Haluaisin kokemuksia ymmärtääkseni miksi kosketus ei sytytä naista yhtään.
En voisi kuvitella saavani vaimoani halukkaaksi siten, että koskettelen häntä. Antaa kyllä kosketella ja halailla (kunhan ei ilman lupaa koske siihen itseensä), mutta en ole enää vuosiin havainnut sillä olevan mitään vaikutusta mihinkään, ennemmin tuntuu, että on sellaista pakon sanelemaa, kun kerran yhdessä ollaan.
Seksiä harrastetaan kerran viikossa siten, että siitä sovitaan etukäteen, mutta koskaan ei voisi käydä niin, että asia johtaa toiseen ja toinen haluaisi sitä. Eli sopimusseksiä pelkästään.
Mutta sitä en ymmärrä, että kosketus ei saa aikaan mitään halukkuutta, itselle se on vain niin totaalisen vierasta.
Itse hän on hyvin niukka koskija. Usein vien hänen käden vaikka minun paidan alle, mutta koskaan hän ei tee tuollaista itse.
Haluaisin ymmärtää, että onko se vain niin, että kaikilla kosketus ei ole ollenkaan se juttu. Vai onko se niin, että juuri minun kosketus ei saa vaan enää aikaan mitään. Harmittaa tämä erilaisuus tässä asiassa.
Itselläni se ottaa itsetunnon päälle, kun en saa toista syttymään millään ja tuntuu, että hän ei rakasta minua, kun tuo fyysinen yhteys puuttuu. Itse kaipaan kosketustä ihan hirveästi, toinen tietää sen, mutta ei halua sitä antaa.
Ja miksikö kysyn täällä, enkä häneltä itseltään? Olen tästä asiasta yrittänyt puhua ja kertoa mitä kaipaisin, mutta sillä ei ole vaikutusta. Ja tietenkään en voi myöskään hänen halukkuuteensa vaikuttaa, eikä ne asiasta puhumalla vaan syty.
En voisi kuvitella saavani vaimoani halukkaaksi siten, että koskettelen häntä. Antaa kyllä kosketella ja halailla (kunhan ei ilman lupaa koske siihen itseensä), mutta en ole enää vuosiin havainnut sillä olevan mitään vaikutusta mihinkään, ennemmin tuntuu, että on sellaista pakon sanelemaa, kun kerran yhdessä ollaan.
Seksiä harrastetaan kerran viikossa siten, että siitä sovitaan etukäteen, mutta koskaan ei voisi käydä niin, että asia johtaa toiseen ja toinen haluaisi sitä. Eli sopimusseksiä pelkästään.
Mutta sitä en ymmärrä, että kosketus ei saa aikaan mitään halukkuutta, itselle se on vain niin totaalisen vierasta.
Itse hän on hyvin niukka koskija. Usein vien hänen käden vaikka minun paidan alle, mutta koskaan hän ei tee tuollaista itse.
Haluaisin ymmärtää, että onko se vain niin, että kaikilla kosketus ei ole ollenkaan se juttu. Vai onko se niin, että juuri minun kosketus ei saa vaan enää aikaan mitään. Harmittaa tämä erilaisuus tässä asiassa.
Itselläni se ottaa itsetunnon päälle, kun en saa toista syttymään millään ja tuntuu, että hän ei rakasta minua, kun tuo fyysinen yhteys puuttuu. Itse kaipaan kosketustä ihan hirveästi, toinen tietää sen, mutta ei halua sitä antaa.
Ja miksikö kysyn täällä, enkä häneltä itseltään? Olen tästä asiasta yrittänyt puhua ja kertoa mitä kaipaisin, mutta sillä ei ole vaikutusta. Ja tietenkään en voi myöskään hänen halukkuuteensa vaikuttaa, eikä ne asiasta puhumalla vaan syty.
Vastaukset 30
Vanhimmat
No jos tuossa muutos on tapahtunut, niin kai siinä on tunteet laantuneet. Jos alun alkaenkaan ei ole ollut mikään iholle pyrkijä, niin sitten kai on vaan tuota tyyppiä, jonka olet siis ottaessasi hyväksynyt.
"Haluaisin ymmärtää, että onko se vain niin, että kaikilla kosketus ei ole ollenkaan se juttu."
