Tein hiljattain aloituksen aiheeseen liittyen, koska olisi mielenkiintoista tietää parisuhdemarkkinoista myös muissa pohjoismaissa.
Ylen mukaan esimerkiksi maahanmuuttajanaisten työllisyys on parempaa muissa pohjoismaissa. Jos esimerkiksi tutkitte ruotsin telkkariohjelmia, ei ole ollenkaan harvinaista, että siellä esiintyy myös maahanmuuttajataustaisia naisia, jopa tositv ohjelmissa.
Idea on nimittäin siinä, jos baareissa, yökerhoissa ja myös nettisivuillakin käy kokonaisuudessaan paljon naisia, miehen mahdollisuudet paranevat, vaikka maassa miehiä olisikin enemmän. Tarkoitan sitä, että muissa pohjoismaissa miehiä naista kohden on enemmän kuin Suomessa, mutta ero ei ole kuitenkaan suuri.
Mä en todellakaan tiedä, millainen tilanne muissa pohjoismaissa on, jos menee baareihin tai yökerhoihin, vaikka maahanmuutajanaisten työllisyys olisikin parempi.
Jos tilanne näkyisi myös baareissa, yökerhoissa ja nettisivuilla, tämä toki tietää kilpailun kovenemista kantisnaisille ja tämän seurauksena vaatimustaso saattaisi jonkin verran laskea ainakin sellaisilla naisilla, jotka ovat paljon liikkuneet baareissa ja yökerhoissa ja huomanneet tosiasiat kilpailussa.
Tietysty tässä tulee haasteena kieliongelma, jos ei osaa erityisen hyvin ruotsia eikä englantikaan mistään parhaimmasta päästä. Ruotsin kielessä on kuitenkin se hyvä puoli, että tanskan ja norjan kieli on hyvin lähellä, joten ehkä tästä saattaisi olla apua tanskassa tai norjassa, jos osaa hyvin ruotsia.
Se, mikä toki hyvä puoli etsiä naista muista pohjoismaista, on toki se, että kulttuuri on suhteellisen lähellä.
Ei muuta kuin vastauksia, jos on enemmänkin kokemusta parisuhdemarkkinoista muissa pohjoismaissa.
Ylen mukaan esimerkiksi maahanmuuttajanaisten työllisyys on parempaa muissa pohjoismaissa. Jos esimerkiksi tutkitte ruotsin telkkariohjelmia, ei ole ollenkaan harvinaista, että siellä esiintyy myös maahanmuuttajataustaisia naisia, jopa tositv ohjelmissa.
Idea on nimittäin siinä, jos baareissa, yökerhoissa ja myös nettisivuillakin käy kokonaisuudessaan paljon naisia, miehen mahdollisuudet paranevat, vaikka maassa miehiä olisikin enemmän. Tarkoitan sitä, että muissa pohjoismaissa miehiä naista kohden on enemmän kuin Suomessa, mutta ero ei ole kuitenkaan suuri.
Mä en todellakaan tiedä, millainen tilanne muissa pohjoismaissa on, jos menee baareihin tai yökerhoihin, vaikka maahanmuutajanaisten työllisyys olisikin parempi.
Jos tilanne näkyisi myös baareissa, yökerhoissa ja nettisivuilla, tämä toki tietää kilpailun kovenemista kantisnaisille ja tämän seurauksena vaatimustaso saattaisi jonkin verran laskea ainakin sellaisilla naisilla, jotka ovat paljon liikkuneet baareissa ja yökerhoissa ja huomanneet tosiasiat kilpailussa.
Tietysty tässä tulee haasteena kieliongelma, jos ei osaa erityisen hyvin ruotsia eikä englantikaan mistään parhaimmasta päästä. Ruotsin kielessä on kuitenkin se hyvä puoli, että tanskan ja norjan kieli on hyvin lähellä, joten ehkä tästä saattaisi olla apua tanskassa tai norjassa, jos osaa hyvin ruotsia.
Se, mikä toki hyvä puoli etsiä naista muista pohjoismaista, on toki se, että kulttuuri on suhteellisen lähellä.
Ei muuta kuin vastauksia, jos on enemmänkin kokemusta parisuhdemarkkinoista muissa pohjoismaissa.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Ja toki myös, jos on kokemuksia netissä tutustumisesta muissa pohjoismaissa asuviin naisiin. Netissä on se hyvä puoli, että siellä voi itsestään kertoa paljonkin. Jos näkee esimerkiksi kuvan, eikä näytä aivan kantikselta, voi lukea muita tietoja ja sen perusteella miettiä, kirjoittaako viestin.
