Mies lähti toisen naisen perään, eivät vielä asu yhdessä, mutta seurustelevat ja varmaan muuttavat yhteen jossain vaiheessa. Tiedän, että toinen nainen yksistään ei ole syy eroon, vaan suhteessamme piti olla jotain, jonka vuoksi mies lähti etsimään lohtua tai jännitystä muualta, sen sijaan että olisi selvittänyt ongelmiamme minun kanssani. Mutta kun tuntuu niin pahalta, niin pahalta!
Lapsemme vuoksi, minun pitää olla miehen kanssa jossain tekemisissä ja varmaan sitten myös sen toisen naisen kanssa. Mutta tällä hetkellä vihaan ja inhoan sitä akkaa niin paljon ettei mitään määrää. En voi kuvitella edes näkeväni häntä, saatikka sitten puhuvani hänen kanssaan. Ja ne ajat, jolloin lapsi on isänsä ja tämän toisen naisen kanssa ovat aivan yhtä tuskaa, mutta pakkohan minun on sekin tuska kestää, kaiken pettämisen, valehtelun ja jättämisen lisäksi!
Mitenkähän tästä pääsisi yli? Ja mitenkähän voisin olooni helpottaa? Aikako se vaan auttaa? Erilleen muuttamisesta on nyt mennyt kuukauden päivät.
Lapsemme vuoksi, minun pitää olla miehen kanssa jossain tekemisissä ja varmaan sitten myös sen toisen naisen kanssa. Mutta tällä hetkellä vihaan ja inhoan sitä akkaa niin paljon ettei mitään määrää. En voi kuvitella edes näkeväni häntä, saatikka sitten puhuvani hänen kanssaan. Ja ne ajat, jolloin lapsi on isänsä ja tämän toisen naisen kanssa ovat aivan yhtä tuskaa, mutta pakkohan minun on sekin tuska kestää, kaiken pettämisen, valehtelun ja jättämisen lisäksi!
Mitenkähän tästä pääsisi yli? Ja mitenkähän voisin olooni helpottaa? Aikako se vaan auttaa? Erilleen muuttamisesta on nyt mennyt kuukauden päivät.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja oksettaa ihan oikeasti.
Ja kaiken lisäksi emme tule siitä pääsemään eroon, koska siinä on se lapsi ja lapsen äiti.
Ei sillä naisella ole mitään koulutusta, istuu vaan kotona miehensä rahoilla. Miehen täytyy aina kaiken ajan pysyä sen kanssa.
Lisäykseksi, että odotin sen lapsen kanssa samanaikaisesti lastamme, mutta menetin putomisen takia, onneksi tai ei...
Sinulle: eroo ja hae omalle oma rakkaus. Olet jo 5 vuotta ollut esteenämme suhteellemme! Olet jo saanut riittävät todisteet suhteestamme ja siitä, että miehesi rakastaa pelkästään minua. Onko vielä epäilystä, että joka viikko naidaan...?
tuntuu pahalle mutta kun mietit,lopulta miehesi on tehnyt valinnan itse!
.., että joka viikko naitte.. Oltiin juuri viikko yhdessä lomalla ja silloin hän ei anakaan piipahtanut punkassasi..
Ja muistan tuon ajan, kun olit raskaana. Mieheni joi koko ajan ja vihjaisikin sinusta silloin, mutta en tainnut ymmärtää..
Nytkään en oikein tiedä, mistä on kyse. Enkä istu mieheni rahoilla kotona - mistä muuten niin päättelet?!
Olisiko mitenkään mahdollista, että piipahtaisit joku kerta kylässä, silloin kun miehenikin on kotona, jos et kerta enää mikään salaisuus ole.. Tule, ja katso, mitä tämä elämä loppujen lopuksi on. Sinä olet miehelleni aika mones suhde; hän on samanlainen kuin isänsä aikanaan. Sinulla se enemmän liiraa päässä kuin minulla; mieheni on vapaa lähtemään luotani, jos haluaa. Mutta totuus onkin nyt se, että hän ei halua luoksesi..
Eiköhän aikuinen tee itse omat valintansa? Sinä vain nimettömän huutelet; raukka ja pelkuri kun olet. Mieheni haluaa vahvan naisen rinnalleen. Sinusta ei näemmä ole oikeaan taistoon. Minusta on ja siksi en ole eroamassa tai lähdössä mihinkään.
Siis, sinun siirron vuoro.
Mitä te yhestä ukosta tappelette ku jostain markkinahevosesta ?!?!?!
Eikö teistä kumpikaan rakasta sitä äijäparkaa ? Kohta joku tulee ja rakastaa ja sitten ette saa sitä kumpikaan. Tuolla menolla ukko vaan ratkeaa keskeltä.
Missä teidän omanarvontuntonne on hyvät naiset? Miksi katsella päivääkään miestä, jolle YKSIN SINÄ ET RIITÄ KOKONAAN. Minusta se on perusedellytys suhteelle. Vai olenko naivi?
miksi kirjoitat vaimosi nimessään aina ja niissä kirjoituksissa kovin puolustat avioliittoasi, mutta minulle aina väität ettei tuo muija merkitse sinulle mitään ja siksi oletkin kanssni.
Esitin sinulle tuon kysymyksen eilen suoraan ja väitit, ettei vaimosi kanssa ole mitään, mutta sitten nämä sun kirjoitukset täällä... eli mitä ne tarkoittaa? Niissä kovin toivot, ettei vaimosi lähtisi, antaisi periksi, haukut mua kaikin keinoin...?
Olen sitä mieltä, että jos mies lähtee ja näin on tehty, niin ei kannata jäädä odottelemaan enää takaisin.