Niin se vain on. Ihmisillä on erilaisia "rakkauskieliä" ja kaikilla se dominoivin "kieli" ei ole kosketus.
Kun kosketuksen puute aiheuttaa sulle noin paljon pahaa mieltä, että epäilet rakkauden kokonaan loppuneen, niin ehkäpä vaimo suostuisi pariterapiaan juttelemaan asiasta? Kun ilmeisesti keskustelu ei kotioloissa ota sujuakseen.
Mikäli vaimo ei suostu terapiaan eikä halua yhtään tulla vastaan ongelman setvimisessä, voisi olla aika ottaa esille ero. Jos sinulla on aivan erilaiset tarpeet kuin hänellä, niin oletko oikeasti valmis tyytymään siihen että olet onneton ikuisesti?
Ei tuohon tilanteeseen oikein auta muu kuin puhuminen ja kompromissin hakeminen, tai eroaminen.
Jätä se , älä kitise.
Vaimosi ei halua seksiä. Koskettelu johtaa teillä aina seksiin, joten ei halua kosketteluakaan.
Miksi hän ei halua seksiä, ei sille tarvitse olla mitään syytä. Se on vain niin.
Tai ainakin minulla se on näin. Ei tee mieli yhdyntää, koska se ei tunnu miltään eikä missään. Hermoradat on varmaan poikki tai surkastuneet kun ei tule minkäänlaista tunnetta eikä tyydytystä Ei hyvää oloa tai orgasmia. Sekin on vain niin. Ikä on tehnyt tehtävänsä.
Ehkä nainen tarvitsee uuden miehen jotta halut heräisivät.
Onneksi naiset on aina yksilöllisiä tarpeineen, vaimoni taas haluaa seksiä vaikka ei ole orgasmeja enää saanutkaan, silti kokee seksissä hyvää oloa ja nauttii. On sanonut et jos seksi loppuis ja hellyys oltais kuin kavereita ja sitä vaimo ei halua. Elämässä on paljon muutakin kuin seksi.
Kaveritkin voi kosketella toisiaan , minä halaan mielelläni kaveritani ja taputan olkapäälle, samoin kaverini.
Vuosia kun harrastaa seksiä velvollisuudesta eikä oikeasta halusta on lopputulos tämä. Seksi vähenee vähenemistään ja pian myös kosketukset ja kaikki läheisyys loppuu. Sitä alkaa vältellä kaikkea sellaista ettei tarvitse kieltäytyä seksistä kun torjuttu loukkaantuu. Jos tämä jatkuu liian pitkään niin se on melko vaikea saada takaisin. Usein tilanteen annetaan mennä liian pitkälle. Näin oma vaimoni sanoi ja kun tätä miettii niin ymmärrän kyllä tämän. Mutta tähän olemme molemmat syyllisiä. Puhukaa ihmiset ajoissa ettei käy niinku meille. Naimisissa ollaan yhä mutta kun yhteyden on kadottanut niin sitä ei ihan helpolla takaisin saa. Ihmiset toki on myös erilaisia toiset kaipaa enemmän kosketusta ja läheisyyttä kun toiset. Puhukaa!
Ei ole kahta samanlaista paria, pieniä eroja mutta kuitenkin. Kun minäkin annan vaimoni olla ns. rauhassa eikä lätistä turhista niin vaimonkin halut on säilyneet, sellaista kiihkoa kun suhde sisälsi ensimmäiset 10 vuotta on turha odottaa mutta aina kun fiilis iskee petissä ollaan. Eikä ole vaimoni koskaan antanut jostakin velvollisuuden tunteesta vaan halusta. Ja kun tuntee itsensä halutuksi se näkyy ja tuntuu.
Eihän tuohon voi vastata kukaan muu kuin naisesi. Voi johtua ihan hänestä itsestäänkin. Jotain taustalla josta et tiedä. Oletko koskaan kysynyt kuinka haluaa että häntä kosket? Sekin että haluat kosketuksen sytyttävän voi tuntua siltä että ajat vain seksiä takaa. Meillä ainakin kosketellaan paljon ja hyvinkin intiimisti päivittäin mutta ei se välttämättä seksiin johda ja joskus on vain hyvä olla lähekkäin tekemättä yhtään mitään . Puhukaa. Jos kiinnostusta kuitenkin joskus enemmän ollut sitä suuremmalla syyllä täytyy puhua. Eihän tuo ole itsellesikään oikein ettet tunne itseäsi rakastetuksi sinun täytyy sanoa se vaimollesi.
