olet oppinut asioita itsestäsi ja muista, ole siitä kiitollinen. Elämä voi tuoda eteesi paljon paremmin sinulle sopivan naisen.
      Voimia ja tsemppia ja ennen kaikkea Jumalan siunaamaa elämää.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Huh! Kohujulkkis Sofia Belorf rajussa somerumbassa: "Pelleviihdettä" "White trash meininkiä"...

      Huh huh! Nyt käy tunteet kuumina - jopa hellelukemissa! https://www.suomi24.fi/viihde/huh-kohujulkkis-sofia-bel-rf-rajussa-somerumbassa-pelleviihdett
      Kotimaiset julkkisjuorut
      45
      9883
    2. Ehdokkaana kiusaaja

      Tunnen niin syvää katkeruutta tätä pankkipimua kohtaan, joka on mm. minun lapselleni aiheuttanut mielenterveysongelmia ja traumoja, joita lapseni käsi
      Kankaanpää
      56
      1123
    3. Yllätyin Sofian ohjelmasta

      Ihan yllätin itseni , kun katsoin Sofian salaisuuksia , oli ihan viihdyttävä ja kyllä noiden kahden elämä on näin ruudun toiselta puolen katsoen aikam
      Kotimaiset julkkisjuorut
      85
      957
    4. En malta odottaa että nähdään

      Vihdoinkin, vähän rennommissa merkeissä. Toivottavasti osaan olla jotenkin järkevästi ja innostumatta liikaa, etten paljasta tunteitani. En halua sä
      Ihastuminen
      50
      915
    5. Koita rakas jaksaa

      Sitten kun oot mun, tehdään jotain muuta..
      Ikävä
      61
      811
    Aihe