Pois tieltä äijät ja männynkävyt

Minulla oli nuorempana tyttönä koira.. lenkkeillessä joskus kävi niin hölmösti, että ote lipesi talutushihnasta - koira huomasi sen silmänräpäyksessä ja pysähtyi eikä lähtenyt mihinkään ennen kuin nostin hihnan ja tartuin ohjakseen.

- Sheena

Hyvin on koira opettanut isäntäväkensä; luottaa siihen ett palaatte takaisin reissuiltanne, ettekä karkaa kylille asti... ilman valvontaakaan! =))

Meillä muuten on pihapiirissä iltaisin (useinmiten) siili aterioimassa. Jos ei ole lihaa tai kalaa sille tarjottavaksi, niin veteen liotettuja kissan tai koiran kuivaruokaa ollaan sille tarjottu.
Hyvin näyttää maistuvan, paremmin mitä kalan perkeistä jäänyt mäti, suhisee ja tuhisee jos liian liki menee sitä seuraamaan.

Pelästyessään vetäytyy piikkipalloksi, mutt harvemmin enää niin käy.
Tottunut tai oppinut jo meidän askelten ääneen, tietäen ett tuodaan ruokaa sille.
Jos se vielä syksyllä meillä käy ruokailemassa, sille pitää rakentaa talveksi suoja; missä se voi talven horrostaa rauhassa.

Siilit ovat harventuneet huomattavasti kuulemma kaupungeissa, Portsassakaan enää harvemmin siiliä näkee niissä puutalojen pihoissakaan.
20 vuotta takaperin, siellä on ollut kuulemma oikein "kasti jaot" siilien piireissä; kuka milloikin oli oikeutettu syömään ensiksi.
Usein oli taisteluita ollut syöti järjestyksestä, eikä ylimääräistä ruokaa oikein uskaltanut kerrallaan tarjolle pistää, ettei rottia nurkkiin pesiytyisi. Hiiristäkin jo oli joinain vuosina kiusaa, tunkeutuivat syksyisin kellareihin, joissa säilytettiin puiden lisäksi perunia ja juureksia. Kellarit oleet ennen maapohjaisia ja siksi asteen puolella, harvoin miinuksella.

Noin iäkkäät mammat ovat kertonee mulle. Jonkin aikaa minäkin asuin Portsassa.

Wwuwuw kirjoitti:

Ei kun se odotti, että pääsee taas taluttamaan sua..

Noo, minä kyllä talutin koiraa - elikkäs kävelin pari askelta edellä kuten koiraoppaissa sanotaan. Isääni koira kyllä talutti, mutta sama homma, jos isältä pääsi hihna putoamaan, koira pysähtyi. Koira oli ilmeisesti itsekin lukenut koiran kasvatuskirjaa, tiesi miten pitää olla 🤔. Ei mitenkään kummemmin opetettu.

Koirat ja ihmislapset ovat niin samanlaisia. Jotkut koirat/lapset karkaa heti pienemmänkin mahdollisuuden avautuessa, toiset ei millään.

- Sheena

Wwuwuw kirjoitti:

Mun vanhemmilla oli siirtolapuutarhamökki Kumpulassa. Kerran kun siinä pihalla grillattiin kanaa, niin parhaillaan laskin että kahdeksan siiliä oli paikalla tuhisemassa.. vekkuleita. Teininä vietin siellä usein öitä, yhden kesän kokonaan, kun olin kesätöissä siinä lähellä. Kotiin, eli mökille tullessa noukin perunat ja sipulit maasta ja tein maitokastiketta.. nam.

Oletkos tehnyt koskaan "porkkana vatkulia"? Mä opin sen syönnin mun mummiltani, joka teki sitä kesäisin joka viikko... uusien perunoiden kastikkeeksi.

Emo kertoi mulle sen ohjeen tässä muutama vuosi sitten.
Tehdään kuin tilliliha konsanaan mutt lihan sijasta käytetään porkkana renkaita 1 cm paksuisia ja keitetään lähes kypsiksi. Vehnäjauhot kypsytetään voissa, mutt ei ruskisteta ja porkkanoista vesi kaadetaan, paistinpannulle, keitetään tasainen vaalea kastike.
Lisätään lähes kypsät porkkanat ja nippu persiljaa (tillin sijasta) silputtuna kastikkeeseen kiehumaan. Ja sitten se tärkein osuus eli maustaminen; sopivalla määrällä suolaa, hitunen sokeria ja etikkaa. Jokainen kokki oman makunsa mukaan, ei liikaa mitään.( vähitellen)
Annetaan tekeytyä kattilassa tai kulhossa sen aikaa kun perunat kypsyy.

Kokeiles: jopa me lihan syöjät olemme tykästyneet porkkanavatkuliin, lähes saman veroista kuin tilliliha. Mä käytän sitä usein vaihtoehtona tillilihalle; kasvissyöjille.

Voi tarjota myös kylmänä kastikkeena seuraavana päivänä kuumien perunoiden kanssa.
Käy myös leivänpäälle, kuten maksamakkara tai tuorejuusto; sen päälle voi latoa vielä salaattia vihanneksia tai yrttejä... mistä nyt kukin henkilökohtaisesti pitää.
trollikka