''Ette voi seurustella''

Toivon sinulle voimia ja kyllä te vielä joku päivä pääsette asumaankin yhdessä. Toiset eivät vain voi hyväksyä sitä, että jollain voi Rakkaus kestää vastoinkäymisistä huolimatta. Itse olen ollut samanlaisessa tilanteessa ja meidän kohdalla Rakkaus vain kasvoi tuon "pakkoeron" aikana. Nykyään on niin paljon sähköisiä viestimiä, että yhteydenpito toimii varmasti, jos niin haluaa. Jätä ystäviesi? kommentit omaan arvoonsa ja elä omaa elämääsi juuri niinkuin haluat! "Se kel onni on, ni sen kätkeköön"

Erityisesti monien suomalaisnaisten on vaikea hyväksyä sitä, että ulkomaalainen nainen oikeasti rakastaa suomalaista miestään. Tuo 2 vuoden erossaolo on vain hyvä mahdollisuus testata suhteen aitous!

meillä kävi lähes samalla tavalla aikonaan,puolisoni sai karkoituksen,mutta emme halunneet välimatkaa toisillemme,joten muutin mukana puolisoni maahan.
nyt olemme kuitenkin palanneet suomeen ja moni"naama" venähti kun suhteemme kesti monet vaikeudet mitä tuli niinä vuosina eteemme.
jätä "kaverisi",yksi aito ihminen korvaa kaikki teko "pyhät" ystävät.
suomessa,ikävä kyllä,moraali käsitykset ovat vääristyneet,perhe ja suhde sanat ovat muuttaneet useilla merkityksensä.
toivon teille kaikkea hyvää,äkkiä se kaksi vuotta menee.
kärsivällisyys palkitaan;)

Suomessa tälläinen ideologia on mielestäni todella yleistä, suurin osa kavereistanikin suhtautui samantapaisesti kun kerroin heille että poikaystäväni muuttaa ulkomaille. Kaikkien suusta tuli "no voi kuinka ikävää" sellaiseen tapaan, as if meidän suhde olisi päättynyt.
Mutta eipä ole :) Ja aion näyttää mallia kavereilleni jotka eivät usko että rakkaus säilyy pitkänkin välimatkan päässä.
Olemme asuneet erossa vasta vähän aikaa, noin 4 kuukautta, mutta minä olen jo kerran käynyt hänen luonaan.

Hassua miten pinnallisesti jotkut suhtautuvat seurusteluun ja rakkauteen, kenties he eivät usko rakkauteen?

Minä uskon!

Olen asunut eri maissa poikaystäväni kanssa kohta vuoden ja olemme tänä aikana tavanneet kolmesti. Sitä ennen asuimme vuoden samassa paikassa. Olemme kumpikin eurooppalaisia ja näin ollen kumpi vain voisi muuttaa toisen maahan asumaan...näin ei ole kuitenkaan erinäisistä syistä tapahtunut...suunnitelmiin se kuitenkin kuului ja siksi päätimme jatkaa suhdettamme.

Nyt on kuitenkin alkanut usko rakkauden kestämiseen hiipua. Rakastamme molemmat toisiamme, mutta haluamme eri asioita tällä hetkellä, emmekä sen takia voi muuttaa samaan paikkaan. Yhteyttä pidämme säännöllisesti ja suunnitelmissa olisi, että taas kesällä matkustaisin hänen luokseen. Mutta aika ja välimatka ovat tehneet tehtävänsä, enkä enää jaksa uskoa, että pystyisin kestämään vielä vuoden tai pitempään tällaista suhdetta, vaikka molemmat edelleen rakastammekin toisiamme. Olemme asiasta myös puhuneet. Poikaystäväni vain toivoo, että asiat jotenkin ratkeaisivat hyvin, mutta minä en enää jaksa uskoa siihen. Olen parisuhteessa, mutta siltikin hyvin yksin. Ystäviä on, mutta se rakas on useimmiten poissa viereltäni. Minun on tehtävä kaikki isot päätökset yksin ja ratkottava ongelmat yksin. Vaikka kuinka pidämme yhteyttä ja keskustelemme kaikista asioista, ei se ole sama asia kuin olla fyysisesti myös samassa paikassa ja hoitaa asioita yhdessä. Vaikka kuinka yritän ajatella, että pääasia on se, että minua rakastetaan ja minusta välitetään, mutta hän ei siltikään ole täällä minun kanssani...en todellakaan haluaisi elää koko ajan kiinni toisessa, mutta saada sen mahdollisuuden, että toista voi tavata silloin kuin sitä haluamme, eikä ainoastaan lomilla ja kun on tarpeeksi rahaa matkustella.

Sorry, että tämä on sekava kirjoitus, mutta omia tunteita on vaikea kirjoittaa...yritän kuitenkin sanoa, että välimatka voi tappaa rakkauden vaikka sitä vastaan yrittäisikin taistella. Tuntuu hyvin tuskalliselta ajatella, että joutuisin ikävöimään ja käymään näitä vaikeita asioita ja tunteita läpi vielä vuoden tai enemmän...näin ollen voi olla, että päädymme poikaystäväni kanssa rakkaudesta huolimatta erilleen...

Ähä ! Toivottavasti se luvatta Suomessa loisinut hyypiö ei pääse tänne enää ikinä.
Siellä se nyt vetelee aaseja hanuriin...tottui siihen täällä suomessa muuten..