Vinkkejä miten selviytyä arvottomana paskakasana elämästä? Ei ole oikeasti mitään annettavaa kenellekään ja koko tilanne vaan pahentaa omaa mielenterveyttä lisää... Ihmiset tuntuu vihaavan ja valehtelevan lähes kaikesta. Jotenkin jo vuosien yksinolo on raastavaa eikä sovi itselle. Ehkä senkin takia koko kelkka käätyi päälaelleen ja aiheutti kaikki kasvojen menetykset sun muut...
Varmaan jos etsisin lisää uusia kavereita, niin siitä tulisi mitään, kun luottamus on niin vähäinen välillä johtuen useammasta tämmöisestä yhteydenotosta, joka päättyi itseä kohtaan ikävästi.
Neuvoja teiltä
Anonyymi
37
60
Vastaukset
- Anonyymi
Kakspiippuinen asia ja stressi saa "draamailemaan" ja yliajattelemaan kaiketi. Niin ne muut sanoo, mutta kun mihinkään voi luottaa eikä mikään tunnu onnistuvan.
- Anonyymi
Mulle oli ainoa tapa, mikä auttoi lakata olemasta se paskakasa, että aloin arvostaa itseäni.
Sulla tuntuu olevan pahasti hukassa itseluottamus ja usko omaan itseen.
Muidenkin kanssa on silloin helpompi pärjätä, kun tulee toimeen itsensä kanssa.
Tää tuntuu varmaankin ikävältä lukea, mutta kun se pitää paikkansa.
Olen itsekin käynyt läpi itseluottamuksen puutteen, ja tuntenut itseni arvottomaksi ( mikä oli oikeastaan vain oma ajatukseni ).
Kokemuksesta en voi sanoa muuta kuin se, että hyväksyy oman itsensä sellaisena kuin on, ei tarvitse olla täydellinen, eikä tarvitse kelvata kaikille, riittää kun kelpaa joillekin, ja tietty itselleen.
En tiedä ikääsi, mutta mulla helpotti, kun on tullut koko ajan ikää lisää, enemmän elämänkokemusta, ja enemmän kohtaamisia mitä erilaisempien ihmisten kanssa.
Et ole ainoa ajatuksesi kanssa, on tosi paljon ihmisiä, jotka pitävät itseään arvottomana, ja se on harmi.- Anonyymi
Jos tässä oikeasti kelpaisikin...
En usko, että se mitään lisää tuo, että ainoa elämä menee pulatessa vaan itsensä kanssa ja niiden, jotka haluaa vaan ikävää ja pitää varalla.
Mutta joo, itsetuntoa jollain ilveellä pitäisi saada kohotettua tai pysymään yllä... Annoit neuvon ja neuvoja pyysinkin. Kiitos sen suhteen noin ainakin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos tässä oikeasti kelpaisikin...
En usko, että se mitään lisää tuo, että ainoa elämä menee pulatessa vaan itsensä kanssa ja niiden, jotka haluaa vaan ikävää ja pitää varalla.
Mutta joo, itsetuntoa jollain ilveellä pitäisi saada kohotettua tai pysymään yllä... Annoit neuvon ja neuvoja pyysinkin. Kiitos sen suhteen noin ainakin.Mietin vain, että miten noi monet hullutkin ja jopa pahasti psykoottiset ihmiset löytää jotain samalla aaltopituudella olevia ihmisiä, vaikka pitäis olla suuri kompastuskivi joillekuille? Natsaa hyvin ja kaikkea.
Mutta ehkä niissä on sitä jotain, mitä en vaan yksinkertaisesti omaa... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mietin vain, että miten noi monet hullutkin ja jopa pahasti psykoottiset ihmiset löytää jotain samalla aaltopituudella olevia ihmisiä, vaikka pitäis olla suuri kompastuskivi joillekuille? Natsaa hyvin ja kaikkea.
Mutta ehkä niissä on sitä jotain, mitä en vaan yksinkertaisesti omaa...Ulospäin voi useinkin vaikuttaa, että natsaa hyvin ja aaltopituus olisi sama, mutta ei kai niilläkään sen helpompaa ole.
Mä olin aikoinaan hullu, psykoottinen, ja lisäksi vielä sekakäyttäjä.
Kyllähän sitä seuraa aina löytyi, mutta sekin oli pitkälti itseni kaltaista.
Tavallaan tajusin sen jo silloin, mutten siitä välittänyt, syyttelin vain itseäni ja kärsin.
Itsetunto oli täysi nolla.
Se oli tosi pinnallista elämää, jos niin voi sanoa. Päivästä toiseen samaa, oikeastaan tyhjänjauhantaa, ei se ainakaan millään tavalla sivistänyt. Vaikka jälkeenpäin kun olen miettinyt, niin kyllä se aika paljon opetti silti. Jos ei muuta, niin ainakin tajuamaan, ettei niissä ongelmissa ryve yksin, on ihmisiä joilla on asiat vielä huonommin.
Paljon oppi muutenkin erilaisista ihmisistä, heidän ajatusmaailmastaan ja olemisestaan.
En ole käynyt kouluja, on ollut useita lyhyitä työsuhteita vuosia sitten, nyt eläkkeellä.
Mokattua tuli monet, monet kerrat, ja muutenkin tehtyä kaikenlaista typerää.
Sain itseni onneksi kasattua uudestaan, vaikka en kummoisesti pärjää nytkään.
Elämä kuitenkin sujuu paljon paremmin, kun ymmärtää mitä milloinkin tapahtuu, ja asiat ovat alkaneet kiinnostaa uudella tavalla.
En enää pysty pääsemään oikein kiinni mihinkään, töitä en enää pysty tekemään, fyysinen terveys on mennyt tosi huonoksi. Eikä järkikään toimi niin hyvin, kuten ns. normaalia elämää eläneellä ihmisellä ( mikä se sitten onkaan se normaali ?).
Olen kuitenkin oppinut hyväksymään itseni, ja elämäni sellaisena kuin se on.
Eikä edelleenkään aina ole helppoa, sen voin rehellisesti sanoa.
