Päälisin puolin olen ytmiläinen. Olen ollut naimisissa ja sukuakin on jatkettu. Mutta kossina olin koulukiusattu ja itsetuntoni tuhottiin.
Jälkeenpäin paikkasin sitä voimanostolla. Sain myös itsetunnon rippeitä takaisin hyväpalkkaisesta työstä ja työystävien kaveruudesta.
Silti vielä nykyäänkin ajattele, että mitähän nuo minusta ajattelevat. Pubissa kerran näin entisen koulukiusaajani, joka mielestäni on nykyisin kukkakeppi.
Juttelimme hetken, kunnes totesin, että muistatko kun kiusasit minua koulussa? Pitäisiköhän minun nyt vetää sinua kunnolla turpaan?
Yllättävän nopeasti lähti luikkuperse juoksemaan kotiansa.
Jälkeenpäin paikkasin sitä voimanostolla. Sain myös itsetunnon rippeitä takaisin hyväpalkkaisesta työstä ja työystävien kaveruudesta.
Silti vielä nykyäänkin ajattele, että mitähän nuo minusta ajattelevat. Pubissa kerran näin entisen koulukiusaajani, joka mielestäni on nykyisin kukkakeppi.
Juttelimme hetken, kunnes totesin, että muistatko kun kiusasit minua koulussa? Pitäisiköhän minun nyt vetää sinua kunnolla turpaan?
Yllättävän nopeasti lähti luikkuperse juoksemaan kotiansa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itsetunto kun ei tule sillä, että kroppa muuttuu, vaan sen pääkopan pitäisi muuttua.
Nimenomaan. Se oikeastaan onkin viestini pointti. Taustalla se kiusaaminen kummittelee näin vuosikymmenien jälkeenkin.
Toisaalta se pään muuttuminen voi alkaa, kun alkaa saada positiivista palautetta, mutta asiat eivät tapahdu tietenkään hetkessä.
Pinä olin nuorena pitkä honkkeli finninaama, joka ei voinut käsittää tilannetta, että joku nainen voisi pitää minua hyvännäköisenä.
Nyt on finnit häipyneet ja lihakset kasvaneet ja rahaa ja varallisuutta kertynyt ja itsetuntokin noussut
Ja voi käydä toiste päinkin. Lapsena normaalisti eläneestä tulee aikuisuuden kokemusten myötä ätmiläinen kun ulkonäkökin rapistuu kaikista ylläpitoyrityksistä huolimatta. Kiusaamista toisten aikuisten taholta, nälvimistä ja pilkkaa suoraan sekä rivien välistä, kuten täällä Suomessa on ihmisillä tapana. Ja siihen päälle pettymykset seuraavat toisiaan seuraelämässä ja muualla, niin pakettihan on valmis. On niin huono itseluottamus, että edes itsaria en pysty tekemään.
Aikoinaan työelämässä tehtaalla oli koko ajan sellaista pientä piilovittuilua ihan kaikkia kohtaan ja kaikilta. Kesähessut katsoivat sitä menoa aluksi huuli pyöreänä, mutta kesän lopussa olivat jo oppineet talon tavoille.
On siinä sitten ollut taas käytöksen uudelleenopettelua, kun on palannut opiskelemaan.
Jälkikasvuasi saatetaan kiusata koulussa. Joudut puolustamaan jälkikasvuasi tavalla, jolla sinua ei koskaan puolustettu. Sinulla on ilmeisesti naispuolista jälkikasvua.
Näin näkee selvänäkijä.
Selvännäkijä on ihan oikeassa siinä, että minulla on tytär. Hän asuu jo miehensä kanssa omassa talossaan. Kyllä häntä kiusattiin koulussa, jopa niin, että aikoi käyttää seuraavaksi Sin moo hapkido taitojansa seuraavalla kerralla.
Hänellä oli silloin tummempi sininen vyö. Soitin rehtorille ja kerroin kiusaamisesta ja siitä, että olen kyllästynyt paikkailemaan hänen pyöränrenkaitansa joka ikinen viikko. Kerroin myös sen, että lupasin jo hänelle voimankäytön, mikäli asiaan ei tule muutosta.
Kyllä rehtori siinä vaiheessa ryhtyi hoitamaan asiaa ja kiusaaminen viimein loppui. Miksi pitää aina joko tapahtua jotain, tai uhkailla, että koulussa jotain tapahtuu? KIVA-koulu my ass...
Kuinka nössöjä, sekä osaamattomia nykyajan opettajat oikein ovat?
Kukaan "auttaja" ei pysty auttamaan sellaista ihmistä, jonka kokemusmaailma on hänelle vieras. Yleensä näille "auttajille" asti ei mene edes tietoa siitä, että olisi olemassa mitään, missä pitäisi auttaa tai puolustaa. Niin sokeita me ihmiset olemme. Kaikki. Eivät pelkästään opettajat.