Nää voi rinnastaa mun mielestä hyvin. Kun valmistaudun auton hankintaan korin malli tärkeetä, samoin maalipinta, ei klommoja tai naarmuja, sit konehuoneen vuoro, ei öljyvuotoja tai muuta häiritsevää. Sisätilat siistit ja mitä lisäherkkuja on ja sit se pääjuttu, ei kun koe ajo. Puolison valinnassa samaa, ulkoinen olemus, sen jälkeen varmistus korvien välistä, fiksuus jne. Vaatteiden allakin tärkeet "herkut", "koeajo" onnistu vähän myöhemmin. Olen jutellut tästä vaimolle joka nauroi huvittuneena, noinkos sä mun kohdalla toimit vai. Mikäs se koe ajo oli, meidän eka seksikerta vai. Joo vastasin. Vaimolleni tärkeintä oli alkuun asialliset puheet liittyen seurusteluun ja seksiin eikä ensimmäiseen kahteen kuukauteen mitään asiaa vaatteiden alle. Kun kerroin ihastuneeni alkoi nainen olla valmis peti puuhiin. Ja viiden kuukauden seurustelu johti kihloihin, yhteen muuttoon jne. Se tapahtui vuonna 92, on siitä aikaa, autot on vaihtuneet, nainen pysyy.
Auton ja puolison valinta
Anonyymi
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No jaa, itselleni puolison valinta on paljon monimutkaisempi prosessi kuin auton. Auton voi aina vaihtaa. Sen vaihtaminen on helppoa ja itselläni se aina ihan tarkoituksenakin. En mä samaa autoa koskaan kovin montaa vuotta pidä. Auto vie paikasta a paikkaan b, enkä vie sitä sisätiloihin, saati jaa elämääni sen kanssa.
Auton voi vaihtaa, voi naisenkin vaihtaa kuten minä joskus.
Tietysti voi. Itse en vaan etsi ihmistä vaihtaakseni kohta uuteen. Miksi etsiä lainkaan pysyvämpää, jos aikoo kuitenkin vaihtaa? En mä autoakaan ostaisi, jos "irtonumeron" käyttöönotto aina tarpeen mukaan olisi aidosti toimiva ratkaisu.
Auton voi vaihtaa, samoin äijän voi vaihtaa, jos alkaa kitinät ja kolinat.
Auto ja vaimo? Molemmat "tehdasuusina". Alkuun yhteispelin joustavuus. Sitten häiriöttömyys ja elinkaariarvio.
Vaimo on pitänyt paremmin pintansa. Edellinen ajoneuvoni, keskiluokkainen eurooppalainen alkoi oikkuilemaan 19 käyttövuoden jälkeen ja uusi tuliterä eurooppalainen, tosin eri merkkiä, tuli hankittavaksi.
Vaimoni käyttökelpoisuus on alkanut olemaan kyseen alainen yli 50:n aviovuoden jälkeen ja luulen, että evääni olivat paremmat tehdasuuden auton kuin edes sopivasti sisäänajetun, uuden vaimon hankintaan.
Juu ei ne vaimotkaan "toimi" kunnolla kun ikää kertyy, vaimollani kohta mittarissa 49 ja noi naisen alapää värkki alkaa reistaa eikä siihen ole huolto ohjetta joten se on jätetty jo rauhaan vaimon toiveesta, nyt enää vain auto jolla saa kunnon kyydit, sängyssä ei ole enää niitä luvassa.
Jos oma auto ei toimi oikein kunnolla, niin tarvittaessa voi lainata toista autoa.
Juu ei ne ukotkaan "toimi" kunnolla kun ikää kertyy, ukolla kohta mittarissa 60v ja noi papan alapää värkki alkaa reistaa eikä siihen ole huolto ohjetta joten se on jätetty jo rauhaan papan toiveesta toiveesta, mutta röökiä ja viinaa kuluu, nyt enää vain auto jolla saa kunnon kyydit, sängyssä ei ole enää niitä luvassa, muuta kun apneaa ja ahtautumaa.
Nomuttamutta - jos kerran vertaat auton hankkimista vaimon hankkimiseen, niin mites se nyt yhtä-äkkiä ei pädekään eli sulla on vanha vaimo mutta autoja olet uusinut?! Olisit pitänyt vanhan autosi niin kuin vaimosikin niin tarina olisi edes jotenkin uskottava
Kyllä sekä auton, että vaimon käyttöhistoria on todella tärkeä.
Jos auto on ollut liian monella käytössä, ei kelpaa minulle. Paras olisi tehdasuusi takuulla tai yhdellä tai parilla rauhallisella henkilöllä käytetty :-).
En ostaisi mitään kimppataksia tai ulkomaalaisten käytössä ollutta autoa.
Entä jos vaimo on katsonut jo sen auton valmiiksi minkä mies sitten hommasi. Näin meillä kävi viimeksi auton hankinnassa.
Etkö nuku öisin.