Olen pystynyt pääsemään irti menneisyydestäni henkisesti, en ole jäänyt roikkumaan kaikkeen siihen ikävään ja pahaan, mitä on tullut koettua, sehän on taakse jäänyttä ja nyt on nyt.
Kannattaa luottaa itseensä, eikä kannata odottaa ja toivoa jotain sellaista, johon ei pysty, oli se sitten työ, harrastus, tai mikä tahansa. Tekee vaan sen minkä pystyy parhaalla tavallaan ja ajattelee, ettei enempää tarvitsekaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ulospäin voi useinkin vaikuttaa, että natsaa hyvin ja aaltopituus olisi sama, mutta ei kai niilläkään sen helpompaa ole.
Mä olin aikoinaan hullu, psykoottinen, ja lisäksi vielä sekakäyttäjä.
Kyllähän sitä seuraa aina löytyi, mutta sekin oli pitkälti itseni kaltaista.
Tavallaan tajusin sen jo silloin, mutten siitä välittänyt, syyttelin vain itseäni ja kärsin.
Itsetunto oli täysi nolla.
Se oli tosi pinnallista elämää, jos niin voi sanoa. Päivästä toiseen samaa, oikeastaan tyhjänjauhantaa, ei se ainakaan millään tavalla sivistänyt. Vaikka jälkeenpäin kun olen miettinyt, niin kyllä se aika paljon opetti silti. Jos ei muuta, niin ainakin tajuamaan, ettei niissä ongelmissa ryve yksin, on ihmisiä joilla on asiat vielä huonommin.
Paljon oppi muutenkin erilaisista ihmisistä, heidän ajatusmaailmastaan ja olemisestaan.
En ole käynyt kouluja, on ollut useita lyhyitä työsuhteita vuosia sitten, nyt eläkkeellä.
Mokattua tuli monet, monet kerrat, ja muutenkin tehtyä kaikenlaista typerää.
Sain itseni onneksi kasattua uudestaan, vaikka en kummoisesti pärjää nytkään.
Elämä kuitenkin sujuu paljon paremmin, kun ymmärtää mitä milloinkin tapahtuu, ja asiat ovat alkaneet kiinnostaa uudella tavalla.
En enää pysty pääsemään oikein kiinni mihinkään, töitä en enää pysty tekemään, fyysinen terveys on mennyt tosi huonoksi. Eikä järkikään toimi niin hyvin, kuten ns. normaalia elämää eläneellä ihmisellä ( mikä se sitten onkaan se normaali ?).
Olen kuitenkin oppinut hyväksymään itseni, ja elämäni sellaisena kuin se on.
Eikä edelleenkään aina ole helppoa, sen voin rehellisesti sanoa.
Olen pystynyt pääsemään irti menneisyydestäni henkisesti, en ole jäänyt roikkumaan kaikkeen siihen ikävään ja pahaan, mitä on tullut koettua, sehän on taakse jäänyttä ja nyt on nyt.
Kannattaa luottaa itseensä, eikä kannata odottaa ja toivoa jotain sellaista, johon ei pysty, oli se sitten työ, harrastus, tai mikä tahansa. Tekee vaan sen minkä pystyy parhaalla tavallaan ja ajattelee, ettei enempää tarvitsekaan.Kiitos kun avasit tuota puolta hieman.
Oma kokemus on, että suurimpina tunnekuohun hetkinä tuntuu, että on yksin kaikessa ja tekee mieli sysätä kaikki muiden harteille takaisin.
Sain jokin aika sitten kiinni tuosta "paremmasta" tunteesta. Päästin jopa joksikin aikaan vihastakin tai katkeruudesta. Tuntui hyvälle, mutta sitten lipsui ja saan taas helpotusta siitä, mikä kuitenkin satuttaa vieläkin enemmän...
Niin. Mitäpä odottamaan jotain muuta, kun kuitenkin ehkä tapahtuu toisin.
- Anonyymi
Ota vaan ne lääkkeet ja huomaat että elämä paranee.
- Anonyymi
Ei ne mitään yksinään auta, jos etenkin miedommista kyse. Sitä paitsi jotkut niistä aiheuttaa tunteiden ailahtelua lisää ja jotain kouristuksia mm. Mahdollisesti pahentaa muistia.
- Anonyymi
Aika huono neuvo. Se ei todellakaan ole noin yksinkertaista.
En ole aloittaja vaan muu kommentoija.
- Anonyymi
Tekisi mieli neuvoa sua sillä tavalla että tilanteesi hoituisi kertaheitolla kuntoon, ja tajuaisit olevasi se fiksu, hyvä, herkkä ja arvokas ihminen mikä olet ja mikä kuultaa kirjoituksestasi rivien välistä. Mutta eihän kukaan sellaista neuvoa omista... Itsekin haluaisin hoitaa pääni kuntoon niin ettei tarvitsisi kärsiä kaikista näistä asioista, mitä minulle on tapahtunut ja mitä olen tehnyt.
Mietityttää kuitenkin, mitä sinulle oikeastaan on tapahtunut, mistä nuo rajut itsehalveksunnan kokemukset ovat tulleet... se ei ehkä ole sellaista mistä kaikki voisivat olla samaa mieltä kanssasi siitä että olet "arvoton"... Jos sellainen tunne sinulle on päässyt kehkeytymään, niin se voi johtua, kuten toteat, paljolti pelkästään liiasta yksinäisyydestä. Yksin ollessa alkaa helposti ajatukset kiertää kehää, ja yleensä se ei ole hyvä kehä.
Ehkä sinun täytyisi päästä puhumaan avoimesti jonkun kanssa. Sitten huomaisit, että niihin tapahtumiin on vaikuttanut moni asia. - Kunpa et ottaisi vastaan noita "haukkumisia" mitä mielesi sinulle vaikuttaa tolkuttavan koko ajan... oikein harmittaa puolestasi, kun et ole ansainnut niitä.- Anonyymi
Terapioiden perään kysynyt jo kauan aikaa, mutta rahat riitä, jos maksullista.
