Vaimo torui minua kovaäänisesti, kun käännyin väärään paikkaa autolla kesäreissulla. Lapset heräsivät vaimon möykkään ja sanoin tuohtuneena: "herätit ja pelästytti sitten lapset, olisit vähän ajatellut lapsiakin" vaimo jatkoi väriköstä huutamista ja sanoi: olisit ajatellu lapsia etkä vain provosoinut minua huutamaan." Silloin minä: "Olet ihan niinkuin demari, syyttelet muita, etkä myönnä omia virheitä!" pyysin hetipian tätä nimittelyä anteeksi, tuntui todella pahalta että olin solvannut rakastani noin.
Loukkasin vaimoa pahimmalla tavalalla
Anonyymi
1794
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joo, avioliitossa pitäis aina muistaa, että verisistä loukkauksista jää kaunoja, jotka voi sitte myöhemmin nousta esiin ikävällä tavalla. Kukaan halua itteesä sentään tolla tavalla nimiteltävän. Tulee mieleen joku toisten pöydässä syövä, siipeilijä, menee liian henkilökohtaiseksi. Tutut geneeriset kus*pää, saa*anan ämmä, i*iootti eivät tunnu tuon jälkee enäää miltään.