Miksi kysymyksiä

Pelkkää hormonien hyrinää. Ja psyykkistä kiemuraa. Halutaan huomioo jne.

Ihmiset ihastuu ja rakastuu koska maailma uhkasi loppua ja tarviin jotain millä se saataisiin jatkumaan.
Pelko sen sijaan on tullut ihmiskunnasta ja uskonnoista, uskonto kieltää asioita mitä me saamme kyllä tehdä. Mutta ajan myötä siitä on syntynyt pelko.
Neuvoni on että lue internettiä eikä raamattua. Ja nauti elämästi, se on tärkeintä nyt.

Miksi joku luulee tietävänsä jotain? Vaikka totuus on toinen?

Onko luulo tietoa?

Onko huhu aina fakta?

Onko valhe aina totuus?

Moni kysyykin miten, vaikka kannattaisi ensin kysyä, että miksi. 😬

Valhe on totuus, kunnes toisin todistetaan, mutta jos valehtelijoita on esim. 200kpl, ja totuuden puhujia 1, silloinhan totuus on aina valhe.

Ja valhe on totuus.

Ihmisillä on erilaisia tunteita 🤷‍♀️. Ilman niitä olisi tylsää ☝

💓

- Sheena

Eli siis mitä enemmän valehtelijoita, sitä enemmän se tekee valheesta totuuden?

"Miksi ihmiset ihastuu? Miksi ihmiset rakastuu? Miksi ihmiset pelkää? Miksi ihmiset epäröi?"

Vastaukseni on pitkähkö, mutta ei ylitsepääsemätön. Olen kuitenkin yrittänyt tavoitella lukijaystävällisyyttä annostelemalla sen osiin.

Ihastuminen:

Ihastun ihmisissä ensin aina pieniin asioihin, hymyjuonteisiin, viattomaan katseeseen, ja sitten varovaiseen etenemiseen, mutta toisaalta myös rohkeuteen ottaa riskejä hallitusti. Ihastuminen ei varoita etukäteen, se yllättää kuin miellyttävä sähköisku. Sitä tapahtuu aina ihmisiä tavatessa, nähdessä, vaikkei mitään heille mitään sanoisi taikka ikinä tulisi heitä toiste näkemään.

Jostain syystä, kun huomio viimein ja jostakin syystä toiseen vaeltajaan kiinnittyy, on hänessä yleensä joko jotain miellyttävää taikka sitten epämiellyttävää. Kaikki sille välille jäävä suodattuu huomion ohitse ja katoaa siihen tietämättömyyden usvaan, missä suurin osa toisista meille elää. Emme voi tuntea ja välittää kaikista, ja ne joista välitämme, herättävät huomiomme jollain tavoin.

Riski taikka mahdollisuus. Ne ovat maalattuja kunkin kasvoihin, taikka sitten niitä kasvoja ei ole maalattu lainkaan. Silmämme etsivät näitä, mahdollisuuksia ja riskejä, taukoamatta ympäristöstämme ja läheisistämme.

Rakkaus:

Kun vihdoin kohtaamme toisen vaeltajan, joka ei ole lainkaan riski, ja hän on sitäkin enemmän mahdollisuus, valjastuu ihastuksemme molemminpuoliselle rakkaudelle. Mitä pidemmälle intressit ovat yhteiset, sitä yhteisempiä ovat mahdollisuudet ja riskit, ja sitä syvempää on rakkaus.


Pelko:

Yleensä ihminen pelkää olemassaolevan tilanteen muuttumista ilman omaa vaikutusmahdollisuutta asiaan. Haemme kaikessa vakautta ja kaaos on kamalinta mitä olla voi. Kaikki ympäristömme on asetettu luonnonlakeihin sopivaksi, taikka päinvastoin, mikä kertoo kyltymättömästä tahdosta paeta kaikkea ymmärtämättömyyttä, kaaosta. Siitä huolimatta eräät ihmisen keskeisimmät piirteet, kuten ihastuminen, rakastuminen, pelko ja viha, eivät ole mitattavissa sen enempää kuin punnittavissakaan. Kyseisten tunteiden aikaansaamia edesottamuksia voidaan kulttuurilla ja sosiaalisesti hillitä tai ainakin yrittää hillitä, mutta ne ovat silti ja aina olemassa.

