Mä vihaan olla sinkku,nuori sellainen.Kaikilla ystävillä on mukavat miehet,mutta mä oon kaunis mustalammas niiden joukossa.Kesä tulee ja kavereiden kanssa liikkuminen vähenee.En jaksa pusuttelua ja halimista ja hellimistä,ei sitä jaksa katsella aina sivusta.Mä jään automaattisesti ulkopuolelle kaikesta,eihän mulla ole toista puolta.Ystävillä on miehet lohduttamassa,tukemassa ja turvaamassa;mullapa ei ole ketään.Oon huomannut miten vaikeeta on löytää oma nallekarhu,joka olis ihanan rakastava ja luotettava.Onko kellään muulla samaa fiilistä?
Vihaan olla sinkku.Muilla sama tilanne?
Ansuli85
233201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Heipä hei.
En tiennytkään että tämä voi olla ongelma myös vastapuolelle. Naisillahan riittää pyörittäjiä vaikka joka sormelle jos niin tahtoo. Toista se on meillä miehillä, varsinkin ei oo ferraria eikä merenrantataloa. Ei kelpaa millään, ei niin millään. Mä oon luopunut toivosta aikaa sitten. Jos joskus jonkun säälittävän baariruusun puhuu mukaansa reissuilta niin se saa mulle riittää, enempää en kehtaa enää yrittää. Riittävän monta kertaa saanu näpeille.
Sitten siellä kotona naureskellaan kun kävi semmoinenkin jätkä "yrittämässä". Turha valittaa kun ensin itse käyttäydytte maailman suurimman diivan tavoin. Kaverit sanovat että thaimaasta saa hyviä vaimoja, eivät ylenkatso, nälvi, vittuile, väheksy eikä tee mitään muutakaan niinkuin pohjoisen snobit.
PS. mäkään en ole mikään puistokemisti/lavean tien sivussa kulkija, vaan ihan tavallinen opiskelija jolla ei ole muuta tarjota kuin tuulenhuuhtoma perse.
Kyllähän se ärsyttää laittaa vihastuttamaan ja tulee kateelliseksi. Mutta liity kerhoon, tänne me muutkin olemme ajautuneet.
Aika tuttu juttu! Todella mukavaa katsella vierestä kun pari kaveria ei pysty olemaan naisystävistään fyysisesti irti hetkeäkään. Tai sitten ei. Eihän sitä kommentoidakaan voi jos toiset on niin rakastuneita. Luulevat vielä kateelliseksi... ja niin taida olla,ehkä. Mä en keksi enää yhtään hyvää paikkaa mistä löytää nainen pidemmäksi aikaa kuin yhdeksi yöksi ja huh huh et alkaa noi yhden illan jutut tympimään!!!
vituttaa tosissaan. Kesä on kyllä pahinta aikaa, kun kaikki parit kävelee käsi kädessä ja tekee kaikkea kivaa yhdessä ja itse sitä vain yksin kulkee joka paikkaan. Siis ihan yksin...Helsinkiin taas kesätöihin, enkä tunne sieltä ketään. :P
Kyllä meillä naisillakin on näitä "mistä mies"-ongelmia.Itse inhoan yhden yön suhteita enkä niihin ala.Olen mielummin ilman miestä.En halua super komeaa ferrarin omistajaa vaan ihan tavallisen rotevan halinalle,jonka kainaloon on hyvä käpertyä.Mutta mistähän niitä tavallisia halinalleja löytyy?Kuten joku jo vastasikin,niin kesä on pahinta aikaa.Tuntuu,että joka puolella on onnellisia helliviä pareja ja itse kuljen yksin.Myönnän,että olen hieman kateellinen ystävilleni joilla on ihanat miehet.Kukapa ei olisi?Kyllä minäkin tahdon miehen,jolle voi purkaa sydäntä ja joka on paras kaverisi.
se on vain kulissia se "onnellisuus"
Itse olen tämmönen ihan hyvin lähes kaikkien kanssa toimeentuleva persoona. Nyt en tosiaan tiedä missä tutustua uusiin ihmisiin(etenkin naispuolisiin), vaikka asunkin yli sadantuhannen ihmisen asuttamassa kaupungissa. Siis missä ihmiset tapaa toisia muualla kun baareissa??? Ei nappaa yhdenyön jutut ja vastaavat. Oon yrittäny kohta kaikkea muuta paitsi nettitreffejä!!! Nettitreffeihin mulla on vähän epäilevä asenne.
