Miten pitkälle mielestänne pitäisi vaalia toisen yksityisyyttä? Meillä on ollut asiasta jo pitkään riitaa. Vaimon mielestä hänellä pitää olla "omaa elämää" kuten ystävien kanssa viihteellä käynti ym omat jutut. En noita kielläkkään, mutta mielestäni kuitenkin kun ollaan naimisissa kaiken pitäisi olla avointa. Sanokaapa naisväki tuleeko naisille jokin kumma "mun on pakko tietää kelpaanko" syndrooma tossa 40 korvilla. Oma on kummasti alkanut lisämään noita ravintolailtoja kavereitten kanssa, ja tuntuis olevan muutakin sutinaa meneillään. Olen seurannut vierestä monen muunkin ystäväpariskunnan touhuja, ja todennut saman heilläkin.
Yksityisyys, 40 villitys naisella??
jore44
121545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä neljänkympin vaihe on monella tapaa merkityksellinen sekä naisen että miehen elämässä.
Yksi asia on ainakin aivan selvä. Siinä iässä ihminen alkaa haluta omaa tilaa ja vapautta olla oma itsensä. Kahleet alkaa kuristamaan.
Puolisoilla on tapana asettaa kaikenlaisia tarpeettomiakin rajoja toiselle. Sekin on rajoittamista, kun toinen aina määrää esim mitä tv-kanavaa katsotaan.
Naiset ovat lisäksi joutuneet lasten takia kieltämään omat tarpeensa lähes tyysti useiden vuosien ajan. Sitten kun lapset on viimein niin isoja, että pärjäävät yksinkin, niin ei ihme, että se vapaudenkaipuu iskee.
Minä toivoin siihen aikaan hartaasti, että saisin olla kotona joskus pidemmänkin aikaa yksin. Miehen alituinen läsnäolo väsytti.
Hormoonitoiminnan muutoksetki alkavat vaikuttaa. Haluja on enemmän. Ja olet varmaan oikeassa,että nainen pyrkii todistamaan itselleen olevansa vielä haluttava vaikka ikä jo alkaakin näkyä.
Aivan varmasti on olemassa vaara aidan ylityksiin. Seikkailunhalu voi johtaa mihin tahansa.
Mutta sinun ei auta kuin toivoa parasta.
"Sinun ei auta kuin toivoa parasta"
Eikö mies tosiaan voi muuta tehdä???
Toimia ja toivoa parasta ,, ja jutella siitä kumppninkin kanssa,
Kun parisuhde tympii niin ensin nainen alkaa meneen tansseihin kavereiden kanssa ja viimmeistään parin kolmen vuoden päästä hakeekin sitten eron.
Tansseissa käyvänä huomaa ettei eroa haeta ennenkuin uusi mies on löydetty...
Itse olen lähipiiriäni tarkkailemalla valmis allekirjoittamaan mielipiteesi täysin!
Naiset ovat fiksumpia ja osaavat monesti pelata ihmissuhteilla täydellisyyttä hipovalla tavalla...
Ei ehkä voida puhua mistään yleisestä tietyn iän syndroomasta. Sen sijaan on mahdollista, että tasapaksussa avioliitossa nainen alkaa epäillä omaa viehätysvoimaansa. Itsetuntoon alkaa tulla säröjä. Etenkin jos oma mies ei erityisemmin enää huomioi. Nainen kaipaa ajoittain huomioita läpi koko eliniän. Ja niin tekee mieskin. Että tuntee olevansa rakastettu. Aina ei yksin riitä että tietää sen. Rutiininomaiset suoritukset eivät välttämättä ole riittävä osoitus. Joskus pitää olla jotain pientä ylläriä.
Ehkä silti on naisia, joille mikään ei riitä. Vaikka mies mitä tekisi niin ei.
