Miehen vanhemmat

Voi Pauliina, tulevat appivanhempasi varmasti rakastavat sinua kun olet niin ujo ja herttainen =)

Ei vaan tuo tunne on kauhea. Olisko mahdollista joskus kahvitella epävirallisesti vaikkapa vain emännän kanssa ilman kahvipullaa, jutella mukavia ja rentoutua? Juttelepa (varovasti) miehesi kanssa asiasta. Sinun olisi hyvä tutustua heihin hieman vaputuneemmissa oloissa, niin kahvipöytäkään ei enää ahdista.

...kun tutustut heihin paremmin ja todellakin "epävirallisimmissa" tilanteissa! Minä vein noin 2 vuotta sitten avovaimoni vanhempieni luokse ja meinasi kääntyä takaisin ovella! Nyt se ravaa siel koko ajan ja haluis et käytäis vähän väliä...perhana!;) Soittelee niitä kylään,käy mutsin kaa shoppailemassa ja,ja...!;) Tulee niitten kaa paremmin toimeen kuin minä...joten kyl sul toivoo on!;)

Mun miehen äiti ei oikein siedä mua. Varmaan ei ole koskaan sanonut musta mitään positiivista ja on sellainen ns. piilovittuilija. Puhuu aina sellaisia asioita, joista minulla ei ole hajuakaan, jotta tuntisin itseni mahdollisimman ulkopuoliseksi. Jos yritän puhua jotakin yleismaailmallista, niin hymähähtää vaan. Sitten olen varmaankin sivistymätön kun en tiedä mitään hienoja kirjailijoita tai runoja, tai en tiedä kuinka monta centtiä enemmän oli vettä Turun saaristossa vuonna 1998 kuin tänä keväänä. (karrikoidusti). Siis tavalliset inhimilliset aiheet eivät ole keskusteltavia. Sitten voi hitto sitä juoruamista aina muista, mietinpä vaan että mitähän paskaa selkäni takana puhutaan.
Miesystäväni on hänen ihana pikkupoikansa, jolla ei ole tilaa olla mies kotona vaan joutuu heittäytymään johonkin ihme rooliin. Minun kanssani on aivan eri ihminen. Soittelee meille ja pyytää jos jonkinlaista apua. Kun ei viimeksi ollut käynyt äitiään katsomassa 3:n viikkoon niin johan sisko soitteli ja kyseli, että miksi et mene käymään kotona. Samana päivänä tuli puhelu hänen äidiltään, että on ollut niin masentunut, että piti käydä lääkärissä.
Tulee paha mieli, kun en todellakaan ole mikään epäsosiaalinen ihminen ja muutoinkin haluan tulla kaikkien kanssa aina toimeen. Tein viimeinkin sellaisen päätöksen, etten enää käy miehen mukana hänen kotonaan yli 300 km:n päässä meidän yhteisestä kodistamme, koska minua ei osata muuta kuin aliarvioida siellä. Raskas päätös, mutta kaikkeni yritin niin ei väkisin. Omat vanhempani puolestaan hyväksyvät miehen todella hyvin ja ovat auttaneet meitä monessakin asiassa. (Nytkin kun opiskelen niin raha on tiukalla...)

Itse pelkään sitä päivää kun saamme lapsia, varmaan saan haukut sitten huonona kasvattajana. Äiti kun on joku erityisopettaja vielä kaiken lisäksi. Huokaus, kuitenkin oma poika on kasvatettu naisen orjaksi (äidin jättäneen miehen korvike).Jouduin tekemään kovasti töitä, että mies uskalsi alkaa olemaan kanssani oma itsensä ja rento. Että uskaltaa sanoa minulle vastaan. Äidilleen ei edes uskalla!
Noh, tuli pitkä tilitys, mutta näinhän se menee joskus. Toivon hänelle silti kaikkea hyvää ja toivon, että hän oppii ymmärtämään kuinka paljon hänen poikaansa rakastan ja arvostan. Lisäksi toivon, että hän lopettaa poikansa aliarvioimisen naisasioissa. Hän on aikuinen mies, jota ehkä viehättää toisenlainen nainen kuin äiti on!!!

Eli ole vaan onnellinen, että olet tervetullut heidän kotiinsa. Silmiin katsominen ja rupattelu on hyvä merkki;)Ja haluavat laittaa kahvipöydän nätiksi kun miniäehdokas on kylässä.

ja rauhoitu. Sinulla on fiksut miehen vanhemmat. He arvostavat sinua, koska laittavat pöydän hyvin. Kun sinulla ei ole mitään salattavaa, voit katsoa heitä takaisin silmiin. Ota rennosti, ja kohtele heitä yhtä ystävällisesti. Jos olet heillä pitemmän aikaa, voit kysyä, tarvitseeko apua, esim. pöydän siivoamisessa. Älä kuitenkaan ala kotiapulaiseksi. Tsemppiä!