Tuota minäkin olen muutaman kuukauden ajan pohtinut.Baareissa en notku joka viikonloppu,enkä siellä tuota unelmieni miestä löytäisikään.Baareissa ei tapaa rotevia ukkoja vaan yleensä trendikkäitä ja treenattuja.Nettitreffejä en mikään ole uskaltanut kokeilla,kun moni lupaa liikaa ja odotukset romuttuu kolinalla,kun tavataan.
Mä olen täällä netis ja ehkä se sun "oikeee" Miäs ;o)
Ai että olisit mahdollisesti se "oikee".Mun unelmien mieheltä ei vaadita paljoakaan, ihmetyttääkin miksi omaa rakasta ei ole.
Itse sain tuossa vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa vuosiin oikeasti luotettavan,ihanan ja rakastavan ihmisen.Ne vain ovat harvassa ja luulin tällaisten kuolleen jo sukupuuttoon.Itseäni myös tympi todella suuresti viime kuukausina sinkkuus kun oli sitä koettu jo ihan tarpeeksi...sanon sulle "neuvoksi" vain että ole kärsivällinen ja tutustu positiivisella mielellä ympärillä oleviin..kyllä sen täytyy loksahtaa jossain vaiheessa jos olet vielä ihan laatuluokkaa..Itse mietin aikoinaan myös että mikä mustalammas olen ettei ole toista puoliskoa vaikka olen mielestäni aika hyvä tapaus.Ei niitä hyviä miehiä taivaasta sada mutta se voi tapahtua sun kohdalla kun sitä vähiten odotat..
Parisuhteesta saa paljon henkisesti, mutta voit olla henkisesti myös sellainen, ettet välttämättä tarvi parisuhdetta.
Läheisyys, tuki, turva, seksi. Ihminen voi löytää näitä asioita muualtakin, joskin seksin suhteen joudut kyllä jatkaan rallia -jos et kestä ilman.
Parisuhde ei ole mielestäni mikään henkinen kestolaastari. Ihmisen pitäisi pystyä olemaan kokonainen ilmankin. Jos tähän tilanteeseen onnistuu pääsemään, on parisuhde vain bonusta, mansikka kakun päällä.
Mutta se ei saa olla mikään itseisarvo ihmiselle. Meidät kasvatetaan siihen, mutta se ei ole niin.
Toivon kuitenkin, että löydät nallesi. Tutustu avoimesti ja ole kärsivällinen. Nirppanokkuus pois, jos sellaista esiintyy. :) Jokaisessa on hyviä ja huonoja puolia.
itsensä kanssa,viihtyy yksinkin ja varsinkin eron jälkeen ei kateeksi käy parit kun muistaa mitä se pahimmillaan on!
Ei nyt ole todellakaan siitä kyse etten osaisi olla yksin.Erosta on päästy todella hyvin yli ja viihdyn hyvin omissa oloissani,mutta kaipaan läheisyyttä ja rakkautta.Ei ne suhteet ole aina ruusuilla tanssimista,tiedän sen hyvinkin.Harrastukseni takia mies ei voikaan olla riippakivi vaan tilaa pitää antaa puolin ja toisin.En kaipaa miestä parantamaan itsetuntoa tai olemaan kanssani vaan siksi,että kavereillanikin on poikaystävät.
ja näin sitä huomaa myöskin vanhenevansa: Tapaat luokkakaverisi ja huomaat hänen olevan onnellisesti naimisissa ja saaneen jo lapsenkin. Luonteeltaan muita suorasanaisemmat tuntuvat aina löytävän ensin "sen unelmiensa kumppanin" -mutta yhtä valitettavaa on huomata monien liittojen olevan aika hätäisesti tehtyjä ja hajoavan hyvin pian lapsen syntymän jälkeen. Tätä en toivoisi omalle kohdalleni, enkä kenenkään muunkaan.
Jokin aika sitten luin jostakin lehdestä, että varsin monet miehet ja naisetkin harrastavat tätä -suhteeseen mennään vain sen tietyn asian toivossa ja näinhän se ei saisi olla. Tietysti "sekin" kuuluu olennaisena osana onnelliseen liittoon, mutta suhde ei saisi levätä pelkästään tämän varassa. Mutta miten tietää milloin tapaa juuri sen oikean -ja miten pyytää tätä seurustelemaan? Kysyy suurta rohkeutta, eikä rohkeakaan puhuja osaa tätä aina suoraan kysyä. Ujo ei saisi olla, mutta minkäs ihminen luonteelleen voi? Eli kaksi ongelmaa: A)Löytää ihana ihminen ja B) tutustua tähän -pintaa syvemmälle, sillä jos jonkun kanssa meinaa loppuikänsä olla, on tämän luonne tunnettava varsin hyvin ennen kuin on liian myöhäistä. -Siksi netin tarjoamat treffipalvelut ovatkin varsin monelle ujolle kysyjälle melkoinen siunaus: ilmoitat etsiväsi elämän kumppania -ja jos sinuun ihastuu, hän ottaa sinuun melko varmasto yhteyttä -joskus vasta pitkän harkinnan jälkeen.