Ihminen luovii elämäänsä ja toimintaansa omien eteenpäinajavien voimiensa kantamana, mutta hänen täytyy tehdä se sosiaalisesti ja kulttuurisesti oikealla tavalla. Kaikkeen tähän toimintaan liittyy palkinto omien tavoitteiden toteutumisesta, mutta toisaalta myös yhteisön viha, mikäli keinot omien tavoitteiden saavuttamiseksi eivät olleetkaan yhteisön hyväksymiä.

Epäröiminen:

Ihminen ottaa pieniä riskejä päivittäin, mutta kun panoksena on jotakin merkittävää, kuten ihastumisen kohteen saaminen elämänkumppaniksi, tulee hänen ottaa tiedostamattaan huomioon monta seikkaa. Muussa tapauksessa hän saattaa rikkoa yhteisön ja yhteiskunnan sääntöjä vastaan. Näiden seurauksena on lievässä tapauksessa häpeä, ja räikeämmissä tapauksissa yhteiskunnan viha.

Harva ihminen on vailla minkäänlaista yhteisöä, ja eri yhteisöillä on erilaiset säännöt. Jos ihminen epäröi, olipa kyse mistään yhteisöstä taikka ei, hän punnitsee tekeillä olevan ratkaisun hyötyjä ja haittoja. Samalla hän punnitsee tekemänsä ratkaisun suhdetta omien mielihalujensa ja yhteisön sääntöjen välillä. Punninnan tuloksena hän toteaa etujen olevan haittoja suuremmat, ja katsoo mukautumisen yhteisön sääntöihin olevan arvokkaampaa kuin jättäytyminen omien halujensa varaan olisi, taikka sitten ei.

Mitä siis ovat ihastuminen, rakastuminen, pelko ja epäröiminen, muuta kuin elämää.

Iän myötä tulee varovaisemmaksi, pelissä on enemmän ja ehkä jo kolhujakin saanut sydän. Hullunrohkeat toki heittäytyy läpi elämänsä tietäen ehkä vahvuutensa, tai koetusta sitkistyneen sisimmän. Ihminen sosiaalinen eläin, kaipaa läheisyyttä. Robinsonadit nähty perversioinakin, joissa välttämätön korvaa mahdollisen, ja tämä on myös homo economicuksen kuvaus. Deleuze.

Aloittajalla on tainnut alkaa 2-vuotiaan kyselykausi: kysytään Miks? joka asiaan.
Se kuuluu kehitykseen, ja myöhemmin noin viiden vuoden iässä tulee sitten toinen jolloin aletaan kysellä monimutkaisempia asioita.
Tämä kuuluu normaaliin kognitiiviseen kehitykseen.

Muistan kun oma poika oli tuossa iässä, ja sen myöhemmän kauden kun tuli mm. kysymys "mitä tää olema oikein on"? Vastaapa siihen!

Itse en pelkää kuin hämähäkkejä ja kollikissa söi senkin. Itselläni on sen mukaista eloa takana, että pelko on itselleni vieras käsite.

Tosin olenhan pohjanmaalainen, joten se liene ymmärrettävää. Mutta mennään suosikkeihin. Itse olen diapeetikko mutta kerran kuussa ostan pohjanmaan pastilleja. Ammoniumkloridi vain on hyvää.

https://www.k-ruoka.fi/kauppa/tuote/pohjanmaan-pastilli-salmiakki-150g-6430050763794

Koska se on ihminen, eikä tekoäly.