Vaikea suhde.

Moi. Aattelin, että jos täältä saisi järkeviä vinkkejä tulevaan. Tinderistä tein löydön viime keväänä. Juttu alkoi luistamaan heti sen naisen kanssa. Ei mennyt kauaakaan, kun siirryttiin pois tinderistä muualle keskustelemaan. Siitä hetki ja tavattiin. No minä olen koko elämäni ollut ujo ja kärsinyt siitä helvetisti. Ensimmäisellä kerralla en katsonut sitä ollenkaan silmiin, vaan jännitti ja oli painetila päällä, että mitäköhän hän ajattelee. No en onnistunut kuitenkaan pilaamaan sitä, vaan alettiin nähdä useemmin ja useemmin. Jossain kohtaa siinä sitten paljastu, että kyseisellä ihmisellä on vajaa 3v lapsi. No minähän en siinä kohtaa osannut ajatella asiaa vaan eteenpäin mentiin. Siinä tapailtiin sitten kuukausi noin ja sitten päätettiin alkaa seurustelemaan. Kaikki oli mukavaa ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä koko kesä. Meillä oli välimatkaa toistemme luota noin 120km. Minä ajelin sinne pääsääntöisesti. Aina vaan kun kerkesi. Välillä vaan yöksi. Siinä sitten mietittiin että yhdessä asuminen olisi kivaa ja paljon helpompaa. Syksyllä löydettiin asunto ja muutettiin. No mulla alkoi tulla ongelmia sitten omaan pääkoppaan siitä lapsesta ja en ollutkaan varma, että onko se nainen se oikea. Painiskelin asioitten kanssa pääkopassa jatkuvasti. Se näkyi multa valituksena, kyllästömyytenä ja kaikella. Rahatkin oli tiukissa. Maksoin aika lailla kaiken ensimmäiset 3kk. Toisella ei ollut vielä töitä. En nähnyt omia kavereita periaatteessa ollenkaan. Ajattelin lähinnä, että ei oo rahaa, kun kaverit 40km matkan päässä. Meillä tuli jatkuvasti sitten isoja riitoja. Aiheet olivat mun valittaminen, mun tiukkuus lasta kohtaan, mun ujoudesta johtuvat jutut. (Läheisten tapaaminen, lapsen hakeminen ja vieminen päiväkotiin ja kaikki muu). No talvella sitten saatiin puhuttua. Mun valittaminen loppui ja tiukkuus lasta kohtaan. Vuoden vaihteessa oli jälleen riitaa. Nainen ja lapsi oli pois viikon tai kaksi. Siinä sitten kävin läpi asioita ja tajusin että kyllähän tuo on se nainen jonka kanssa haluan elää elämän läpi. Lastakin tuli ikävä. Tuli fiilis, että mustahan on isähahmoksi. No paransin mun ja lapsen välisiä juttuja. Aloin tekemään lapsen kanssa asioita. Sitten tuli kevät. Muutettiin takas omille paikkakunnille. Suhdetta piti jatkaa. Taidettiin kerran nähdä ja sitten tulikin päivä, että nainen päätti lopettaa suhteen. Oli raskasta, todella raskasta. Viikko siinä sitten haukuttiin toisiamme ja estettiin toisemme kaikissa kanavissa. No kävin sitten puhelua läheisteni kanssa ja tajusin omia virheitäni. Tajusin, että en parantanut niitä asioita mitä se nainen multa pyysi koko suhteen ajan. Koitin sitten kaikkeni, lähetin äitienpäivä kukkasia, kirjeen, pitkät tekstiviestit. Ei tuottanut tulosta. Viimeiseksi päätin sitten, että käympä sen isän luona kerran edes näytillä, kun en koko suhteen aikana uskaltanut. Ajattelin että se parantaisi mahdollisuuksia naisen takas saamiseen, että se näkisi että kyllä minä uskallan kun otan vaan itseäni niskasta kiinni. No ei sekään tuottanut sitten tulosta. No sitten kävin hoitamassa yhden yhteisen asian, mikä piti hoitaa. Ajattelin että nainen näkee että minäkin hoidan asioita. No ei sekään tuottanut tulosta. Koitin sitten vielä sopia välit siihen malliin, että oltaisiin edes puheväleissä. No vastaukseksi sain, että hänellä on alkanut uusi elämä ja hän ei halua ajatella minua ja tätä enää ollenkaan. Nyt olen siinä pisteessä, että en tiedä miksi eläisin.


Tiivistettynä olin siis helvetin ujo, ajattelematon ja hölmö. En ottanut tarpeeksi tosissani naiseni uhkailuja erosta. Oon miettinyt, että mulle taisi tulla sellainen liiallinen hyvänolon tunne yhteisestä kodista. Oli siis ensimmäinen kerta, kun muutin yhteen naisen kanssa. Pahinta tässä on se, että suhteen päättymisen jälkeen olen vasta tajunnut virheeni ja niin. Esimerkiksi en uskaltanut tavata hänen isäänsä ja kun kävin sitä sitten yksin tervehtimässä, niin huomasin että olipa mukava ihminen. Nyt olen menettänyt elämäni naisen ja sen lapsen. Edelleen tietysti toivon, että jonakin päivänä se haluaisi vielä katsoa mun kortin.

Haluaisin kuulla, onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia ja miten niistä on selvitty?