Ruotsi on maana lopulta hyvin samankaltainen kuin Suomi. Erojakin on, mutta, enemmän samankaltaisuutta.
Suomessa maahanmuuttajien työllistymisen suurin este on kieli. Ensinnäkin Suomessa vaaditaan suomenkielentaitoa ihan uskomattomissa paikoissa, joissa kielitaitovaatimus tuntuu jopa ihan järjettömältä. Suomi ei ole helpoimmasta päästä kieliä oppia, edes jotenkin käytettävällä tasolla. Hyvän kielipään omaava kyllä oppii, mutta valtaosa ei hetkessä opi. Ruotsi taas on kielenä paljon helpompi oppia ja sen huomaa mm. Suomen ruotsinkielisillä alueilla maahanmuuttajien parempana kielitaitona. Toinen syy heikompaan työllistymiseen on suomalaisia vielä vaivaava erilaisuuden pelko. Vaikka kyse ei olisi suoranaisesta rasismista niin kynnys ensimmäisen erilaisen työntekijän palkkaamiseen on suuri. Niihin paikkoihin, joissa maahanmuuttajia on jo töissä myös uusien on helpompi työllistyä.
Vaan en ole varma miten ajattelet työllisyystilanteen vaikuttavan pariutumiseen. Naisten hyvä työllisyystilanne tarkoittaa sitä, että naisen ole pakkoa huolia ketään vain selviytyäkseen elämässä. Oman kokemukseni perusteella se näkyy Ruotsissa jopa Suomea selvemmin. Ruotsissa miehet mm. hoitavat lapsiaan, käyttävät isyyvapaansa kokonaan, jne. Siellä on itsestäänselvää, että hyvä mies tekee nuo jutut. Ei tietenkään pidä paikkaansa ihan kaikkien kohdalla, mutta tavallisten ihmisten pariutumisessa kyllä. Suht perinteisillä suomalaisilla arvoilla liikkeellä olevalle miehelle kyyti voi hyvin olla vielä paljon Suomea kylmempää.
Itse olen siis asunut joitain vuosia Ruotsissa ja seurustellut ruotsalaisen miehen kanssa. Omiin silmiini naiset Ruotsissa ovat suht samanlaisia kuin Suomessa. He ovat vielä ehkä jopa himpun itsenäisempiä ja ehdottomasti enemmän omanarvontuntoisia. Ruotsalaisilla on keskimäärin parempi itsetunto kuin suomalaisilla. Tosin nuorissa ikäpolvissa tuo ero on tasoittumassa ja Suomessakin tunnistetaan oma arvo paremmin. Itse koin kuitenkin suurimman eron olevan miehissä. Ainakin kaupungeissa junttiasenteella jää armotta lehdelle soittelemaan. Mun kokemukseni tosin rajoittuvat kaupunkeihin, eli en tiedä miten homma menee Ruotsissa maaseudulla.
"Vaan en ole varma miten ajattelet työllisyystilanteen vaikuttavan pariutumiseen. Naisten hyvä työllisyystilanne tarkoittaa sitä, että naisen ole pakkoa huolia ketään vain selviytyäkseen elämässä. "
No joo, toisaalta, jos kaikki naiset on maassa töissä ja jos se töissäkäynti auttaa heitä myös siinä, että saavat valita miehetkin vapaammin, voivat liikkua vapaasti baareissa ja yökerhoissa tai etsiä miestä netistä, tästä seuraa myös naisille kilpailua parisuhdemarkkinoilla.
"Mun kokemukseni tosin rajoittuvat kaupunkeihin, eli en tiedä miten homma menee Ruotsissa maaseudulla."
Täytyy huomauttaa vielä tämäkin, että nykyään on netti. Tosin mä en tiedä sitä, kuinka paljon se tasoittaa. Tähän varmasti vaikuttaa myös kokemukset netistä tutustumisessa.
Ei netti yleensä kaupungin ja maaseudun eroa tasoita. Se helpottaa yhteyden saamista ja yhteydenpitoa, mutta ei se varsinaisesti markkinoita mitenkään tasoita. Harva lähtee kaupungista maalle kumppaninhakuun, mutta maaltatuleva voi ehkä saada helpommin yhteyden kaupungissa asuvaan. Sikäli mikäli kaupungissa asuva on edes kiinnostunut yhtään kauempana asuvista ehdokkaista.
