Klassinen musiikki on meikäläisllä jäänyt aina vähän huonolle pohjalle, vaikka toisaalta on tehnyt mieli syventyä enemmän siihenkin. Mutta mistä ihmeestä lähteä liikkeelle? Siis kertokaapa semmoisia "hittejä", jotka yksinkertaisesti on ihan pakko kuulla...
hittibiisejä...
teddypunkkari
8771
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Offenbach: Carmina Burana
Dvorak: Sellokonsertto h-molli, Sinfonia Uudesta maailmasta
Sibelius: Sinfoniat ( ylipäätänsä kaikki mutta erityisesti sinfonia nro.6 ), myös Valse Triste, Myrsky, Karelia-sarja
Kaski: Yö meren rannalla, Pankakoski
Rahmaninov: Sinfoninen tanssi
jne.....................
vivaldin ja bachin sävellykset on aika ihania melkein kaikki
Orff - Carmina Burana. Varmaankin sitä tarkoitit.
Tässä oli hyvää läppää aiheesta: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=124&conference=1500000000000067&posting=22000000003392792#22000000003392792
Kun iskelmämusiikin piiristä siirrytään klassisen pariin, luulen että hyppäys Sibeliuksen sinfonioihin on liian suuri, jättäisin ne toiselle vuosikurssille. Ensimmäinen, toinen ja viides ovat helpoimmin sulateltavia, neljäs ja seitsemäs "vaikeita" (luulisin).
Iskelmämusiikkiin tottunut kuuntelija varmaan kaipaa selkää tonaalisuutta ja rytmiä, jota löytyy barokin ja klassismin kaudelta, mutta myöhäisromantiikka, modernismista puhumattakaan, voi olla kertarysäyksellä liikaa.
Sellaisia, joita minä kuuntelin jo teini-iässä, ovat esim. Sibeliuksen Karelia-sarja, Dvorakin 9. sinfonia, Beethovenin 5. sinfonia, muutamat Mozartin pianokonsertot (erotten 21, "Elvira Madigan") ja Elgarin "Pomp and Circumstances".
Ei kyllä ehdottomasti on kuunneltava Stravinskyn Kevätuhri, Le sacre du Printemps...siinä on hyvää fyysistä otetta aivan kuin punkissakin!!!
Enpä menis mainitsemaan mitään hittejä, kun klassinen musiikki on sellanen juttu, että sieltä pitää löytää ne omat lempisäveltäjänsä kuuntelemalla ( ja ilahtumalla tai tylsistymällä kuoliaaks ).
Kannattaa alottaa klassisen musiikin kuuntelu silleen, että käyt lainaamassa vaikka kirjastosta ( tai tutuilta, ihan mistä tahansa ) klassisen kokoelmalevyn, sellasen Best of- tyyppisen. Kyllä sieltä jotain pitäis löytyä.
Haluaisit siis tutustua klassiseen musiikkiin vähän paremmin. Tietenkin niitä kliseemäisiä hittibiisejä voi hakea tyyliin Vivaldin "Vuodenajat" mutta suosittelen sinulle kyllä nk. ohjelmamusiikkia. Eli siis klassista musiikkia, jossa on jokin tarina taustalla ja jonka tarkoituksena on luoda elämyksiä, kuvia ja näkyjä.
Jos olet joskus tutustunut "tuhannen ja yhden yön tarinoihin", niin Rimsky-Korsakovin Schererazade on hyvin mielenkiintoinen. Toinen viihdyttävä ja samalla myöskin arvostettu teos on Berlioz'n Fantastinen Sinfonia (Symphonie Fantastique), jota jaksaa kuunnella eikä ole aloittelijallekaan mitenkään vaikea teos.
Muistan, että joskus peruskoulussa aikoinaan musiikinopettajamme tutustutti seiskaluokkalaisia klassiseen musiikkin juuri tuolla tarinametodilla. Ensin tutustuttiin teoksen taustalla olevaan tarinaan ja sen jälkeen kuunneltiin sitä. Useimmat rautalankarokkaritkin diggasivat. Sieltä on jäänyt mieleen esim. "Noidan oppipoika" eli Paul Dukasin "The Sorcerer's Apprentice".
Jos haluat tutustua klassisessa musiikissa käytettäviin soittimiin ja saada vähän irti enemmän musiikista, jota kuuntelet - kannattaa kuunnella esim. Benjamin Brittenin "Pieni Orkesteriopas" tai tarina Pekasta ja sudesta (Pekka ja Susi / Peter and the Wolf - Sergei Prokofjev)
Näitä nk. pop-klassikoitahan riittää, mutta jos haluaa alkaa ymmärtää klassista musiikkia vähän enemmän, kannattaa lähteä konkretiasta ja etsiä joku agenda sille musiikille. Siksi näitä sulle ehdottelen. :)
-Make-
Haluaisit siis tutustua klassiseen musiikkiin vähän paremmin. Tietenkin niitä kliseemäisiä hittibiisejä voi hakea tyyliin Vivaldin "Vuodenajat" mutta suosittelen sinulle kyllä nk. ohjelmamusiikkia. Eli siis klassista musiikkia, jossa on jokin tarina taustalla ja jonka tarkoituksena on luoda elämyksiä, kuvia ja näkyjä.
Jos olet joskus tutustunut "tuhannen ja yhden yön tarinoihin", niin Rimsky-Korsakovin Schererazade on hyvin mielenkiintoinen. Toinen viihdyttävä ja samalla myöskin arvostettu teos on Berlioz'n Fantastinen Sinfonia (Symphonie Fantastique), jota jaksaa kuunnella eikä ole aloittelijallekaan mitenkään liian vaikea teos, vaikka siinä sävellyksessä teoreetikollekin riittää joksikin aikaa tekemistä.
Muistan, että joskus peruskoulussa aikoinaan musiikinopettajamme tutustutti seiskaluokkalaisia klassiseen musiikkin juuri tuolla tarinametodilla. Ensin tutustuttiin teoksen taustalla olevaan tarinaan ja sen jälkeen kuunneltiin sitä. Useimmat rautalankarokkaritkin diggasivat. Sieltä on jäänyt mieleen esim. "Noidan oppipoika" eli Paul Dukasin "The Sorcerer's Apprentice".
Jos haluat tutustua klassisessa musiikissa käytettäviin soittimiin ja saada vähän irti enemmän musiikista, jota kuuntelet - kannattaa kuunnella esim. Benjamin Brittenin "Pieni Orkesteriopas" tai tarina Pekasta ja sudesta (Pekka ja Susi / Peter and the Wolf - Sergei Prokofjev)
Näitä nk. pop-klassikoitahan riittää, mutta jos haluaa alkaa ymmärtää klassista musiikkia vähän enemmän, kannattaa lähteä konkretiasta ja etsiä joku agenda sille musiikille. Siksi näitä sulle ehdottelen. :)
-Make-