Minulla on päinvastainen ongelma.
Mieheni ei ole koskettelija eikä erityisesti nauti koskettelusta. Toki tietää, että se voi johtaa seksiin, joten siksi lämpenee sille. Hän on sanonut, että kiihottuu pelkästään peniksen koskemisesta. Mikään muu ei siis varsinaisesti kiihota häntä.
Minulla on ollut vaihe, jolloin minua ärsytti hänen koskettelunsa, koska tiesin, että hän koskettelee, koska haluaa seksiä. En saanut kosketuksia muulloin. Nykyään en sitten saa kosketuksia enkä seksiä tarpeeksi. Varmaan omaa vikaani, kun olen narissut.
Asioista on puhuttu, mutta tuntuu, että ne menevät vain pahemmin solmuun keskustelusta. Olen ajatellut, että avoin suhde kävisi minulle, voisin hakea läheisyyden ja seksin muualta, kun en niitä kotona saa. Ja lisäyksenä vielä, että olen vähintään ok näköinen, koska vieraat miehet kyllä flirttailevat minulle.
Meillä asiasta on keskusteltu vaikka kuinka, mutta mitään ei muutu ja asiat menevät todellakin solmuun vaan pahemmin, jos jankkaan asiasta, josta ei halua puhua ja jossa hän ei näe mitään ongelmaakaan, koska toisen tunteet eivät ole hänen ongelma. Ja on käyty pariterapiassa, jossa hän hyvin vastentahtoisena mukana. Ja meillä ei todellakaan koskettelun tarkoituksena ole ollut seksi, ainakaan minulla ei cuddlaamisessa ole seksi taka-ajatuksena muuta kuin tietysti joskus. Mutta vähentymään päin se on minunkin puolelta, kun vastakaikua ei ole ja tuntuu jo jotenkin nöyryyttävältä olla se ainut osapuoli, joka yrittää jotain romantiikkaa pitää yllä suhteessa.
Kaipa se on sitten niin, ettei häntä hirveästi tämä suhde enää sytytä, siksi olen itsekin ajatellut, että jos en hellyyttä häneltä saa, ajaudun varmaan ennen pitkää tilanteeseen missä haen sitä muualta...
--AP
Minä luulen, että olisin jo pettänyt miestäni, jos olisi ollut tilaisuus. Olen sanonut hänelle, että pelkään pettäväni, koska olen niin
vailla läheisyyttä. Se ei ole vaikuttanut hänen käytökseensä. Luulen, että se kertoo kaiken tarpeellisen.
Hmm, pitääkö mun kokeilla samaa uhkausta, paljon muuta keinoa ei olekkaan enää kokeilematta 🤔
Oikeasti en oikein jaksaisi asiasta enää vääntää, kun kokenut sen ihan turhaksi. Ollaan kai sitten vaan ihan eri puusta veistetyt. Ja on aina ollut näin, nyt se vaan on alkanut erityisesti ahdistaa.
-hellyydenkipeä AP
Meillä on ihan sama tilanne, ollaan aina oltu erillaisia sen suhteen, paljon tarvitsemme läheisyyttä ja kuinka annamme sitä. En vain alun huumassa tajunnut sitä. Ja tuskin se olisi muuttanut mitään.
Kokeile ihmeessä tuota "uhkausta", mutta yritä tehdä se silloin, kun ette ole riidoissa, että saat sanottua sen mahdollisimman neutraalisti, jotta puolisosi tajuaa sinun tarkoittavan sitä, että ensisijaisesti haluaisit sen läheisyyden häneltä, mutta olet niin sen tarpeessa, että saatat sortua pettämään, jos tilanne ei muutu.
Tsemppiä!
Ei tuo ole mikään "uhkaus" vaan ihan ihkaoikea uhkaus.
Jos et tee kuten tahdon, niin petän sinua.
Jos ei saa suhteesta irti sitä mitä tarvitsee, on aika lähteä suhteesta pois ja täyttää tarpeensa muualla.