Itse koen tuon menevän juurikin päinvastoin. Naisten keskinäinen kilpailu vähenee, kun miestä ei tarvita elatukseen. Tuo on oma kokemukseni. Miestä valittaessa on mahdollisuus kiinnittää huomio ihan muihin juttuihin kuin vain miehen "elatuskykyyn", jolloin henkilökohtaiset preferenssit pääsevät valloilleen. Tietysti osalla ihmisistä varallisuus pysyy edelleen yhtenä ykkösprioriteettina, mutta näitä yksilöitä on suhteessa vähemmän.
Entä jos nainen on mennyt nettisivulle, jossa ehdokkaita on muualta kuin omasta maasta? Eikös niitä ole sivuja, joissa on koko Eurooppa?
Hyvä supliikki on nykypäivänä tärkeä ominaisuus.
Me tullaan tässä tällaiseen tasa-arvo ilmiöön kuin tarpeiden tasa-arvo. Tästä on Laasanenkin kirjoittanut.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/henrylaasanen/50863-tasa-arvo-on-moniselitteinen-kasite/
Miten on? Jokaiselle tarpeensa mukaan?
Tuo lähtökohtien tasa-arvo on myös mielenkiintoinen, koska ihmisillä on aina eri lähtökohdat. Toisilla on jo syntyessään paremmat lähtökohdat menestymiseen, mutta menestymiseen vaikuttaa se, millaisessa ympäristössä kasvaa ja se, arvostetaanko tietyssä ympäristössä juuri sellaisia taitoja, joita kyseisellä ihmisellä on.
Jos esimerkiksi naiset eivät ole riippuvaisia miehen varallisuudesta, kuitenkin suurella osalla naisistakin on seksitarpeita, joten silloin miehellä täytyy olla sellaisia ominaisuuksia, joita nainen tarvitsee seksiin ja toki myös parisuhteeseen, koska aika moni kuitenkin haluaa jossain vaiheessa kumppanin, jolta saa seksiä ja joka myös pysyisi elämässä.
Ei mene tuossakaan lähtökohdat tasan: jos nainen odottaa mieheltä hyvää ulkonäköä, hyvää supliikkia ja korkeaa koulutusta, koska toisilla on jo syntyessään paremmat mahdollisuudet parempaan ulkonäköön, hyvään supliikkiin ja korkeaan koulutukseen.
Eihän niitä toisen motiiveja voi kukaan muu tietää varmaksi. Joku voi mennä huvikseen tutkailemaan mitä löytyy. Toinen etsii vaikka lomaromassia ja kolmas haaveilee muuttavansa Espanjaan. Noin mututuntumalta heitän, että oli sitten kyse minkä tahansa Pohjoismaan kaupunkilaisnaisista niin valtaosaa kiinnostaisi enemmän muuttaminen miehen perässä hieman etelämmäksi tai suurkaupunkiin kuin oman tai naapurimaan syrjäkylille. Poikkeuksia toki tässäkin löytyy, kuten kaikessa.
Toisille supliikki on tärkeää ja toisille ei niin tärkeää. Supliikki myös tarkoittaa vähän eri asioita eri ihmisille. Yksi tykkää huumorista ja naurattajasta ja toiselle pitää kyetä puhumaan järkeviä juttuja. Noin yleisesti ottaen Suomi on yksi niitä maita, joissa supliikilla on vähiten väliä. Itsekin olen kova juttelemaan, mutta vain Suomessa puhun joskus liikaa. Tai no kai suomalaisiakin hiljaisempia kansoja jostain löytyy.
Itse en jaksa Laasasta lukea. Liian raskassoutuista tekstiä minulle. Vaan siis itsestäänselväähän se on, että jotakin ne kriteerit aina ovat. Aina se pariutuminen on myös mennyt niin, että omista lähtökohdista lähdetään. Eipä se juuri muuten voi mennä ja harvemmi sitä kukaan on töllistä kartanoon päätynyt, vaikka olisi millainen kaunotar. Vanhoina aikoina myös miehet ovat naineet rahaa ja mainetta. Ehkä osin jopa enemmässä määrin kuin naiset. Itseään alempaa on huolittu vain isolla rahalla. Porvarin tytär on voinut kelvata isoilla myötäjäisillä ja rahaton nainen vain ylhäisemmästä suvusta.
