Millainen suhde?

Ei ole mitään oikeaa, kun riittävän sopiva osuu eteen kannattaa tarrautua vaan kiinni ku viimeseen oljeenkorteen, se voi ihan hyvin olla sitä.

Mitä toi ewb tarkoittaa?

No sellainen swf-suhde vois olla jees. :o)

Mä haluisin äwb:n.

Tai vpk:n, sekin olis ihan kiva... Letku letkeä ja silleen.

Ei suhde tule ikinä onnistumaan jos toinen on toisen mielestä liian ruma tai muuten liian huono, tulee vain harmia kummallekin osapuolelle.

Joku kumppanin vaatimusten muuttaminen vain pahentaa asiaa jos toinen ei ole luontaisesti sopiva, ei kannata teeskennellä mitään.

Itse elän tapailusuhteessa.
Olen tapaillut pian kolme vuotta yh-miestä jolla 8 vuotta täyttävä poika. On siis pojan yh ja poika elää hänen kanssaan.
Tapailemme kun se kummallekin sopii. Suhde on pelkkää tapailua, olemme molemmat täysin vapaita tapaamaan myös muita ja mies on ainakin kerran sen tehnytkin. Minä en vielä ainkaan ole.
Meillä on siis molemmilla omat kodit, omat taloudet ja vapaus tulla ja mennä. Mitään sitoumuksia ei ole. Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen.
Näitten lähes kolmen vuoden aikana toki on kiintymystä muodostunut välillemme, viihdymme yhdessä. On kivaa sängyn ulkopuolellakin, mutta kumpikaan ei ehdottomasti halua sitoutua millään tavalla.
Emme tunne toistemme perheitä eikä ystäviä, toisen elämä tämä suhteen ulkopuolella ei kuulu toiselle. Toki voimme jutella niitä näitä mutta mitään avautumisia ei tehdä eikä toisten ihmisten asioita suhteeseen tuoda.
Miehen pojan ole tavannut mutta hän ei tiedä mikä on suhteemme laatu. Tapaamme minun luonani silloin kun poika on kotona, ja kun hän on äidillään niin myös miehen kotona.
Joskus käymme ulkona syömässä tai jossain tapahtumassa.
Tämä on toiminut tosi hyvin. Olen joskus ennen yrittänyt seurustelua mutta sitominen ja kontrollointi ja koko ajan lähellä oleminen ahdistaa.

Voin suositella jos sinulle oma vapaus on tärkeää etkä halua minkäänlaista sittomista ja vaatimuksia. Kun tekee pelisäänöt selviksi ja molemmat ne hyväksyy, siitä vaan!
Itselleni paras tapa elää.

Siedettävyyssuhde. Eli kumppaniksi sellainen jota kestää ja jolla mukavasti perämettää.

Käytäntö ennen kaikkea.

Jos joutuu väkisin yrittämään pitämään toisesta, niin kärsimystähän se on jos joutuu häpeämään naiskumppaniaan eikä millään kehtaisi esiintyä tämän kanssa missään.

"Tuo on hyvä, että tunnistat omat kipupisteesi eli sen, että toinen tulisi liian lähelle, torjuva käyttäytyminen ja ennenkaikkea sen, että et siksi lähde suhteeseen. Samalla saatat estää itseäsi tuntemasta ja kiintymästä toiseen. Terapiassa annetaan monesti apua tuohon, suosittelen sitä sinulle. Monestihan tunnesuhteessa, jos toinen tapailee muitakin niin kuviin saattaa tulla mustasukkaisuutta ym."

Ai-jai nyt osui tosi kipeään paikkaan sedällä! :D :D
Nainen julkeaa avoimesti kertoa olevansa tyytyväinen pelkässä seksisuhteessa!
Eihän se mitenkään käy!
Tekee kipeää heikkoon mies-egoon kuulla että pelkkä seksisuhde riittää, mies ei ole mitenkään jokaisen naisen elämän toiveuni vaikka niin tietysti haaveiletkin ja itsellesi uskottelet.
Teet itsesi naurunalaiseksi tuolla kotikutoisella keittiöpsykologiallasi. Oikein tärkeilevää besserwisserismiä. Nämä on huvittavia nämä itseoppineet "asiantuntijat"
Kuka sen parempi asiantuntija naisenkaan elämässä on kuin nainen itse?! Mutta eihän noin sovi ajatella ja elää ja olla vielä onnellinen ja tyytyväinen. Se traumatisoi miehen heikkoa egoa; en olekaan niin tärkeä kuin luulin. Ja taas meitä sorretaan....