Koko ajan tuntuu todella raskaalta. Kirjoittelin tuonne alemmas kysyen, olenko mä tiukkis vai mies kohtuuton. Tilanne tuntuu toivottamalta. Mies on vakaasti sitä mieltä, että tahtoo tehdä ulkomaanreissuja, hän ei ymmärrä miksi olen niin tiukkis että vaatisin häntä olemaan vaan kotona ja tylsistymään samassa työpaikassa kaiken aikaa. Ei oikein reagoi, kun sanon etten jaksa pitkiä eroja ja miltä hänestä ne tuntuu. Ilmeisesti ei todellakaan niin pahalta kuin minusta.
Nyt tuntuu, että hänen kanssaan on paha olla, samoin ilman häntä. Vähän väliä kyyneleet tulevat silmiin, olen väsynyt vaikka nukun paljon jne. Miten asiat saa selviämään? En tahtoisi erota työn takia! Olen itsekin kunnianhimoinen ihminen, vaikea hyväksyä että tällainen juttu voisi tulla esteeksi... Toisaalta kyllä tarvitsen toisen läheisyyttä, en voi samalla kuvitella vakiintuvani hänen kanssaan ja opetella koko ajan pidempiä yksinolohetkiä. On paha olla toisen kainalossa, kun on koko ajan epävarmuus koska toinen sanoo lähtevänsä pois, ihan minne päin tahansa ja miksi aikaa tahansa.
Neuvokaa mua, pakko tästä jotenkin päästä yli! Nyt on tilanne, ettemme oikein osaa keskustella asiasta keskenämme, koska molemmilla vahva oma kantansa, keskustelut tuovat vain riitaa.
Nyt tuntuu, että hänen kanssaan on paha olla, samoin ilman häntä. Vähän väliä kyyneleet tulevat silmiin, olen väsynyt vaikka nukun paljon jne. Miten asiat saa selviämään? En tahtoisi erota työn takia! Olen itsekin kunnianhimoinen ihminen, vaikea hyväksyä että tällainen juttu voisi tulla esteeksi... Toisaalta kyllä tarvitsen toisen läheisyyttä, en voi samalla kuvitella vakiintuvani hänen kanssaan ja opetella koko ajan pidempiä yksinolohetkiä. On paha olla toisen kainalossa, kun on koko ajan epävarmuus koska toinen sanoo lähtevänsä pois, ihan minne päin tahansa ja miksi aikaa tahansa.
Neuvokaa mua, pakko tästä jotenkin päästä yli! Nyt on tilanne, ettemme oikein osaa keskustella asiasta keskenämme, koska molemmilla vahva oma kantansa, keskustelut tuovat vain riitaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei
En ole parisuhde ekspertti,mutta joskus ulkopuolisena voi,ehkä nähdä paremmin ja ainakin yrittää autaa.
Jos puhuminen tuottaa vaikeuksia,niin mitäpä jos
yrittäisitte kirjoittaa kummatkin paperille,mitä haluatte parisuhteelta. Voi olla rankkaa kirjata tunteita,mutta ottakaa riski. Tämän jälkeen varaatte aikaa X (Esim. puoli vuotta) ja katsotte missä olette. = Kuinka hyvin paperille kirjaamanne
asiat ovat toteutuneet. (Älkää odottako,että ihmeitä tapahtuu hetkessä) Mutta tietty tarkka aikaraja on syytä asettaa selkeästi,mutta päättäväisesti,niin että toinen ei pääse sanomaan
että kyllähän,mutta kun aika ei antanut periksi.
-Yleensä,jos jonkin asian kokee tärkeäksi,sille kyllä löytyy aikaa...
Tietysti ammattiapukin voi autaa. Mutta ylipäätään tärkeää olisi,että voisitte saada molemmat tyydytystä suhteesta,muuten toinen teistä tukehtuu -ja voi olla,että ilmaa,joutuu lähteä hakemaan kodin seinien ulkopuolelta.
Toivottavasti jaksatte rakastaa toisianne!
Niin, vastasin sulle tuohon aiempaan kirjoitukseesikin...
Kannattaa sun varmaan miettiä asiaa niinkin, että kuinka kauan jaksan tuollaista suhdetta? Jos mies ei kykene keskustelemaan edes asiasta riitelemättä (no, kaksihan teitä on, mutta kuitenkin), niin näköpiirissä on vain pitkittynyt tilanne ja sulle pitkittynyttä pahaa oloa. Parisuhteen tarkoitushan on tuottaa hyvää oloa molemmille. Tietysti aikoja on, jolloin hyvää oloa varjostaa huonotkin asiat.
Elämäsi on ainutlaatuinen ja kyllähän tärkeä ihmissuhteen pitäisi antaa voimia ja iloa eikä suinkaan päinvastoin!!
Jos ulkopuolisenkaan kanssa ette kolmisin pysty puimaan asiaa, ehkä parasta sun luovuttaa?? TIedän, pahalta tuntuu, jos tunteita vielä on...
Käytiinpä tuossa eräänä iltana keskustelua asian suhteen, kun mies muitta mutkitta kysyi että mitä mä vielä mökötän. Sanoin, että koen ettei hän ota mun ajatuksia ja tunteitani eikä mielipiteitäni huomioon. Esimerkiksi, hän ilmoitti tästä matkasta mulle vasta siinä vaiheessa kun oli antanut vastauksensa töihin, ei siinä vaiheessa kun töistä kysyttiin suostuisiko hän lähtemään.
Mielestäni parisuhteessa näistä keskustellaan yhdessä!!
Keskustelussa tuli hyvin selkeästi esille, ettei hän näe näiden matkojen vaikuttavan meidän suhteeseemme kertakaikkiaan millään tavalla. Hän ei voinut käsittää, miten sillä voi muka olla minulle mitään väliä. Tuntui uskomattomalta, koitin selittää miten mun elämä on silloin aivan erilaista kuin silloin kun olemme yhdessä. Hän tokaisi jotenkin ivailevaan sävyyn "jaa että sulla siis menee ihan pasmat sekaisin vai?!". En todellakaan saanut häntä näkemään asioita yhtään minun kannaltani...
Mikään ei oikein selvinnyt, tilanne ihan sama kuin aiemmin. Hän tahtoo kokea uusia juttuja, ja pakkohan mun on siihen antaa tilaisuus. Mun pitää vain päättää, odotanko... Hän sanoi, että jos kuukauden poissaolo vaikuttaa jotenkin suhteeseen, niin huhhuh on kyllä suhde heikoilla. Mielestäni se kyllä vaikuttaa, oli suhde millainen tahansa. Ja meidän tapauksessa kun kyse ei ole vain yhdestä matkasta, yhden jälkeen saattaa tulla hyvinkin äkkiä seuraava.