Miehet aina korostavat seksiä valtavasti, mutta naisten kohdalla tuo kuvio on usein mutkikkaampi. Seksillä on väliä (tosin ei kaikille), mutta seksi harvoin on itsetarkoitus. Nainen nyt vaan on valikoiva seksin suhteen ja sitä kuviota on varsin vaikea selittää miehille auki. Naisille itselleen kun se kuvio on aika itsestäänselvä ja miehiltä taas yleensä puuttuvat koko ajatuskulut sen asian tajuamiseen. Vähän kun yrittäisi opettaa kalaa ajamaan sillä polkupyörällä. Tämä siis ei ole moite miehille. Me vaan olemme erilaisia, eivätkä kaikki naisetkaan ole samanlaisia.
No niinhän se luonnossakin menee. Tasan ei käy onnenlahjat.
Hyvä teksti. Minä lisäisin tuohon vielä sen, ettei seksi suinkaan ole niin ratkaiseva kriteeri kaikille miehillekään kuin mitä tällä palstalla monesti rummutetaan. Osa miehistä kaipaa ensisijaisesti järkevää ja rakastavaa kumppania elämäänsä, ja seksi on siinä kuviossa vain yksi osa. En itse voisi enää kuvitella olevani suhteessa ihmisen kanssa, joka korostaisi aina pelkästään seksiä. Sellaiset ihmiset tapaavat vielä ikävä kyllä olla valtavan itsekkäitä sängyssä. Pointtini oli siis se, että miehissäkin on monimutkaisesti rakentuneita tapauksia, eikä laasaslainen kaiken pelkistäminen seksin tarpeeksi tee oikeutta tällaisten miesten ajatusmaailmalle.
🦄
"Toisille supliikki on tärkeää ja toisille ei niin tärkeää. Supliikki myös tarkoittaa vähän eri asioita eri ihmisille. Yksi tykkää huumorista ja naurattajasta ja toiselle pitää kyetä puhumaan järkeviä juttuja. Noin yleisesti ottaen Suomi on yksi niitä maita, joissa supliikilla on vähiten väliä. Itsekin olen kova juttelemaan, mutta vain Suomessa puhun joskus liikaa. Tai no kai suomalaisiakin hiljaisempia kansoja jostain löytyy."
Huumori on ollut mulle aina vaikee laji. Ehkä tuo "järkevien" puhuminen olisi mahdollisempaa. Mitä silläkin aina tarkoitetaan.
Olen tuonut jo aiemminkin esille tällä palstalla erilaisia keskusteluvaihtoehtoja. Esimerkiksi, kuten huomaat, toin tuohon edelliseen kommenttiini Laasasen artikkelin, joten tuskin nyt kovin kaukana olen oikeassakaan elämässä: politiikka ja yhteiskunnalliset aiheet toki kiinnostavat.
Tiedän, että politiikka puheenaiheena voi olla ainakin alussa haasteellinen. Täytyy ainakin tietää, miten politiikasta ja yhteiskunnasta keskustelee ilman, että herättää vahvoja tunteita.
Olen siis esittänyt esimerkin aiemmin: miten olisi vaikkapa historialliset dokumentit? Suomessa ja muissa pohjoismaissa näkyy sellainen kanava kuin Viasat History, jossa pitäisi löytyä aiheeseen liittyviä ohjelmia. Eikö tässä esimerkiksi voisi saada mielenkiintoista yhteistä tekemistä keskusteluille?
Elokuvat ja tv-sarjat voi toki olla mahdollisia keskusteluille. Löytyy myös vaikka millä mitalla samoista aiheista.
Niin ja piti vielä lisätä, että kyllä mulle tositv ohjelmatkin kelpaa. Ruudussahan niitä on vaikka millä mitalla, niin Suomesta kuin myös muista pohjoismaista. Ainoa vaan, että huumori on mulle vaikea laji, joten katselutapa saattaa olla vähän erilainen.
Siinähän se yksi iso ongema on, että kaikkien kanssa ei puheet natsaa, vaikka molemmat olis kuinka hyviä tyyppejä. Me ihmiset tykätään niin eri asioista. Ongelmaksi voi tull myös, jos tapa puhua poikkeaa kovin toisistaan. Siinä saa toisesta varsin helposti ihan vääriä mielikuvia.
Itse esim. en helposti lähde puhumaan politiikka, edes tuttujen kesken. Ihmiset tuppaavat olemaan turhan tulisieluisia sn aiheen ympärillä. Toinen on uskonto. Siitä en puhu suin surminkaan, jos en toisen ajatuksia yhtään tiedä.