"Laita siis ilmoitus nettiin" olisi siis oma ohjeeni, niin minäkin tein.. Joskus kohtalo voi olla todellinen este: aina ei ehdi edes aloittamaan seurustelua -ja kun tähän puutteeseen havahdut, on ehkä jo myöhäistä yrittää helposti löytää se ihana elämänkumppani -tytön vahvuutena on kuitenkin se, että yleensä poika ottaa yhteyttä tyttöön. Kauniilla tytöillä tilanne on joskus hieman mutkitkaampi: useimmat olettavat automaattisesti, että kaunis tyttö on tietysti varattu, ei enään "vapaata riistaa". Mutta "aina vakka kantensa valitsee" ja "veri vetää tikanpojan puuhun" -siis yleensä.. Mutta itsevarmuutta: kauniit ihmiset löytävät kumppaninsa rumia varmemmin -ja jolleivat löydä, löytää kumppani hänet! ;)
Joo, melkeinpä kirjotat kuin mun omasta elämästä. Olen tällänen kohta 19-vuotias tyttö, kauniiksi usein sanotaan ja myöskin mukavaksi. Mua ei kiinnosta yhtään mitkään yhden illan jutut, enkä niitä oikein harrastakaan. Eipä tästä Suomen maasta vissiin löydy sellasta tavallista luotettavaa poikaa, jonka kainaloon olisi kiva käpertyä ja puhua kaikesta..!! Baareissa tulee kyllä törmättyä ihmisiin, mutta jätkät siellä on suurimmaksi osaksi vain pillun perässä tai sitten vaan niin leuhkoja ja itseään täynnä olevia. Ei oikein kiinnosta sellaset tyypit. Tuntuu vaan ankeelta, kun olis kiva jakaa asioita jonkun kanssa. Kaverit seurustelee ja mä yksin möllötän niiden seurassa ja katselen, kun ne pussailee ja halittaa. Tuntuu vaan, että mun kohdalla "se oikea" tai edes "se melkein oikea" tuu vastaan. Vituttaa vaan kun tuntuu, että mussa on joku vikana...
"Vituttaa vaan kun tuntuu, että mussa on joku vikana... " Koita olla ajattelematta noin! Ehkä "se oikea" ei vain ole vielä uskaltanut ottaa siuhun yhteyttä -ja valmistelee ensi-iskuaan koko ajan! *ojentaa ruusun lohdutukseksi*
Toisaalta: Ehkä pitäisi vähentää pornografiaa mainoksissa ja vastaavissa: Kun joka tuutissa näytetään ns. "täydellisiä ihmisiä", niin eikös silloin jokainen ala vaistomaisesti etsiä sitä unelmakumppaniaan juuri näiden kuvien perusteella? Noh, luultavasti ei ihan noin kuitenkaan -kai? (tai vastaavasti: monelle tulee halu näyttää samanlaiselta kuin mainosten missit ja miesmallit..?) Ajatuksia? :)
Et tosiaan ole yksin, eipä se ehkä hirveästi lohduta mutta jos edes vähän. Se on vaan yksinkertaisesti niin paskamaista olla se ainoa sinkku joka ei kellekkään kelpaa. Joka ikinen mun kaveri sai jonkun sitoutumiskärpäsen pureman tässä, sellasetkin jotka on olleet vannoutuneita pelimiehiä/naisia nyt asuu jonkun kanssa ja on menossa kihloihin tai jotain. Ja mitä mulle tapahtuu? Mut jätetään kahden vuoden ja pirunmoisen yrityksen jälkeen. Jätkä vaan lähtee käveleen eikä se suhde lopen sen mielestä edes vakava ollut. Se vaan tuntuu niin pahalta kun muut puolta lyhyempien suhteiden jälkeen menee melkein naimisiin ja itse ei omista mitään :(
Eikä niitä miehiä oikeasti löydy. Ei mua baarissa tulla iskemään, sellaset 50 känniläiset on oikeasti ainoita jotka mulle puhuu, joskus harvoin tulee tietty joku söpö mukavan oloinen mies vastaan ja jutellaan ja hymyillään ja kohta tulee ilmi että MIES EI HALUA MITÄÄN VAKAVAA MUN KANS. Siis mikä ihme siinäkin on, mulle on jotain 5 miestä sanonu suoraan etten sun kans näe tulevaisuutta, en oo vakavissaan. Omasta mielestä mä oon ihan tavallinen tyttö, en käsitä mistä tuo johtuu. Mutta miesonnea ei ole. Ei ketään jonka kans viettää kesäiltoja ja yksin sitä perkele istuu varmaan koko elämänsä ja totta helvetissä se tekee vihaiseksi ja katkeraksi mutta eihän se kaveripariskuntien syytä ole jos niillä menee hyvin, kateutta mun osalta vaan, myönnän sen. Kai se vaan pitää hyväksyä että on loppuelämänsä yksin mutta kun en halua :( Aina oon jääny sitä jotain paitsi ja ehkä se tulee aina olemaankin niin. Mutta tsemppiä teille muille yksinäisille ja toivotaan että edes jotku meistä löytää itselleen sen toisen puoliskon.