Tuollaisen uhkauksen jälkeen voi toki käydä niinkin, ettei tarvitse itse sitä eroa vireille laittaa. Moinen ultimatum kun varsin todennäköisesti johtaa siihen, että uhkailtava osoittaa uhkailijalle ulko-ovea.
Meillä sama juttu ,ukkoni ei edes tykkää pussaamisesta.
Hän kertoo sanoilla ja teoilla tykkäämisestään.
Täällä onkin kommenteissa jo todettu, että erilaiset tottumukset koskettelussa vaikuttavat paljon. Jos koskettelu johtaa aina seksiin, sitä saattaa alkaa välttelemään kun ei aina vaan tee juuri silloin mieli, kun toinen alkaa koskea.
Itselle toisen koskeminen, hively, rapsuttelu, halailu ja pusuttelu on suhteen alusta asti ollut arkipäivää. Puoliso ei ole yhtä innokas lääppijä, joskin vastaanottaa läheisyyden mielellään. Mutta keskusteltuamme joskus aiheesta ymmärsi, että tarvitsen hänen kosketustaan pysyäkseni onnellisena.
Vaikka preferoisin esim. selän silittelyä, olen hyväksynyt kompromissina sen, että miehelle mieluisin tapa koskea satunnaisesti on hivellä peppua. Ja koska taloudessamme koskettelu on jokapäiväistä, on kumpikin tietoinen siitä että jokainen pepuntaputtelu ei johda seksiin.
Kyllähän se hivelee itsetuntoa että oma puoliso ei vieläkään kyllästy pepuntaputteluun, ja kyllä hänkin näyttää tykkäävän kun paijailen selkää ja käsivarsia ihaillen.
Erilaisista tarpeista olisi tietenkin hyvä puhua jo suhteen alkuvaiheessa, mutta ikinä ei ole liian myöhäistä avata keskustelua!
Voi, kun meilläkin kävisi noin, että asioista keskustellaan ja toinen ymmärtäisi. Mutta ei. Jos jostain haluan puhua, otetaan se syyttelynä ja "vinkumisena" ja aina on hirveä torjuntapuolustus päällä, kielletään asiat ja kumotaan toisen tunteet väärinä.
--AP
Ei kyllä kuulosta tasapainoiselta ja onnea tuovalta suhteelta tuo.
Mitä niin hyvää tuossa suhteessa on, että hyväksyt tunteidesi ja tarpeidesi vähättelyn?
Meillä oli vaihe (olen nainen), että halusin seksiä miestäni enemmän. Tämä selvästi kävi ahdistamaan miestä ja hän vetäytyi kosketuksesta.
Puhuimme ja hän vakuutti kyllä haluavansa, silti sama käytös jatkui. Välillä olin etäinen ja ”kylmä” tietoisesti, ei auttanut.
Lopulta lopetin yrittämisen, mutta aloin itse tekemään enemmän asioita, jotka tekivät oloni hyväksi. Satunnaiset, harvoin tapahtuvat yritykset saatoin torjua, jos en ollut juuri sillä hetkellä sillä fiiliksellä. Satunnaisesti oli myös seksiä.
Kun oli kokoajan saatavilla, jotenkin se miehen kiinnostus lopahti. Nyt meillä on taas mahtavaa seksiä, intohimoa ja alkusuhteen pikapanojakin. Yhdessä ollaan oltu 15vuotta.
Paljolti kuulostaa kuvauksesi omalta puolisoltani, tosin välillä saa koskettaa välillä taas ei halua kosketustani. Meilläkin oli ns. sovittu panopäivä 1 krt kuussa mutta ei siitä tullut alkua kummempaa, nainen vaan sanoi kun sovittu etukäteen niin ei haluta. Jukolauta tätä elämää kaikkinensa, halut laskee kuin lehmänhäntä, silti nainen sanoo rakastavansa ja halua olla ns. loppuun asti yhdessä. Vielä lisäys, minäkin saan aika usein hyväillä puolison rintoja ja pakaroitakin välistä mutta karvalaukulle ei ole asiaa ellei pyydä lupaa. Muistan kyllä kun hivutin kättäni pikkarien alle suutelun aikana, nainen kysyi rauhassa annoinko luvan mennä sinne ja kun sanoin et kai muija sanoi ota käsi pois. Tuntuu hassulta et pitää pyytää lupa kun tuherolle haluaa vaikka kyse puolisosta.