Itseä noin yleisesti kiinnostaa se ihminen itse. Kertoohan historiallisesta dokumentista puhuminen tietysti jostain, vaan onko se sitten kuitenkin toisille vain aihe, josta puhua? Elokuvat, sarja, kirjat kaikki menee vähän tohon samaan. Itse siis sanoisin, että puhuu siitä mikä itseä aidosti kiinnostaa niin antaa samalla jotain myös itsestää. Mä rakastan sellasta keskustelua, jossa näkee toisen olevan aidosti kiinnostunut siitä aiheestaan, vaikkei se ehkä mua niin kovasti kiinnostais. Ihmisellä pitää olla intohimoja 😅. Vaikka toki siinäkin liika on liikaa ja siinäkin pitää osata vähän rajottaa tai vaikka kysyä, että jaksatko vielä kuunnella.
Seuraako?
Minun käsitykseni mukaan siitä seuraa se, ettei ole mikään pakko kilpailla miehistä, kun ei tarvitse miestä elättäjäksi.
"Itse en jaksa Laasasta lukea. Liian raskassoutuista tekstiä minulle. Vaan siis itsestäänselväähän se on, että jotakin ne kriteerit aina ovat. Aina se pariutuminen on myös mennyt niin, että omista lähtökohdista lähdetään. Eipä se juuri muuten voi mennä ja harvemmi sitä kukaan on töllistä kartanoon päätynyt, vaikka olisi millainen kaunotar. Vanhoina aikoina myös miehet ovat naineet rahaa ja mainetta. Ehkä osin jopa enemmässä määrin kuin naiset. Itseään alempaa on huolittu vain isolla rahalla. Porvarin tytär on voinut kelvata isoilla myötäjäisillä ja rahaton nainen vain ylhäisemmästä suvusta."
Tuo, että omista lähtökohdista lähdetaan on mielenkiintoinen kysymys. Paljonhan toisaalta keskustellaan siitä, että kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia ja että huono-osaisuus siirtyy myös seuraavillekin sukupolville.
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4372577-tutkijat-ylisukupolvisen-huono-osaisuuden-torjumiseen-tarvitaan-laaja-valikoima-kohdennettuja-toimenpiteita
Tärkeetä huomata tuosta artikkelista tuo, että hyvillä asioilla on taipumus kytkeytyä toisiinsa. Tämän olen kyllä itsekin huomannut. Toki opiskelemaan pääseminen on nuorelle äärimmäisen tärkeä asia, mutta jatkuva ulkopuolella oleminen ja eläminen ilman tyttöystävää käy ennemmin tai myöhemmin hyvin raskaaksi. Kyllä siis hyvistä asioista, jos riittävän moni hyvä asia totetutuu elämässä, seuraa siis jatkossakin todennäköisemmin hyviä asioita. Kaikki eivät kuitenkaan pääse tähän mukaan.
Huomionarvoista on tuo, että myös tasa-arvoisessa Suomessakin perhetaustalla on merkitystä esimerkiksi lapsen tulevaisuudelle: vanhempien alhainen koulutus ja työttömyys lisäävät riskiä lapsen aikuisiän huono-osaisuuteen.
Omista lähtökohdista siis lähdetään, eikä pariutuminen oikein muulla tavalla voi mennä?
Tärkeetä huomata myös tuokin, että sosiaalinen etäisyys hyväosaisiin kasvanut. Artikkelissa otetaan puheeksi myös köyhyys 1920-luvulla. Huomionarvoinen asia, jota tutkijat väittävät, on se, että nykypäivänä keskiluokkaan nouseminen on jopa vaikeampaa. Syynä on nimittäin se, että sosiaalinen etäisyys parempiosaisiin on kasvanut.
Tuo empatiakuilu on tärkeä seikka, eli hyväosaisilla on vaikea eläytyä sellaisten ihmisten elämään, joilla kaikki ei menekään kuten itsellä. Vielä nuo negatiiviset asenteet toimeentulotuen saajia kohtaan.
Vaikka olisikin "normaali" nuori opiskelija, saattaa silti jäädä ulkopuolelle "paremmista tyypeistä". Nämä "paremmat tyypit" liikkuvat siis helposti "parempien tyyppien" seurassa, josta ajan mittaan seuraa juuri tuota empatiakuilua.
Eli jos kuuluu siis opiskeluaikoina näihin "huonompiin tyyppeihin", pitääkö näiden vaan hyväksyä se tosiasia, että ovat koko ikänsä "huonompia tyyppejä"?Edelleenkin tämä myös muodostaa oman ongelmansa, jos "huonommat tyypit" onnistuvat pariutumaan itsensä kaltaisten kanssa ja saavat lapsia, ja edelleen jää tuo empatiakuilu "parempiin" perheisiin ja "huonompiin" perheisiin.
