Vuosien uskottomuus, olen loukussa

...enkä koukussa kuten useimmat teistä ajattelee. Olen rikki, mitätön, mitäänsanomaton, onneton ja syliä vailla. Minulla ei ole verkostoja vaan joudun kohtaamaan kaiken yksin. Olen taloudellisesti ahtaalla ja jos lähden, lapseni menettävät kotinsa ja pahimmillaan minutkin. Tilanne on kestämätön.
Tänään mieheni soitti minulle töihin ja kertoi klamydiastaan. Minulla se on myös, suussa ja alapäässä. Lähdin lääkäriin heti kun mieheni soitti koska vointini on ollut heikko jo viikkoja. Kävi ilmi että olen sairastunut synnytinelinten tulehdukseen, loput tuloksista tulee ensi viikolla. Minulla on klamydia suussa ja synnytinelimissä. Tulehdusarvot koholla. Olen kuumeillut ja voinut pahoin. Nyt vielä enemmän.
Mietin lapsiani. Mietin omaa terveyttäni. En pääse tästä tilanteesta eteenpäin.
En voi menettää luottotietojani koska menetän samalla työni jota rakastan. Luottamustehtävä ihmisten hyvinvoinnin tukemiseksi, autan hädässä olevia. Olen ollut samassa tehtävässä jo 10 vuotta. Siihen sisältyy taloudellista vastuuta ja ilman luottotietoja tehtävän hoitaminen on mahdotonta. Jos lähden tästä suhteesta menetän luottotietoni. Meillä on paljon velkaa, osa siitä syystä kun mieheni on myös riippuvainen shoppailusta ja on holtiton rahankäyttäjä.
Toinen lapsistani on erityinen. Ei kestä muutoksia. Rakastaa sitä kun olemme kotona perheenä ja toivoo"perheaikaa" viikottain, johon olemme voineet vastata aina. Isä on tärkeä. Ja isällä on työ, mikä ohjaa yhteistä aikaa valtavasti. Elämämme on muotoutunut isän työn mukaan. Meillä on myös pieni, vuoden ikäinen lapsi, joka ohjaa päivärytmiämme ja elämäämme. Minulla ei ole voimavaroja tehdä mitään muuta kuin käydä töissä ja huolehtia lapsista ja kodista. Ilman lasten isää, minulla ei ole ketään jota pyytää avuksi. Vanhempani ovat kuolleet ja sukulaisia ei asu lähellä. Ystävillä on omat elämänsä ja haasteensa.
Mies on ollut uskoton jo vuosikausia. Olen yrittänyt irtiottoa mutta tilanne kaatuu aina samaan. En pärjää ilman häntä. En taloudellisesti enkä henkisesti koska lapsilla ei ole muita kuin hän. Itse olen loukussa. Traumatisoitunut. Nämä tapahtumat toistuvat ja toistuvat, enkä voi mitään. Joudun joka päivä katsomaan sitä kun hän valehtelee ja lähtee ovesta. Kertoo, että on töitä tai menee treenaamaan. Ja joka kerta minuun sattuu.

Mitä teen?