Some sitten paikannut tätä aukkoa ja tuhonnut itseään. Eipä pysty lopettamaan, kun muutakaan ole.
Noista teksteistä välittyy ennemminkin valittamiseen juurtunut mt-ongelmainen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Terapioiden perään kysynyt jo kauan aikaa, mutta rahat riitä, jos maksullista.
Some sitten paikannut tätä aukkoa ja tuhonnut itseään. Eipä pysty lopettamaan, kun muutakaan ole.
Noista teksteistä välittyy ennemminkin valittamiseen juurtunut mt-ongelmainen.Ei silloin olisi mt-ongelmia, jos ei olisi mitään aihetta valitella omaa kurjaa oloaan.
Asiathan olisi kai enemmänkin paremmin päin, jos ei tarvitsisi valittaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei silloin olisi mt-ongelmia, jos ei olisi mitään aihetta valitella omaa kurjaa oloaan.
Asiathan olisi kai enemmänkin paremmin päin, jos ei tarvitsisi valittaa.Olisivat.
Sitäpä vähentämään, jos vaan muistaa eikä ärsyynny ja loukkaannu kaikesta mahdollisesta. :D
En tiedä onko se liian nöyryyttävää mulle, kun on vaikeaa muuttaa toimintatapojaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Terapioiden perään kysynyt jo kauan aikaa, mutta rahat riitä, jos maksullista.
Some sitten paikannut tätä aukkoa ja tuhonnut itseään. Eipä pysty lopettamaan, kun muutakaan ole.
Noista teksteistä välittyy ennemminkin valittamiseen juurtunut mt-ongelmainen.- Aloittaja
- Anonyymi
Ala ohjelmoimaan itseäsi uudelleen. Minä teen tuota par aikaa. Olen siis maannut vuosikymmeniä itku silmässä sängyssä ja olen pitänyt itseäni aivan nollana. Olen jo lapsesta pitäen kuullut mm. vanhemmiltani miten "nuo muut on niitä parempia ihmisiä".
Nyt koitan ottaa joka päivä sellaisen vartin tsemppihetken jossa mietin omia hyviä puoliani ja hoen itselleni että hei, sä oot hyvä jätkä.
Olen tuota nyt pari kuukautta tehnyt ja pahasti alkaa vaikuttamaan että kesän lämpö itsepsyykaus alkaa vaikuttamaan. Vastakkainen sukupuolikin on näyttänyt vihreää valoa.
Me ollaan sitä mitä meidän aivot on ja itse siihen mössöön jota aivoiksi sanotaan, voi eniten vaikuttaa. SSRI heittelee aivojen toimintaa miten sattuu, mutta jos määrätietoisesti koittaa avata uusia hermoyhteyksiä niin kyllä niitä sinne tulee.
En tiedä vastasinko laisinkaan siihen mitä kerroit, innostuin vähän liikaa :D- Anonyymi
Muhun toi kesä ei oikein vaikuta positiivisesti. Lääkkeet tekee mitä tekee, muttei jeesaa muissa ongelmissa.
Kaiketi nyt sen verran, että saa kunnollisen työpaikan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muhun toi kesä ei oikein vaikuta positiivisesti. Lääkkeet tekee mitä tekee, muttei jeesaa muissa ongelmissa.
Kaiketi nyt sen verran, että saa kunnollisen työpaikan.Miksi ajattelet jo kesän alussa, ettei kesä vaikuta positiivisesti ?
Varmaankaan ei vaikuta, jos on etukäteen päättänyt, ettei kesässä ole mitään positiivista.
Yritäpä löytää jotain, mistä kesässä tykkäät.
On lämmintä, ei tarvitse palella. Luonto on kauneimmillaan. On valoisaa.
Kesässä on paljon sellaista, mitä ei ole esim. talvessa.
Älä keskity itseesi, avaa silmäsi ja katsele ympärillesi.
Jos et tykkää itsestäsi, niin tykkää ainakin kesästä.
Toivottavasti saat kunnollisen työpaikan, kuten toivot. Hyvää kesää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muhun toi kesä ei oikein vaikuta positiivisesti. Lääkkeet tekee mitä tekee, muttei jeesaa muissa ongelmissa.
Kaiketi nyt sen verran, että saa kunnollisen työpaikan.Mulle kesä on kuin pisristysruiske pakaraan.
Ei kestä pitkään, kesä heinä ja puolet elokuusta, siinä on mun elämä, loppu on ihan kökköä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi ajattelet jo kesän alussa, ettei kesä vaikuta positiivisesti ?
Varmaankaan ei vaikuta, jos on etukäteen päättänyt, ettei kesässä ole mitään positiivista.
Yritäpä löytää jotain, mistä kesässä tykkäät.
On lämmintä, ei tarvitse palella. Luonto on kauneimmillaan. On valoisaa.
Kesässä on paljon sellaista, mitä ei ole esim. talvessa.
Älä keskity itseesi, avaa silmäsi ja katsele ympärillesi.
Jos et tykkää itsestäsi, niin tykkää ainakin kesästä.
Toivottavasti saat kunnollisen työpaikan, kuten toivot. Hyvää kesää.Se on monena edeltävänä vuotena ollut suurimmalti osin surullista koettavaa. Moni asia, mistä saattaa joinain tiettyinä päivinä saada hymyn kasvoille, saattavat muina saada saattamaan itsensä hyvin alakuloiseksi ainakin.
Välillä tuntuu, että sydän pirstaloituu.
No se auttaisi paljonkin terveyden hoidossa...
Kiitos samoin sinulle hyvää kesää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi ajattelet jo kesän alussa, ettei kesä vaikuta positiivisesti ?
Varmaankaan ei vaikuta, jos on etukäteen päättänyt, ettei kesässä ole mitään positiivista.
Yritäpä löytää jotain, mistä kesässä tykkäät.
On lämmintä, ei tarvitse palella. Luonto on kauneimmillaan. On valoisaa.
Kesässä on paljon sellaista, mitä ei ole esim. talvessa.
Älä keskity itseesi, avaa silmäsi ja katsele ympärillesi.
