Nyt on alettu paljon puhua nuorten kohtelusta kesätyöpaikoissa.
Itse olen jo ns. normi työelämässä, mutta tämä aihe tuntuu minusta tärkeältä ottaa pöydälle.
Itse kun tein omat kesätyöni 80-luvun Suomessa, niin kyllä tilanne oli parempi. Silloin vain oli parempi henki kaikessa tekemisessä joten useimmissa paikoissa sai asiallista kohtelua jos itse vilpittömästi halusi tehdä parhaansa. Virheitä tapahtui, mutta meitä nuoria silloin oikeasti tunnuttiin ymmärrettävän.
Toki olin itsekin yhdessä paikassa missä itsetuntoni poljettiin maanrakoon. Oli muuten ainut yksityinen hoivakoti missä rahan tekeminen oli tärkeintä.
Vanhusten kanssa ei mm saanut jäädä yhtään jutustelemaan koska se oli pois oikeista töistä. Minä oli huono sanomaan ei kun joku yksin huoneessaan viimeisiä päiviään viruva halusi jutella tai avautua. Minua uhattiin jopa potkuilla, mutta kun sanoin, että ok, lähden, niin aneli kummiskin takaisin. Lisäksi se hieno johtajatar asui siinä hoivakodin liepeillä isolla kukkulalla suuressa tiilitalossa ja sinne se käski minut kerran haukuttavaksi.
Ei helvetti nyt aikuisena kun miettii mihin kaikkeen on alistunut ja minkä kaiken on antanut murtaa luottamuksen tähän maailmaan.
Psykopaatit olleet asialla, koska kyllä ylivoimaisesti isossa osassa työpaikkoja on olleet asialliset ihmiset asialla.
Ja jännä kyllä, yksityisten yrittäjien firmoistahan ne häiriintyneimmät tyypit löytyi. Kunnallisella tasolla sitä valtaa ei ollut kenelläkään niin että olisi ihan törkeyksiin mennyt noi kiusaamiset ym.
Silloin julkinen terveydenhuolto oli sillä tolalla, että tasa-arvo toteutui melko hyvin. Nykyisin tuntuu olevan hövelimpää.
Ja ennenkaikkea silloin ei ollut ajasta puutetta. Hoitajia oli todellakin riittävästi. Olisin toisinaan melkein toivonut hektisempää työtahtia, mutta nykyiseen hysteriaan mikä ajaa ihmiset loppuun ennen aikojaan en vaihtaisi.
Joskus toivoisin, että nykynuoret voisivat tehdä yhdenkin päivän töitä inhimillisellä 80-luvulla ja palata sitten vertaamaan sitä nykypäivän työelämään, missä yksilöltä vaaditaan jo lähes epäinhimillisiä suorituksia.
Voi kun osaisitte verrata, ette niin helposti menisi mukaan näihin nykyvaatimuksiin joita kuvittelette normaaleiksi.
Ne ei ole normaaleja, eivätkä varsinkaan inhimillisiä. Teidät on ihan oikeasti aivopesty kaikenmaailman stevejobsien ja muitten "hienojen" kunkkujen taholta kuvittelemaan, että teidän tehtävä on tuottaa iloa johtajille jotka käärii rahat tyntekijöiden selkänahoista.
Hei oikeesti!
Mieti nyt.
Itse olen jo ns. normi työelämässä, mutta tämä aihe tuntuu minusta tärkeältä ottaa pöydälle.
Itse kun tein omat kesätyöni 80-luvun Suomessa, niin kyllä tilanne oli parempi. Silloin vain oli parempi henki kaikessa tekemisessä joten useimmissa paikoissa sai asiallista kohtelua jos itse vilpittömästi halusi tehdä parhaansa. Virheitä tapahtui, mutta meitä nuoria silloin oikeasti tunnuttiin ymmärrettävän.
Toki olin itsekin yhdessä paikassa missä itsetuntoni poljettiin maanrakoon. Oli muuten ainut yksityinen hoivakoti missä rahan tekeminen oli tärkeintä.
Vanhusten kanssa ei mm saanut jäädä yhtään jutustelemaan koska se oli pois oikeista töistä. Minä oli huono sanomaan ei kun joku yksin huoneessaan viimeisiä päiviään viruva halusi jutella tai avautua. Minua uhattiin jopa potkuilla, mutta kun sanoin, että ok, lähden, niin aneli kummiskin takaisin. Lisäksi se hieno johtajatar asui siinä hoivakodin liepeillä isolla kukkulalla suuressa tiilitalossa ja sinne se käski minut kerran haukuttavaksi.
Ei helvetti nyt aikuisena kun miettii mihin kaikkeen on alistunut ja minkä kaiken on antanut murtaa luottamuksen tähän maailmaan.
Psykopaatit olleet asialla, koska kyllä ylivoimaisesti isossa osassa työpaikkoja on olleet asialliset ihmiset asialla.
Ja jännä kyllä, yksityisten yrittäjien firmoistahan ne häiriintyneimmät tyypit löytyi. Kunnallisella tasolla sitä valtaa ei ollut kenelläkään niin että olisi ihan törkeyksiin mennyt noi kiusaamiset ym.
Silloin julkinen terveydenhuolto oli sillä tolalla, että tasa-arvo toteutui melko hyvin. Nykyisin tuntuu olevan hövelimpää.
Ja ennenkaikkea silloin ei ollut ajasta puutetta. Hoitajia oli todellakin riittävästi. Olisin toisinaan melkein toivonut hektisempää työtahtia, mutta nykyiseen hysteriaan mikä ajaa ihmiset loppuun ennen aikojaan en vaihtaisi.
Joskus toivoisin, että nykynuoret voisivat tehdä yhdenkin päivän töitä inhimillisellä 80-luvulla ja palata sitten vertaamaan sitä nykypäivän työelämään, missä yksilöltä vaaditaan jo lähes epäinhimillisiä suorituksia.
Voi kun osaisitte verrata, ette niin helposti menisi mukaan näihin nykyvaatimuksiin joita kuvittelette normaaleiksi.
Ne ei ole normaaleja, eivätkä varsinkaan inhimillisiä. Teidät on ihan oikeasti aivopesty kaikenmaailman stevejobsien ja muitten "hienojen" kunkkujen taholta kuvittelemaan, että teidän tehtävä on tuottaa iloa johtajille jotka käärii rahat tyntekijöiden selkänahoista.
Hei oikeesti!
Mieti nyt.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.