Vaimo, vaimoke, rouva, puoliso, avovaimo, avopuoliso, kihlattu, neiti, seurustelukumppani ja sit arkisempaa muija, emäntä, eukko, jopa akka. Mitä hiivattia kun naisella on noita parisuhde statusta enemmän kuin laki sallii. Mies, aviomies, avomies, kihlattu, mieskumppani. Luoja paratkoon, onko kaikille tarkoitus tai käyttöä. Minä esittelen naisen elämänkumppanina ja syystä, nainen on käytännössä ollut mun kanssa koko aikuisikänsä. Nainen taas esittelee minut avopuolisona.
On tää metkaa
Anonyymi
1298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ilmeisesti aloittaja on syntynyt ennen vuotta 1940.
Meillä puhutaan toisistamme ja esitellään toisemme muille ihmisille ns. ristimänimellä. Jos täysin tuntemattomille esittäydytään, kerrotaan sekä etu- että sukunimi.
Eipä ole kukaan kysellyt esittäytymisen jälkeen enää minkälaisessa liitossa ollaan.
Väärin, olen syntynyt 60 luvun lopulla.
Kaksi nimikettä käytössä. On joko Vaimo tai Frouva kun muille puhun. Kulta kun Frouvaa puhuttelen.
JOkainen tyylillään ja toivottavasti se tyyli sopii sitten kummallekin osapuolelle. Mitäpä se meille muille kuuluu. JOku sanoo puolisoaa muijaksi, joku jopa "meidän äidiksi", sitten on niitä mielestäni kivempia sanontoja kuin muru, kulta tai kuten minun mieheni kutsuu minua, rakas. Minun mieheni on minulle kulta.
Eipä tuo sana muija naista alenna, olen kutsunut pitkäaikaista avopuolisoa muijaksi eikä se naista haittaa, nainen sanoo että emäntää tai akkaa ei halua kuulla ikinä mutta muuten kutsumis tapa vapaa.
Niin, eli jos molemmat on tyytyväisiä, kuten aiemmin tuolla todettiin, mikäpä siinä
Pari kertaa kuullut sivukorvalla kun mies puhuu kavereitten kanssa puhelimessa ja nimittää mua "vaimokkeeksi". Pidän sitä varsin söpönä, sillä kun tietää mun kuulevan niin silloin käyttää ihan vaan etunimeä - toki kaikki tuttavat tietävät mikä parisuhdestatuksemme on, niin ei tarvitse erikseen painottaa että "rouva" tmv. Mies ei ole suuri hellittelynimien ystävä muutenkaan, joten kavereille ns. salaa "vaimokkeesta" puhuminen on suloista :)
Ikääntyvä sukupolvi on käyttänyt sanaa vaimoke parista joka kihloissa. Minä kuulin sen ekaa kertaa kun olin kihlautunut naisystäväni kanssa, yks nainen sanoi ai sulla on vaimoke.
Me ollaan nainen ja mies, siis minun naiseni ja minun mieheni, tai sitten puoliso, tai kumppani.
Aijaa, itse olen kuullut eniten oman ikäluokan ( 30) käyttämänä tuota "vaimoketta" - taisi inttiaikoihin ilmestyä kielenkäyttöön kun pojat puhui kotona odottavista "inttileskistään" vaimokkeina tai avovaimokkeina.
Tuli silloin vähän yllätyksenäkin miten hellästi inttipojat puhuivat tyttöystävistään, toki ehkä minun kuullen ei ihan niitä ronskeimpia juttuja kertoiltu :D
En muista itseasiassa ikinä kuulleeni vanhempieni tai isovanhempieni ikäluokan käyttäneen kyseistä termiä, mutta ehkä se on aluekohtaista tai piireistä kiinni?
Niin ja mikä veetuttaa.. hän tekee niinkuin sinut näkee ja sinä kuin hänet näet. Mikä mättää? Ole ja anna olla.elä ja anna elää. Jos tökkii niin eroa.
Onhan noita, parempi/vahvempi/toinen puolisko, heila, meidän herra täydellinen, Isäntä, ukko, avokki, meidän etunimi, jätkä, kämppis miekkonen, kotimies, hani pöö, mursu, kanssa-apina, kanssakärsijä, toi toinen, se yks, tämä eräs, hömppä, nykyinen, hän, se, karhu, peto....
Toi toinen, se yks, tämä eräs, hän ja se kuulostavat omaan korvaan hyviltä
Nirvi, tunnetabut 1952, tietyistä syistä tapahtunut tunteen ilmaisun karttelu tai jonkinlainen pateettisuuden ilmaisun tahallinen karttelu
Viralliset ja epäviralliset tilanteet erikseen
Lähde oman kullan monet nimet/Hassinen/suomen kielen kandi/JY/2015