Jos et tykkää itsestäsi, niin tykkää ainakin kesästä.
Toivottavasti saat kunnollisen työpaikan, kuten toivot. Hyvää kesää."Miksi ajattelet jo kesän alussa, ettei kesä vaikuta positiivisesti ?
Varmaankaan ei vaikuta, jos on etukäteen päättänyt, ettei kesässä ole mitään positiivista."
En ole se, keneltä kysyt, mutta kerron omakohtaisen kokemuksen, tosin talvesta.
Talvella itselläni menee elimistö jotenkin jumiin, siinä on turha viisastella että miksi et ajattele positiivisesti, kun aivoissa on pelkkää mustaa ja olo on niin huono, että joskus käy mielessä hengen ottaminen itseltä.
Kun nuo olot on selvästi hormonitoiminnan johdannaisia niin siinä ei paljon ajatteleminen auta.
En sano, että aloittajalla olisi kesä nimenomaan hormonitoiminnan tuhoama, mutta jos se on, on tuollainen "koita keksiä jotain positiivista" melkein kuin aukoisi päätä päin pläsiä.
Minä jos koitan oikein kaivaa talvesta jotakin positiivista, niin ainoa mitä tulee mieleen, on se, että sen jälkeen tulee kevät ja viimeistään kesällä alkaa olo helpottaa, kunnes syyskuussa alkaa homma taas alusta.
Tänään (04.06.) oli muuten ensimmäinen päivä tänä vuonna kun oli alkoi olla edes jotenkin hyvä olla itseni kanssa. Nyt on kaksi kuukautta aikaa pudottaa painoa, se tuppaa aina talvella nousemaan sellaisen 7 - 15 kg.
Sitten kun saan karmealla taistelulla painon takaisin siihen lukemaan missä se alimmillaan on, ollaankin syyskuussa ja matka kohti pahoinvoinnin syövereitä alkaa taas.
Tällainen on minun vuosikiertoni. Kaksi ja puoli kuukautta karmeaa tsemppiä ja painonpudotusta ja 9,5 kk kärsimystä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Miksi ajattelet jo kesän alussa, ettei kesä vaikuta positiivisesti ?
Varmaankaan ei vaikuta, jos on etukäteen päättänyt, ettei kesässä ole mitään positiivista."
En ole se, keneltä kysyt, mutta kerron omakohtaisen kokemuksen, tosin talvesta.
Talvella itselläni menee elimistö jotenkin jumiin, siinä on turha viisastella että miksi et ajattele positiivisesti, kun aivoissa on pelkkää mustaa ja olo on niin huono, että joskus käy mielessä hengen ottaminen itseltä.
Kun nuo olot on selvästi hormonitoiminnan johdannaisia niin siinä ei paljon ajatteleminen auta.
En sano, että aloittajalla olisi kesä nimenomaan hormonitoiminnan tuhoama, mutta jos se on, on tuollainen "koita keksiä jotain positiivista" melkein kuin aukoisi päätä päin pläsiä.
Minä jos koitan oikein kaivaa talvesta jotakin positiivista, niin ainoa mitä tulee mieleen, on se, että sen jälkeen tulee kevät ja viimeistään kesällä alkaa olo helpottaa, kunnes syyskuussa alkaa homma taas alusta.
Tänään (04.06.) oli muuten ensimmäinen päivä tänä vuonna kun oli alkoi olla edes jotenkin hyvä olla itseni kanssa. Nyt on kaksi kuukautta aikaa pudottaa painoa, se tuppaa aina talvella nousemaan sellaisen 7 - 15 kg.
Sitten kun saan karmealla taistelulla painon takaisin siihen lukemaan missä se alimmillaan on, ollaankin syyskuussa ja matka kohti pahoinvoinnin syövereitä alkaa taas.
Tällainen on minun vuosikiertoni. Kaksi ja puoli kuukautta karmeaa tsemppiä ja painonpudotusta ja 9,5 kk kärsimystä."Talvella itselläni menee elimistö jotenkin jumiin,"
En tarkoita nyt mitenkään vähätellä, mutta yksi syy talvimasennukseen on valossa. Kirkasvalolamppu on auttanut monia pääsemään kaamosmasennuksesta. Sitä pitää kuitenkin käyttää oikein, oman luonnollisen vuorokausirytmin mukaan. Keho alkaa heräillä unikierron lopulla useimmilla noin seitsemän aikaan. Silloin pitäisi olla valoa. Kun kirkasvalolampun laittaa tähän aikaan noin puoleksi tunniksi päälle, tarpeeksi lähelle kasvoja (esim. aamiaisen ajaksi tai mitä teetkin niin että voit olla lampun lähellä) niin se tuo elimistöön "kesähormonit" ja mielikin virkistyy. Päivän mittaan voi toistaa saman.
Jos kirkasvalon laittaa esim. vasta klo 10 kun on jo ehtinyt rämpiä masentuneena ja väsyneenä pari tuntia, teho ei ole yhtä hyvä.
Kirkasvalolamppu tai mikään muukaan yksittäinen elämäntapakeino ei ole hokkuspokkusratkaisu, joka poistaisi kaikki masennusta aiheuttavat ongelmat, kuten esim. vaikean elämäntilanteen. Kehon osuus on kuitenkin merkittävä siinä, että väsynyt keho ei jaksa toimia niin kuin mieli haluaisi. Mielellä ja keholla on yhteisvaikutus.
Ravinnollakin on väliä:
Psykobiooteista apua ahdistukseen ja masennukseen
https://madinfinland.org/psykobiooteista-apua-ahdistukseen-ja-masennukseen/
katkelma:
"Suolisto – toiset aivot
Tutkijat ovat arvioineet, että 90 prosenttia aivojenkin käyttämistä välittäjäaineista olisi suoliston alueella. Suolistossa on oma hermostoverkkonsa, mutta suolistobakteerit tuottavat myös tiettyjä aivojen välittäjäaineita ja niiden esiasteita." - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muhun toi kesä ei oikein vaikuta positiivisesti. Lääkkeet tekee mitä tekee, muttei jeesaa muissa ongelmissa.
