Musiikki on parhaimmillaan loistavaa, ja myös erittäin hauska harrastus.
Mikäli haluaa soittaa kivasti, on harjoiteltava paljon,(Ainakin useimpien meistä).
Asenne aloitteleviin muusikoihin on kuitenkin mielestäni tympeä. Isot, elämänsä soitelleet heput, nauravat partaansa kuunnellessaan uuden tulokkaan kovaa yritystä.
Mielestäni musiikki universaalina kielenä ihmisten tunteiden ilmaisijana on vaikea laji.
Itse olen soittanut eri soittimia tunteella noin kymmenen vuotta. Olen törmännyt ongelmaan itsekin mutta nykyään mietin asiaa nähdessäni tuoreita soittajia.
Vaatiiko musiikin harrastaminen tai jopa ammattimainen soitanta tätä "vittumaisuutta" vanhemmilta osaajiltaan?
Haaveilen maailmasta täynnä hyvää musiikkia!
Mikäli haluaa soittaa kivasti, on harjoiteltava paljon,(Ainakin useimpien meistä).
Asenne aloitteleviin muusikoihin on kuitenkin mielestäni tympeä. Isot, elämänsä soitelleet heput, nauravat partaansa kuunnellessaan uuden tulokkaan kovaa yritystä.
Mielestäni musiikki universaalina kielenä ihmisten tunteiden ilmaisijana on vaikea laji.
Itse olen soittanut eri soittimia tunteella noin kymmenen vuotta. Olen törmännyt ongelmaan itsekin mutta nykyään mietin asiaa nähdessäni tuoreita soittajia.
Vaatiiko musiikin harrastaminen tai jopa ammattimainen soitanta tätä "vittumaisuutta" vanhemmilta osaajiltaan?
Haaveilen maailmasta täynnä hyvää musiikkia!
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Vaatiiko musiikin harrastaminen tai jopa ammattimainen soitanta tätä "vittumaisuutta" vanhemmilta osaajiltaan? "
Kyllä näköjään. Mikään ei ole turhauttavampaa tai masentavampaa kuin se, jos on harjoitellut monta tuntia päivässä, menee esiintymään "suurten ja mahtavien" ammattilaisten eteen ja kommentiksi saa suurinpiirtein: "Ihan nättiä soittoa" tai "Ihan kiva" vaikka olisi antanut tilanteessa kaikkensa ja vielä enemmänkin.
Mutta joissakin yhteyksissä olen huomannut, ettei nykyään arvosteta niinkään loistavaa ja kaunista sointia eikä soiton varmuutta ja hyvää laatua, vaan teknistä kolkuttelua ja kilkuttelua ja hakkaamista, jolla ei ole mitään tekemistä musikaalisuuden ja musiikin tekemisen kanssa. (Tässä puhun tietenkin oman soittimeni edustajista, muista en niinkään tiedä). Oih, tekipä hyvää purkaa sydäntä.
Eikä tämä halveksunta rajoitu vaan klassisen puolen muusikoihin. Nykyään musiikin itseisarvo tuntuu olevan se, että soitetaan mahdollisimman nopeasti ja taitavasti ja unohdetaan kokonaan, että musiikki voi myös ilmaista soittajan tunteita. Musiikista on katoamassa tietty herkkyys.
Tottakai kokemus tuo varmuutta jne., mutta se ei ole välttämättä tae lahjakkuudesta.
Kaunis musiikki lähtee sydämestä.
Se on vähän kuule sillä lailla, että kyseenlainen
suhtauminen ei ilmene pelkästään "musiikkipiireissä".
Ajan henkeen tuntuu yleisesti kuuluvan toisten
"mollaaminen". Kukahan senkin hengen muuttaisi
ja milloin? Toivon Sinulla olevan voimia sen
hengen muuttamiseen!
Ei kaikki muusikot ole vittumaisia. Mutta valitettava tosiasia on että monet ammattimuusikot on ihan oikeesti tyhmiä ja vittumaisia turhantärkeinä itseäänpitäviä ihmisiä.
Se on sitä muiden kadehtimaa: pokkaa ja karismaa.