Vuosi sitten erosin pitkästä suhteesta ja mulla on sama ongelma..onhan noita treffikumppaneita ollut, eikä ole vaikea löytää miesseuraa, mutta jossain vaiheessa käy kuitenkin ilmi, että mies ei ole valmis sitoutumaan, ei halua vakavampaa suhdetta tms. eli suomennettuna ei halua vakavampaa suhdetta MUN kanssa..olen jo jonkin aikaa miettinyt, että mikä mussa on vikana, olenko liian ruma, tyhmä tai muuta vastaavaa...tuntuu, että kaikki miesjutut kaatuu kuitenkin, että miksi edes yrittää, taidan olla yksin loppuikäni. Enkä todellakaan edes etsi mitään baarin tavoitellumpaa adonista, vaan mukavaa ja tavallista nuorta miestä, jonka kanssa rakentaa kestävän parisuhteen.
Kun luin koko keskustelua läpi, tuntui kuin se olisi ollut lähes tulkoon suoraan minun elämästäni. Olen 20-vuotias, ihan tavallisen kaunis tyttö. Baareissa en pahemmin viihdy enkä yhdenillan juttuja ole kokeillut.. ne vain inhottaa. Niin, enkä ole koskaan edes seurustellut. Muutama viikko takaperin luulin kuitenkin löytäneeni sen "unelmieni miehen" , vaikkei minulla koskaan ole mitään "unelmieni mies- muottia ollutkaan :) !!! Toivoni heräsi jälleen.. Mutta.. Nyt miehestä ei ole mitään enää kuulunut, vaikka itse olenkin tähän ujoudestani huolimatta ottanut yhteyttä. Tuntuu suorastaan kamalalta. Ja tulee väkisinkin tunne: "Miksi aina minä ?" tai "Mikä minussa on vikana ?" Niin ja tämä tuleva kesä... *Syvä huokaus*
sinä olet vasta kakskymppinen, sinulla on aikaa vaikka kuinka. Keskity vain opiskeluun, työhön tms. mitä sitten teetkään ja saata elämäsi niiltä osin hyvään kuntoon kuin itse voit niihin vaikuttaa, kyllä se mies löytyy jos on löytyäkseen. Moni nuorena sen elämänsä puolison löytänyt ehtii hukata sen vähän vanhempana =)
Joo, melkeinpä kirjotat kuin mun omasta elämästä, en ole mikään mr finland tyyppi. Olen 22 vuotias mies ja tuntuu siltä että tyttöystävää ei löydy mistään ja tuntuu siltä että olen kaveri porukassa se ylimääräinen... Ja muutaman epäonnistuneen suhteen takia on vaikea voittaa itseluottamusta koska pelkään pakkeja vaikka ne kuuluvat asiaan ja enkä taida olla kiinostava tyyppi koska tytöt eivät hae naisten tunnilla minua. Vituttaa vaan kun tuntuu, että mussa on joku vikana... Ei ketään jonka kans viettää kesäiltoja ja yksin sitä perkele istuu varmaan koko elämänsä ja totta helvetissä se tekee vihaiseksi ja katkeraksi
Onneks tuntuu olevan muita,joilla sama ongelma.Itse en etsi miestä "etsimällä" vaan se tulee kohdalle (jos tulee...) Baareissa on tuskallista käydä,kun sieltä kovin harvoin löytää pitkä aikaisen suhteen.Olen iloinen ja positiivinen,joten lähestymisen ei pitäisi olla kummallekaan ongelma.Todela nätti olen,miehet viheltävät ja huutavat perään.Tuntuu kuitenkin ettei kukaan halua nykyään pitkää suhdetta vaan toiseen kyllästytään kovin nopeasti.