Keskityt nyt itsesi kokoamiseen ja hae jotain mielenkiintoista puuhaa ja paljon harrastusta ja tekemistä itsellesi, niin pääset helpoiten ohin vaikeimmasta ajasta.
Petetyksi tuleminen raapaisee ja syvältä:(
Valitettavasti aika on suurin vaikuttava tekijä. Myös omalla päättäväisyydellä voi tunteiden tasaantumista nopeuttaa. Mitä paremmin saat asian järkeistettyä itsellesi, sen nopeammin alat sietää tilannetta ja hyväksyä elämän tosiasiat.
Tuo oman järjen suggeroiminen ei olekaan ihan helppoa. Se vaatii pitkäjänteisyyttä ja tahtoa. Takapakkeja tulee ja voimakkaita tunteenpurkauksia ja välillä luulee ettei mistään tule ikinä mitään. Mutta kyllä siitä tulee. Aivan samoin kuin läheisen kuolemasta pääsee ajan mittaan yli, vaikkei sitä koskaan unohdakaan. Jos tutneet yrittää tupata jonnekin pois arjen silmistä, että saisi rutiinit hoidettua niin tilanne vain pitkittyy. Ainoa vain, että miestä ei kannata hirveästi rassata omilla tunteillaan, vaikka itse luulee juuri hänen olevan se ainoa kenen kanssa asioita puidaan. Nimittäin, vaikket sitä usko, niin miehelläkin on oma eroprosessinsa käynnissä ja hän ei ehkä halua kuulla kuinka paskamainen on ollut ja mitä on aiheuttanut. Sen hän tietää varmasti itsekin. Paskamainen siksi, ettei kyennytkään pitämään avioliittolupausta myötä-ja vastoinkäymisistä.
Sinulla ja miehelläsi on ollut hyvin intiimi suhde. Nyt sitä "pyhyyttä" on rikottu. Sen verran voin lohduttaa että miehesi ei vie teidän suhdettanne mukanaan uuteen suhteeseen. Ei ainakaan sitä intiimiä osaa. Niin et varmaan sinäkään tee jos joskus kohtaat uuden miehen. Uusi suhde lähtee aina uudelta pohjalta. Kenties edellisessä suhteessa kränää aiheuttaneet ongelmat "vainoavat" jollain tavalla, mutta ajatteleva ihminen pyrkii välttämään niitä tällä kertaa. Ei kylläkään takaa onnea ja autuutta, tai sitä että niitä todella vältettäisi...
Senkun vihaat sitä akkaa. Toistaiseksi. Mutta älä näytä lapsellesi tätä vihaa. Lapsi ei sellaista ymmärrä. Vaikka kuinka mieli tekisi "hakea oikeutta" itsellesi niin vältä sitä, ei ainakaan lapsen avulla. Viha ei pitkän päälle ole mukava energialähde elämässä. Jossain vaiheessa varmasti keksit parempiakin tapoja vihan purkamiseen, mutta se lienee tulevaisuudessa, kun tilanne on tasaantunut. Sitähän ei kannata edes mainita, että älä vaan pohdi miten mies ja akka elämäänsä viettävät. Mietit sitä ehkä ajoittain ja kun pystyt paremmin keskittymään omaan elämääsi, unohdat heidät.
Kullakin on omat yksilölliset tapansa purkaa paineita. Minä en koskaan ole välittänyt liikkumisesta harrastuksena, mitä nyt ystävien kanssa rauhallisia kävelylenkkejä tehty. Kun mies halusi eron ja muutti pois, aloin käydä kävelyllä itsekseni. Mietin asioita, tunteet vaihtelivat kiukusta itkuun ja päättäväiseen "Mä näytän sille ja koko maailmalle!". Aloin kävellä joka ilta. Kun kävely ei riittänyt, aloin hölkätä. Huonokuntoiselle siitä tuli aluksi niin huono olo että erotuska sai vähän vastusta. Vähitellen kunto kasvoi ja piti nostaa suoritustasoa. Sitten aloin määrätietoisesti keskittyä suorituksen parantamiseen. Lenkkeilyn tueksi aloin käydä myös salilla. Työkaverit neuvoivat. Kaiken tuon seurauksena olen nykyään 12 kg hoikempi ja hyväkuntoinen! Jos nykyinen mieheni jättäisi minut, alkaisin varmasti kutoa ? Inhoan nimittäin sitäkin.
Oikeastaan en osaa muuten lohduttaa kuin että todellakin ajan mittaan tunteesi hellittävät, jos vain haluat ja annat itsellesi mahdollisuuden.
erinomaisesta kirjoituksesta! Mulla mies muutti pois kun haluaa jatkaa seurustelua toisen naisen kanssa. Hain eroa yksin ja kuukauden kuluttua pääsen omaan asuntoon. Tunteet menevät ylös ja alas, ikävä vaivaa...surua ja vihaa myös. Pitäisiköhän minunkin aloittaa lenkkeily ja salilla käynti...
Ei sun tarvitse olla sen naisen kanssa missään tekemisissä! Ja luulen että tunne on ihan molemmipuolinen, tuskin hänkään innoissaan odottaa sinun tapaamistasi.
Lapsen asiat voi ihan hyvin hoitaa vaan isän kanssa.
Ja niin kuin joku jo aikaisemmin kirjoitti, älä lapsen kuullen huuda/hauku exääsi tai sitä naista, lapselle ei aikuisten väliset asiat kuulu.
Mieheni exä raivoaa miehelle edelleen (myös lasten kuullen, mikä eniten raivostuttaa), erosta on kulunut pari vuotta...
Aika auttaa, toivottavasti häneenkin.