Mitä ovat ne ongelmat, joita on odotettavissa? Usein pariskunnat, jotka ovat olleet yhdessä 10, 20 tai 30 vuotta sanovat kertoessaan suhteestaan, että "onhan meillä ollut vastamäkiäkin" tai "Yhdessä ollaan, vaikka välillä on vaikeaakin ollut" Eli olen naimisissa, yhdessä oltu neljä vuotta, ei lapsia, ei ole ollut vastamäkiä, olen onnellinen ja parisuhde on toimiva ja loistava. Yhdessä olisi tämä elämä tarkoitus elellä. Jos uskottomuutta ei oteta huomioon, niin mitä tuiskuja voi kaikin puolin hyvä parisuhde kohdata?
Avioliiton vaikeudet ja vastamäet?
utelias vaimo
3984
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vastaan sinulle siinä ikäluokassa, joka on ollut naimisissa lähes 30 vuotta. Se on tosi pitkä aika, vai mitä? Meillä on kaksi lapsenlsta, aikuisia lapsia 3, joista nuorin 18 v.
"Tuiskuja" on ollut. Sanoit että "uskottomuutta lukuunottamatta", mutta juuri se uskottomuus on ollut iso ongelma. Oli aika raastavaa rakastaa miestä, joka petti minkä ehti. Yhä uudelleen annoin anteeksi. Avioliitto säilyi ja lapsilla koti.
Suurin ongelma ei uskottomuus kuitenkaan ole ollut. Pahinta on ollut huomata, etten rakasta miestäni enää. Sitä tunnetta en meinaa millään kestää. On ikävää ajatella nyt vähän alle viisikymppisenä, että loppu elämäni olisi vailla tunnetta, että rakastan ihmistä jonka kanssa elän.
Tässä ehkä suurimmat.
Ensimmäinen kasvunpaikka oli siinä, kun tuli aika alkaa terveellä tavalla irrottautua parisuhteesta; siis molemmat alkoivat hakeutua enemmän ystäviensä ja omien harrasteiden pariin. Tämä vaihe oli muistaakseni noin 5-7 vuoden kohdalla..
Tosin, huomattiin jälkeenpäin, että eihän siinä oikeastaan muusta ollut kyse kuin kahden ihmisen kasvamisesta. Turhaan siis riideltiin, kun haluttiin kyllä yksilöinä kehittyä, mutta suhde yritettiin pitää samanlaisena kuin alussa..
No, nyt ollaan juuri opittu sietämään sitä, että perhosia ei ole vatsassa intiimissä kanssakäymisessä. Mutta nyt on tullut se hetki, että kun toinen on reissussa, niin yksin illan viettäminen ja nukkuminen ei olekaan kivaa!
Niin, ja remontti oli yksi koetinkivi.. Ja nyt kesämökki..
Mutta me ollaan jokainen odotettavissa oleva ongelma otettu esiin jo puoli herjana. Parisen viikkoa sitten mökkitontilla puhuttiin siitä, että kuinka monelle käy suhteessa niin, että kun aletaan rakentamaan esim. taloa, niin kun se on valmis, on myös ero käsillä. Tottahan se, että rakentaminen ottaa sekä budjetin että yhteisen ajan päälle, mutta tuumattiin siinä ääneen, että tämä on kuitenkin ohimenevä vaihe.
Ihastumisia muihin.. No, kyllähän sitä molemmilla.. Mutta jotenkin ollaan muistettu se, että niinhän mekin aikoinaan hullaannuttiin aivan tosissaan ja arki tuli kuitenkin..
Parisuhde ei oikeastaan ole niin vaikea kuin mitä sitä annetaan ymmärtää. Ei se ole sen kummempaa taiteilua sosiaalisten taitojen kanssa kuin muissakaan suhteissa. Valitettavan yleistä on vain se, että kaikkia muita taidamme kohdella paremmin kuin omia puolisoita.
Siis, totea ääneen mahdolliset mutkat suhteessa; tee ne näkyviksi. Silloin ne ei ole mörköjä, jotka vaanii pimeässä. Muista, että kuten vanhemmat-lapsi suhteissa on ristiriita tilanteita, niitä on myös parisuhteessa. Tunteiden olemassa olo mahdollistaa loukkaantumisen ja toisen satuttamisen.
Harmaimmat ,pimeimmät hetkemme ovat liittyneet lapsemme sairasteluun,yrityksen konkursiin,omaisuuden menetykseen,taloudellisiin huoliin.
Tämä kaikki on silti vahvistanut liittoamme,yhdessä on taisteltu,itketty,tuettu toista.
Rakkaus on antanut voimaa vaikeinakin päivinä,elämän arvot on menneet uusiksi..Kaiken tuskankin keskellä on ollut kiitollisuus siitä,että perhe on edelleen koossa ja rakastamme toisiamme.