Oletko kysynyt vaimoltasi onko hän onnellinen kanssasi? En tarkoita rutiininonaista ohimenevää tokaisua, vaan että ihan otat hänet kainaloon ja juttelette. Voit kertoa että haluaisit hänen olevan onellinen kanssasi ja jos vaan jotain voit tehdä sen eteen niin teet, kunhan vaimo vaan kertoisi. Kerro että mielummin sinä veisit hänet ulos edes joskus (syömään, tanssimaan, juomaan, mikä teille nyt sitten sopii), kuin että hän häipyy aina kavereiden kanssa. Puhukaa.
"Oletko kysynyt vaimoltasi onko hän onnellinen kanssasi? En tarkoita rutiininonaista ohimenevää tokaisua, vaan että ihan otat hänet kainaloon ja juttelette. Voit kertoa että haluaisit hänen olevan onellinen kanssasi ja jos vaan jotain voit tehdä sen eteen niin teet, kunhan vaimo vaan kertoisi. Kerro että mielummin sinä veisit hänet ulos edes joskus (syömään, tanssimaan, juomaan, mikä teille nyt sitten sopii), kuin että hän häipyy aina kavereiden kanssa. Puhukaa. "
Tämä ei varsinaisesti liity tuohon otsikon aiheeseen, mutta olipa vain pakko sanoa, miten ihanalta tuo kuulosti. :) Toivon että minullakin olisi joskus sellainen mies joka sanoisi ja tekisi noin!
Itsellä lähestyy vasta 30 v..
Täytyy myöntää, että tuotakin on tullut kokeiltua. Olen hänelle "kaikukkain" kertonut kuinka paljon häntä rakastan ja kysellyt mitä meidän pitäisi suhteellemme tehdä. Paljon muitakin asioita on tullut tehtyä mm. kirjoittanut pari rakkausrunoa jne. En usko että asia on kiinni yrittämiseni puutteesta.
Hmm, hmmm. Entäpä piristystä? Hymyä huuleen, valoisaa yhteiselämää? Viikonlopuksi kylpylään pitämään HAUSKAA, ei murehtimaan onko joku pielessä?
Muistatteko millaista teillä oli suhteenne alussa...?
Minusta on ainakin kiva käydä baareissa ja saada huomiota muiltakin miehiltä kuin omalta (varsinkin kun omalta sitä ei enää niin saa kun ollaan oltu pitkään yhdessä)!!
Tarvitsen vai huomiota, en muuta. Välillä pitää päästä tuulettumaan. Ja on kiva tietää, että kelpaa vielä...
Mihin sitä tietoa tarvitsee?
Ei ole tullut syndroomia.Oletko ajatellut sitä,kuinka tiivistä teidän yhdessäolo on?Miten vietätte viikonloput?Kaksistaan vai ystävien kanssa?Onko teillä lapset muuttaneet jo kotoa?Voin kertoa oman tarinani.Asumme kahdestaan.Poikani on muuttanut kotoa.Vietämme suurimmaksi osaksi viikonloput yhdessä.Olemme kovia tanssimaan ja teemme paljon kivoja asioita..yhdessä.Nyt on mullakin alkanut "tyttöystäviä" ikävä vaivaamaan.Me ollaan niin tiiviisti yhdessä avomieheni kanssa,että joskus KAIPAA toistenkin seuraa.En muistakaan,milloin olen ollut naisporukalla tanssimassa tai jossain muualla hauskanpidossa.Mieheni ei ole mustasukkainen,enkä ole haikaillut yksin "ulos",ennenkuin nyt.Kyllä sitä tarvii käydä yksinkin "tuulettumassa" joskus.Ei se tarvi olla mitään sen kummenpaa,kun että tarvii jutella jo muidenkin,kuin oman miehen kanssa.Se varmasti piristää ja jaksaa taas paiskia töitäkin.KEVÄT ON IHANAA,mutta monesti myös väsyttävää aikaa.Tsemppiä kaikille,ei riidellä!!!