Kertokaas orkesteriammattilaiset näkemyksenne minuakin kauan askarruttaneeseen pähkinään koskien Schumannin soitinnustyylin paksuutta ja pitääkö paikkansa väite, että hänen sinfonioitansa vaivaa krooninen flunssaepidemia suhteessa niiden sointiin; nimittäin, että ne eivät monien kapellimestarienkaan mielestä soi itsestään siinä muodossa kuin säveltäjä teoksensa kirjoitti, vaan ne vaativat teknisesti taitavan kapellimestarin auttavaa ja hellää kätilön ja plastiikkakirurgin kättä, ennen kuin niiden kauneusarvot pääsevät täyteen kukoistukseensa soitinnuksen ohennuksen ja kauneuskeikkauksen myötä.
Käsittääkseni osa totuudesta on kuitenkin siinä, että koska Schumannin nero oli puhtaasti olemkseltaan lyyristä laatua, häneltä puuttui arkkitehtonista silmää ja suunnittelukykyä, eivätkä monumentaaliset rakenteet profiloituneet eli luontuneet hänen säveltäjäluonteelleen alkuunkaan; ts. ne eivät ollleet hänen heiniään.
Ja näkisinkin, että tämä on hänen vakavin puutteensa arvioitaessa hänen sinfonisia teoksiaan, joiden teemat tuntuvat olevan irrallisia ja rapsodisia katkelmia nakertaen teosten arkkitehtonista uskottavuutta ja yhtenäisyyden sekä orgaanista kehityksen tuntua teosten kokonaismuotoa palvelevan rakenteellisen suunnittelun kannalta probleemia tarkasteltaessa.
Käsittääkseni osa totuudesta on kuitenkin siinä, että koska Schumannin nero oli puhtaasti olemkseltaan lyyristä laatua, häneltä puuttui arkkitehtonista silmää ja suunnittelukykyä, eivätkä monumentaaliset rakenteet profiloituneet eli luontuneet hänen säveltäjäluonteelleen alkuunkaan; ts. ne eivät ollleet hänen heiniään.
Ja näkisinkin, että tämä on hänen vakavin puutteensa arvioitaessa hänen sinfonisia teoksiaan, joiden teemat tuntuvat olevan irrallisia ja rapsodisia katkelmia nakertaen teosten arkkitehtonista uskottavuutta ja yhtenäisyyden sekä orgaanista kehityksen tuntua teosten kokonaismuotoa palvelevan rakenteellisen suunnittelun kannalta probleemia tarkasteltaessa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
opiskellut hintsusti orkestrointia, minkä vuoksi musiikillisten ideoidensa puolesta esimerkiksi hänen korkealaatuista d-molli-sinfoniaansa ei lueta aivan kirjallisuuden tärkeimpiin - siitäkään huolimatta, että Schumann tarkisti sinfoniaansa kymmenen vuotta myöhemmin.