Jokaisella ihmisellä on oikeus seksuaaliseen koskemattomuuteen niin halutessaan. Vaikka olisi miten oma aviopuoliso kyseessä, niin ilman toisen lupaa ei sovi koskea mihinkään.
Toki harvemmin suhteessa täytyy kirjallisia hakemuksia esittää, että saa kumppaniaan koskea. Kuitenkin jos toinen sanoo että ei halua, niin silloin se on ei.
Ketään ei voi omistaa, jokaisen vartalo on heidän omansa. Vaikka olisi naimisissa, niin ei se puolison vartalo ole automaattisesti toisen käytettävissä ihan miten sattuu lystäämään.
Jollain keinoin se suostumus on saatava - yleensä riittää se että toinen antaa käsien vaeltaa vapaasti, ilman että estelee.
Todella kivikautinen ajatus, että kun ollaan naimisissa niin olisi automaattisesti lupa tunkea käsiä toisen housuihin, vaikka toinen ei sitä halua.
Kyllä siinä saadaan suhteet loppumaan jos pitää lupa kysyä varsinkin kun vielä oma kumppani kyseessä, oikein lupapaperiko. VAIMONI EI OLE KOSKAAN KYSYNYT MITÄÄN LUPIA KUN ON HALUNNUT MUNAA, MIELESTÄÄN HÄNELLÄ ON OIKUS KOSKA TAHANSA KOSKA OLEN HÄNEN MIEHENSÄ.
Minun juoppo isäni raiskasi äitini monta kertaa kännipäissään, kun tuli reissuiltaan , äitiltä ei mitään kysytty , kun isää panetti, no yksi juopporeissu pääty isän kuolemaan tapaturmaisesti, olin sillon 11vuotias.
Hän vain rakastaa erilailla.
Ei se, ei-koskemattomuus, tarkoita ettei rakstaisi.
Ollenkaan.
Lukekaa yhdessä ja tehkää testi 5 love languages.
Oppikaa toisistanne jotain ja keskustelkaa miten etenette.
Älä vain painosta häntä mihinkään. Se ei ainakaan tule auttamaan.
Koskettelun puute tappoi minusta lopulta seksihalutkin. Pelkona oli meilläkin että koskettelu johtaa seksiin. Enää ei ole pelkoa siitä että mikään johtaisi seksiin, koska puoliso on muuttunut silmissäni vain joksikin henkilöksi joka täällä asuu. En olisi aiemmin voinut kuvitellakaan että esim. saunassa ei alkaisi tehdä naista mieli. Onneksi alkaa tilanne olla kypsä seuraaviin koitoksiin.
Ihme juttua, pelko että kosketus johtaa seksiin, meillä tietyt kosketukset/hyväilyt voi johtaa seksiin mutta noin muuten kosketellaan muutenkin ilman ajatusta seksistä. Jos johtaa seksiin niin ok tai sit jatketaan pusun jälkeen arkea.
Jos parisuhteessa kosketellaan toista vain silloin, kun ollaan seksiä vailla, niin siinä varsin helposti syntyy pelko tai jopa inho toisen kosketukseen. Tietää että "äh, taas tuo on panoa vailla, ei se muuten hiplaisi".
Niissä suhteissa, joissa koskettelu on arkista touhua eikä johda joka kerta seksiin, ei vastaavanlaista pelkoa/ inhoa toisen kosketusta kohtaan tapaa olla. Siksi sitä on varmasti vaikea ymmärtää, mutta valitettavan yleistä tuo puolison kosketuksen kavahtaminen on, kun se toisen hyväily tehdään aina vain taka-ajatus mielessä.
Näin ei ole meillä koskaan ollut, itse olen hyvin fyysinen ja olen koskenut paljon ilman takaa-ajatusta seksistä. Mutta kummastuttaa se, että nykyään ei koskaan kävisi niin, että koskettelu saisi syttymään ja johtaisi seksiin, joskus ennen näin kuitenkin oli.
On ne omat kosketukset säilyneet, mutta vähentyneet, koska toinen ei koskaan oma-aloitteisesti kosketa, eikä myöskän tunnu haluavan kosketusta. Tämän aluaisin ymmärtää. Muuttunut käytös saa miettimään, että mikä on muuttunut ja miksi. Vastauksia en ole häneltä saanut.
-AP