Kaiketi nyt sen verran, että saa kunnollisen työpaikan."Muhun toi kesä ei oikein vaikuta positiivisesti. Lääkkeet tekee mitä tekee, muttei jeesaa muissa ongelmissa."
Tiesitkö, että masennuslääkkeet saattavat pitkällä aikavälillä pahentaa masennusta. Tässä Yleisradion dokumenttiohjelmassa haastatellaan mm. psykologi Aku Kopakkalaa ja professori Peter C. Götzscheä, vilahtaa siellä psykiatri Erkki Isometsäkin:
YLE MOT - Masentavat lääkkeet
https://www.youtube.com/watch?v=sd0IW_MqJvA - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Talvella itselläni menee elimistö jotenkin jumiin,"
En tarkoita nyt mitenkään vähätellä, mutta yksi syy talvimasennukseen on valossa. Kirkasvalolamppu on auttanut monia pääsemään kaamosmasennuksesta. Sitä pitää kuitenkin käyttää oikein, oman luonnollisen vuorokausirytmin mukaan. Keho alkaa heräillä unikierron lopulla useimmilla noin seitsemän aikaan. Silloin pitäisi olla valoa. Kun kirkasvalolampun laittaa tähän aikaan noin puoleksi tunniksi päälle, tarpeeksi lähelle kasvoja (esim. aamiaisen ajaksi tai mitä teetkin niin että voit olla lampun lähellä) niin se tuo elimistöön "kesähormonit" ja mielikin virkistyy. Päivän mittaan voi toistaa saman.
Jos kirkasvalon laittaa esim. vasta klo 10 kun on jo ehtinyt rämpiä masentuneena ja väsyneenä pari tuntia, teho ei ole yhtä hyvä.
Kirkasvalolamppu tai mikään muukaan yksittäinen elämäntapakeino ei ole hokkuspokkusratkaisu, joka poistaisi kaikki masennusta aiheuttavat ongelmat, kuten esim. vaikean elämäntilanteen. Kehon osuus on kuitenkin merkittävä siinä, että väsynyt keho ei jaksa toimia niin kuin mieli haluaisi. Mielellä ja keholla on yhteisvaikutus.
Ravinnollakin on väliä:
Psykobiooteista apua ahdistukseen ja masennukseen
https://madinfinland.org/psykobiooteista-apua-ahdistukseen-ja-masennukseen/
katkelma:
"Suolisto – toiset aivot
Tutkijat ovat arvioineet, että 90 prosenttia aivojenkin käyttämistä välittäjäaineista olisi suoliston alueella. Suolistossa on oma hermostoverkkonsa, mutta suolistobakteerit tuottavat myös tiettyjä aivojen välittäjäaineita ja niiden esiasteita.""En tarkoita nyt mitenkään vähätellä, mutta yksi syy talvimasennukseen on valossa. Kirkasvalolamppu on auttanut monia pääsemään kaamosmasennuksesta. "
Kiitos vaan, 30 vuoden aikana on luonnollisesti tuokin kokeiltu, kaiken muun ohella, kaikilla tavoilla, aamulla, illalla, auringonvaloon synkronoituna, kellotettuna erilaisiin jaksoihin ja kokeiltu koko päivän, ei toimi.
Minulla tämä ongelma liittyy jotenkin UV säteilyyn ja elimistön rautatasoihin. Olen alkanut epäilemään että sairauteni nimi on "seasonal iron deficiency". Tuossa talvet koetaan anemiaa ja kun keväällä/kesällä taivaalta alkaa tulla riittävästi UV säteilyä ja sen saa iholle absorboitua niin se vapauttaa solujen rautaa välittömästi käyttöön.
Olen kokeillut käydä talvella solariumissa ja se teki hyvän olon pariksi päiväksi.
Vaikka luulisi, että kun UV:stä tehdään ihon avulla D-vitamiinia, niin se D-vitamiinin syöminen talvella ei tee laisinkaan tuota samaa efektiä. Ei millään annoksella, ei vaikka ottaa 2000 mikrogrammaa päivässä, kokeiltu on sekin.
Kun tällaisen ongelman kanssa on käynyt terveyskeskuksessa niin siellä on oltu kovin ymmärtäväisiä: "meillä on tässä sinulle nyt tällainen SSRI valmiste". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"En tarkoita nyt mitenkään vähätellä, mutta yksi syy talvimasennukseen on valossa. Kirkasvalolamppu on auttanut monia pääsemään kaamosmasennuksesta. "
Kiitos vaan, 30 vuoden aikana on luonnollisesti tuokin kokeiltu, kaiken muun ohella, kaikilla tavoilla, aamulla, illalla, auringonvaloon synkronoituna, kellotettuna erilaisiin jaksoihin ja kokeiltu koko päivän, ei toimi.
Minulla tämä ongelma liittyy jotenkin UV säteilyyn ja elimistön rautatasoihin. Olen alkanut epäilemään että sairauteni nimi on "seasonal iron deficiency". Tuossa talvet koetaan anemiaa ja kun keväällä/kesällä taivaalta alkaa tulla riittävästi UV säteilyä ja sen saa iholle absorboitua niin se vapauttaa solujen rautaa välittömästi käyttöön.
Olen kokeillut käydä talvella solariumissa ja se teki hyvän olon pariksi päiväksi.
Vaikka luulisi, että kun UV:stä tehdään ihon avulla D-vitamiinia, niin se D-vitamiinin syöminen talvella ei tee laisinkaan tuota samaa efektiä. Ei millään annoksella, ei vaikka ottaa 2000 mikrogrammaa päivässä, kokeiltu on sekin.
Kun tällaisen ongelman kanssa on käynyt terveyskeskuksessa niin siellä on oltu kovin ymmärtäväisiä: "meillä on tässä sinulle nyt tällainen SSRI valmiste".OK, olet siis jo kokeillut kirkasvaloa.
"Olen kokeillut käydä talvella solariumissa ja se teki hyvän olon pariksi päiväksi."
Jännä, ehkä tuossa on perää...:) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
OK, olet siis jo kokeillut kirkasvaloa.
"Olen kokeillut käydä talvella solariumissa ja se teki hyvän olon pariksi päiväksi."
Jännä, ehkä tuossa on perää...:)Olen kartoittanut ongelmaani aika hemmetin pitkään ja käynyt monen polun päässä kääntymässä, todetakseni vain sen, että siellä ei ollut ratkaisua ongelmaani.
Viimeisin arvaukseni on se, että minulla on "seasonal iron deficiency".
Pyörryin viime syksynä pariin kertaan ja kun aloin syömään rautaa, huimaaminen ja pyörtyily lakkasi. Koko talven oli kökkö olo vaikka söin rautaa ja verilettuja koko talven.
Kun tuli kesäkuun alku ja sain päälleni shortsit ja t-paidan ja menin auringonpaisteeseen, olo koheni kahdessa päivässä lähes normaaliksi. Jalat oli olleet kuukausikaupalla kipeät (päättelin tuon johtuvan raudanpuutteesta) ja kipu hävisi lähes kokonaan kun sain UV:tä.
Tuo vuodenaika-raudanpuute taitaa johtua siitä, että rauta sitoutuu soluihin ja UV säteily vapauttaa sitä sieltä välittömästi käyttöön.
Jätin hyvin paljon yksityiskohtia ja päättelyä kertomatta ja sen vuoksi tuo kuulostaa aika ufo-päätelmälle, mutta jotain tuo UV säteily mulle tekee, se parantaa huonon olon hyvin nopeasti.
Päättelin vuosia sitten että se täytyy johtua D-vitamiinista, mutta suun kautta nautittu suurikaan annos D-vitamiinia ei tuonut tulosta.
Ilmeisesti UV - iho prosessissa tapahtuu paljon muutakin kuin vain D-vitamiinin muodostus.
No, tutkimus jatkuu. Vasta 30 vuotta takana.
- Anonyymi
No otetaan ylös. Kiitos vaan.
- Anonyymi
Olet takertunut mielikuvaan, itsestäsi. Huomaathan että tämä mielikuva muuttuu jatkuvasti? Se on normaalia. Mutta se mielikuva on tosi kapea alainen, koska olethan paljon muutakin kuin yksi ajatuskuva. Esim. Jos mietit vaikka luurankoa, tai jotain muuta ihon alla olevaa niin ei minäkuva sisällä niitä koskaan. Lisäksi se tuomion mielikuva on vain omassa mielessäsi. Vai katsotko sitä televisiosta? Tai heijastetaanko se seinälle? Mielikuvat ja tunteet on aina yhdessä, niinkuin kukan ulkomuoto ja sen väri ovat yhdessä. 99,9% ihmisistä ei kyseenalaista mielikuviaan. Psykologinen ja eksistentiaalinen todellisuus sekoittuvat, mikä on normaalia.
Katso vaikka kiveä metsässä tai maassa olevaa ruohoa. Se on todellisempaa kuin mielikuvasi, ja ajatuksillasi on niihin hyvin vähän vaikutusta. Toisinsanoen ajatuksillesi on hyvin vähän vaikutusta todellisuuteen, mutta kokemuksesi kyllä. Ajatukset tulevat ja menevät kuin pilvet taivaalla. Ja haihtuvat itsestään. Kaikki kasaan kerääntynyt joskus kuluu loppuun ja hajoaa, koska muut voimat vaikuttavat siihen ja sen olemassaolo on seurausta muista asioista. Tämä pätee kaikkiin asioihin mitkä voidaan osoittaa, tuoda ilmi tai nimetä. Yksikään niistä ei toimi vain omasta voimastaan, koska ne muuttuvat muiden asioiden vaikutuksesta. Kaikki mikä voi muuttua on siis jotain muuta kuin sinä, koska kaikki on jonkin muun aiheuttamaa. Minäkuvasikin on vain ajatus joka ilmaantuu "Sinulle". Nimikin on syntymän jälkeen meille annettu. Sekään ei ole alkuperäistä omaisuuttamme. Sitä toistamalla sen päälle on rakennettu tarina, jonka mukaan ohjaudumme. Ohjautukaamme todellisuuteen ja sydämen rauhaan, välittämättä muiden mielipiteistä.- Anonyymi
Tää on ainokainen elämä; inhottaa olla just jokin "jämäpala". Synnyin olemassa olevaksi ja ymmärtämään liikaa.
Mutta kait joissain noissa on jotain perää mitä sanoit...
Otan talteen.
- Anonyymi
Vähä sama juttu. 36 v elämäs pelkkää paskaa ollut.. toki nyt paremmin asiat.. ihmiset vihaa mua.. en saa parisuhdetta ollenkaan. Mulla ei oo ketää kavereita ja tunnen olevani mitätön tässä elämässä. Työpaikka on vaan
- Anonyymi
Onhan sulla rahaa ja auto ja olet komea.
- Anonyymi
Joo, sitä kierteessä kusee asioita koko ajan... Jossain vaiheessa ihmisistä liian moni on lyönyt oman mielikuvansa henkilöstä lukkoon.
Yritän itse kokeilla seuraavaa, mutten tiedä miten onnistuu:
> Lääkitys
(edes hoidon alkupuolella, kun yrittää muita asioita saada kasaan tukemaan terveyttään)
> Keskustelut vertaistuenkin muodossa
(toisaalta aiemmin jäänyt, kun tuntee olevansa hukassa ja näin ollen taipuu sitoutumattomammaksi)
> Sivussa ulkoisen olemuksen parantaminen & vähän parempana ensin samantyylisten ihmisten kanssa jutskailu ja sitten muitakin
(Jos tutustuu ihmisiin syvemmin, niin niitä pitää kohdella järkevästi. Jos ne katoaa, ne ei ole oikeita ystäviä, mielitiettyjä, yms. Niitä ei kannata lähteä haalimaan takaisin. Sattuuhan se toki päästää irti, mutta joskus voit tehdä hyvää silläkin kun antaa olla onnellinen muualla.
Yksi on antaa muille aikaakin eikä vaatia kohtuuttomia. Jos sun arvosi on esim. ettet siedä kiusaamista tai pettämistä, niin vältät toimimasta näin itsekin ja etsiydyt ihmisten tykö, jotka pyrkii samaan. Tuet näin omaa mielenterveyttäsikin kun karsit kuormaa.)
> Yrittää ennakoida mielentilan ääripäitä ja ottaa pikku hiljaa useissa tilanteissa hallinta rauhoittamalla itseään
Varmaan selitän nyt vaan tälläistä, kun tuntuu hetken paremmalta, mutta se on mikä voi ehkä auttaa kursimaan itseään eheämmäksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo, sitä kierteessä kusee asioita koko ajan... Jossain vaiheessa ihmisistä liian moni on lyönyt oman mielikuvansa henkilöstä lukkoon.
Yritän itse kokeilla seuraavaa, mutten tiedä miten onnistuu:
> Lääkitys
(edes hoidon alkupuolella, kun yrittää muita asioita saada kasaan tukemaan terveyttään)
> Keskustelut vertaistuenkin muodossa
(toisaalta aiemmin jäänyt, kun tuntee olevansa hukassa ja näin ollen taipuu sitoutumattomammaksi)
> Sivussa ulkoisen olemuksen parantaminen & vähän parempana ensin samantyylisten ihmisten kanssa jutskailu ja sitten muitakin
(Jos tutustuu ihmisiin syvemmin, niin niitä pitää kohdella järkevästi. Jos ne katoaa, ne ei ole oikeita ystäviä, mielitiettyjä, yms. Niitä ei kannata lähteä haalimaan takaisin. Sattuuhan se toki päästää irti, mutta joskus voit tehdä hyvää silläkin kun antaa olla onnellinen muualla.
Yksi on antaa muille aikaakin eikä vaatia kohtuuttomia. Jos sun arvosi on esim. ettet siedä kiusaamista tai pettämistä, niin vältät toimimasta näin itsekin ja etsiydyt ihmisten tykö, jotka pyrkii samaan. Tuet näin omaa mielenterveyttäsikin kun karsit kuormaa.)
> Yrittää ennakoida mielentilan ääripäitä ja ottaa pikku hiljaa useissa tilanteissa hallinta rauhoittamalla itseään
Varmaan selitän nyt vaan tälläistä, kun tuntuu hetken paremmalta, mutta se on mikä voi ehkä auttaa kursimaan itseään eheämmäksi."Varmaan selitän nyt vaan tälläistä, kun tuntuu hetken paremmalta, mutta se on mikä voi ehkä auttaa kursimaan itseään eheämmäksi."
Olen eri kommentoija kuin se jolle vastasit, mutta nuo ovat hyviä ohjeita.
Jotenkin tulee sellainen olo näistä kommenteista ja omastakin elämäntilanteesta, että me "jämäpalat" olemme jääneet aivan liikaa vaille jotain, mikä muille on itsestään selvää... Olin kirjoittamassa "vanhempien rakkautta", mutta se alkoi tuntua liian imelältä, tuli olo, että jos kirjoitan niin, sille nauretaan.
Mutta siitähän on kysymys.
Masentuneet ja ahdistuneet (ja muillakin tavoilla psykiatrisesti diagnosoidut) kamppailevat ylös korkeaa kallionseinää, ilman mitään välineitä muita kuin omat kynnet.
Siinä missä joku toinen on syntynyt siellä laella. Tai kannettu sinne. Viety perheen mukana hiihtohissillä.
Pitäisi olla itselle lempeä. Sitä toivon aloittajallekin.
Kaiken lisäksi on vielä niin, että kun osaa hyväksyä itsensä, niin kas, kuin salamana: muutkin hyväksyvät! Ihminen viestittää koko ajan toisille, mikä on ja miten itseä pitää kohdella. Ja ne toiset uskovat, ne todella uskovat. Näin toimii maailma.
Jotkut pystyvät kiduttamaan itseään silläkin, että koettavat pakottaa itsensä hyväksymään itsensä. "Huono itsetunto" on silloin yksi ihmisen koetuista vioista, yksi puute, jonka vuoksi hän ei voi hyväksyä itseään. "Kun mulla on niin surkea itsetuntokin, niin eihän musta voi olla mihinkään." Joskus tämä suhtautuminen on syntynyt esim. opettajan tai muun hyvää tarkoittavan moittivasta puheesta, saatetaan esim. sanoa että "sun pitäisi kehittää itsetuntoasi" tai vielä pahempaa "tehdä työtä paremman itsetunnon kehittämiseksi." Aika masentavaa.
Ihminen on mikä on, ja pitäisi vaan voida unohtaa itsensä jatkuva arviointi, sitten muutkin hyväksyvät.
Olen varma, että aloittajakin säteilee koko ajan, tavalla jota ei tiedosta. Ainakin sinun kommenttisi tässä ketjussa viestittävät sellaista säteilyä, positiivista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onhan sulla rahaa ja auto ja olet komea.
Ei ole rahaa ja komeasta en tiedä.. en vain saa millään naista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Varmaan selitän nyt vaan tälläistä, kun tuntuu hetken paremmalta, mutta se on mikä voi ehkä auttaa kursimaan itseään eheämmäksi."
Olen eri kommentoija kuin se jolle vastasit, mutta nuo ovat hyviä ohjeita.
Jotenkin tulee sellainen olo näistä kommenteista ja omastakin elämäntilanteesta, että me "jämäpalat" olemme jääneet aivan liikaa vaille jotain, mikä muille on itsestään selvää... Olin kirjoittamassa "vanhempien rakkautta", mutta se alkoi tuntua liian imelältä, tuli olo, että jos kirjoitan niin, sille nauretaan.
Mutta siitähän on kysymys.
Masentuneet ja ahdistuneet (ja muillakin tavoilla psykiatrisesti diagnosoidut) kamppailevat ylös korkeaa kallionseinää, ilman mitään välineitä muita kuin omat kynnet.
Siinä missä joku toinen on syntynyt siellä laella. Tai kannettu sinne. Viety perheen mukana hiihtohissillä.
Pitäisi olla itselle lempeä. Sitä toivon aloittajallekin.
Kaiken lisäksi on vielä niin, että kun osaa hyväksyä itsensä, niin kas, kuin salamana: muutkin hyväksyvät! Ihminen viestittää koko ajan toisille, mikä on ja miten itseä pitää kohdella. Ja ne toiset uskovat, ne todella uskovat. Näin toimii maailma.
Jotkut pystyvät kiduttamaan itseään silläkin, että koettavat pakottaa itsensä hyväksymään itsensä. "Huono itsetunto" on silloin yksi ihmisen koetuista vioista, yksi puute, jonka vuoksi hän ei voi hyväksyä itseään. "Kun mulla on niin surkea itsetuntokin, niin eihän musta voi olla mihinkään." Joskus tämä suhtautuminen on syntynyt esim. opettajan tai muun hyvää tarkoittavan moittivasta puheesta, saatetaan esim. sanoa että "sun pitäisi kehittää itsetuntoasi" tai vielä pahempaa "tehdä työtä paremman itsetunnon kehittämiseksi." Aika masentavaa.
Ihminen on mikä on, ja pitäisi vaan voida unohtaa itsensä jatkuva arviointi, sitten muutkin hyväksyvät.
Olen varma, että aloittajakin säteilee koko ajan, tavalla jota ei tiedosta. Ainakin sinun kommenttisi tässä ketjussa viestittävät sellaista säteilyä, positiivista."Olin kirjoittamassa "vanhempien rakkautta", mutta se alkoi tuntua liian imelältä, tuli olo, että jos kirjoitan niin, sille nauretaan.
Mutta siitähän on kysymys."
En naura, ainakaan pilkalliseen ja vähättelevään sävyyn, mutta sitä voisi ehkä laajentaa hyväksynnän tunteen kokemiseksi? Sitä kaipaa ulkopuoleltakin, jossa kuitenkin pitäisi suurin osa ajastaan viettää.
"Ihminen on mikä on, ja pitäisi vaan voida unohtaa itsensä jatkuva arviointi, sitten muutkin hyväksyvät.
Olen varma, että aloittajakin säteilee koko ajan, tavalla jota ei tiedosta. Ainakin sinun kommenttisi tässä ketjussa viestittävät sellaista säteilyä, positiivista."
Osuus itsestä on täyttä mätää (olen taas aloittaja), mutta osa pyytää ympäristöä missä lujittaa itseään lisää ja sinne enemmän ihmisiä, joihin voi luottaa ja joista saa positiivista energiaa ollakseen enempi samanlainen.
- Anonyymi
No toiset menestyy naistenkaa on kavereita ja saa naisia ja itsestä tuntuu pahalta kun on aina yksin ja erilainen kun muut.. sillekkää ei voi mitään.
- Anonyymi
Tuohon jälkimmäiseen voi samaistua.
Yritä nyt koronan aikaan löytää joku satunnainen ryhmäkin, jonka kanssa lähteä tekemään jotain jonnekin. Vähissä vaihtoehdot toisinaan.
- Anonyymi
"Mulle oli ainoa tapa, mikä auttoi lakata olemasta se paskakasa, että aloin arvostaa itseäni."
Tämä.
Näin kirjoittaa tuolla ylempänä joku, ja viisaasti kirjoittaakin. Ja täyttä totta.
Sillä miten voi odottaa tai edellyttää että kukaan haluaa tutustua ihmiseen joka vihaa itseään. Joka nimittelee itseään, halventaa, alentaa?
Kyllä se niin on että ensin on vain pakko opetella näkemään kaikki se hyvä omassa itsessä jota meissä jokaisessa takuulla on, ja kääntää elämänasenne positiiviselle puolelle ja lopettaa negatiiviseen tuijottamisen ja sillä herkuttelun.
Joka ikinen meistä jotka aikuiseksi elämme joudumme takuulla kokemaan kolhuja, hylkäämistä, pilkkaa ja ihmsiä jotka eivät meistä pidä. Emme me itsekään pidä kaikista, ja käsi sydämellä; kuinka moni voi kirkkain silmin väittää etteikö joskus olisi jollakin tavalla ainakin ajatellut pahaa toisesta?
Toisilla on vain niin herkkä nahka että se on lähes olematon. Toiset haavoittuvat pelkästä pahasta katseesta. Herkkänahkaisuudesta on kuitenkin täysin mahdollista päästä eroon. Vaatii tietysti vaivaa ja vie aikaakin.
Vaatii myös motivaatiota ja halua oppia pitämään jos ei ihan rakastamaankin itseään.
Ihminen joka on sinut itsensä ja ympäristönsä kanssa eikä vetäydy heti kuin simpukka ja mulkoile vihamielisesti on taatusti suositumpaa seuraa kuin itseään ruoskiva ja, anteeksi vain mutta itseään säälivä ihminen.
Sillä aimo annos itsesääliä tuohon sisältyy.
On uskallettava ottaa riski tulla torjutuksi. Siihen ei kuole. Kaikista on mahdoton kenenkään pitää. Et pidä itsekään, jos pidät sitten kenestäkään?
Avoimen mielen opettelu, kolhujen sietämisen opettelu. Itsestään hyvien puolien löytäminen ja siihen uskominen. Siinä läksyä opeteltavaksi.
Ja lopettaa ei-se-kannata-en-kuitenkaan-kelpaa-koskaan. Ja olen-huono-paska-ja-kaikki-haluaa-minulle-vain-pahaa-ja-vihaa-minua mantrojen hokeminen.
Huomaatko itse miten erinomaisena itseäsi pidät? Sillä aika moisen erinomainen olet jos koko maailma sinua vihaa ja sinulle nauraa! Melkoinen saavutus.
Suuruudenhullutta etten sanoisi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2413744Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha272274- 242111
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.902005Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?921685Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241391- 81291
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361287Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351227Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61218