Tärkeetä huomata tuosta artikkelista vielä tuokin: "Björklundin mukaan ihmisillä on taipumus vältellä hyvinvoinnin notkelmiin katsomista."
Mitä siis tehdä tälle ongelmalle tasa-arvoisessa Suomessa?
"Omista lähtökohdista siis lähdetään, eikä pariutuminen oikein muulla tavalla voi mennä?"
Tietysti asiat voivat joskus mennä toisinkin. Elämässä tulee eteen niin hyviä kuin huonoja sattumuksia ja joskus asiat menevät odottamattomalla tavalla. Ei se vaan valtavan yleistä ole.
"Siinähän se yksi iso ongema on, että kaikkien kanssa ei puheet natsaa, vaikka molemmat olis kuinka hyviä tyyppejä. Me ihmiset tykätään niin eri asioista. Ongelmaksi voi tull myös, jos tapa puhua poikkeaa kovin toisistaan. Siinä saa toisesta varsin helposti ihan vääriä mielikuvia."
Nykyään kuitenkin parisuhteet tahtovat mennä niin, että ihmisillä on suunnilleen saman tasoinen koulutus tai niin, että mies on vähän enemmän.
Tämä on hyvin luonnollista, koska koulutetuilla on yhteistä tietopohjaa ja tämä helpottaa keskustelua. Vaikka oltaisiin eri mieltäkin, kulttuurinen pääoma auttaa kuitenkin erilaisten käsitysten sovittamisessa.
"Kertoohan historiallisesta dokumentista puhuminen tietysti jostain, vaan onko se sitten kuitenkin toisille vain aihe, josta puhua? Elokuvat, sarja, kirjat kaikki menee vähän tohon samaan."
Tuo on juuri tuota kulttuurisen pääoman esittämistä: väittäisin, että esimerkiksi historiallisesta dokumentista, tv-sarjasta tai elokuvasta voi syntyä hyvinkin mielenkiintoinen keskutelu esimerkiksi naisen kanssa, joka on valtiotieteen maisteri. Olen elämäni aikana törmännyt lukuisia kertoja naisiin, jotka opiskelevat yliopistossa valtiotiedettä. Eli ei siis harvinainen kiinnostuksen kohde naisilla.
Historiallisista aiheista vielä, että Yle Areenassa menee sellainen sarja kuin Kolme naista. Kertoo Portugalin historiasta Täällä jo ehdittiin puhua Portugalista mahdollisena maana, josta etsiä naista. Ei varmasti ole pahitteeksi tietää jotakin maan historiasta ja tv-sarjoista.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Portugalin_historia
"Mä rakastan sellasta keskustelua, jossa näkee toisen olevan aidosti kiinnostunut siitä aiheestaan, vaikkei se ehkä mua niin kovasti kiinnostais. Ihmisellä pitää olla intohimoja 😅. Vaikka toki siinäkin liika on liikaa ja siinäkin pitää osata vähän rajottaa tai vaikka kysyä, että jaksatko vielä kuunnella."
Sama juttu. Kyllä nainen, joka on kaunis ja vielä esittää itsevarmasti omaa kiinnostuksen kohdettaan, on entistäkin kiinnostavampi myös seksuaalisesti. Toki tämä vaatii vähän tilannetajua, milloin tuoda osaamistaan esille, kun tutustutaan. Ongelma vaan on, jos ei itse pysy mukana. Tässä mukana pysymisessä auttaa toki hyvä yleissivistys.
Tasan samakaan koulutus ei takaa hedelmällistä keskustelua. Täysin samalla koulutustaustalla olevatkin ihmiset voivat olla ihmisinä hyvin erilaisia. Tietopohja antaa apua keskusteluun vain sellaisten ihmisten kanssa, joille juuri tieto on olennaista. Sen sijaan se ei auta, jos toinen ihmisen onkin kiinnostunut arvoista ja asenteista samanlaista tietopohjaa enemmän. Ajatus pelkän samanlaisen tietopohjan riittävyydestä on kovin yksinkertaistava.
Historiallinen dokumentti voi olla hyvä keskustelunaihe ja se voi aivan yhtä hyvin olla olematta. "Kulttuurinen pääoma" ei lopulta kerro yhtään mitään ihmisestä itsestään ja siitä millainen hän on. Vaikkapa dokumentin natseista voi katsoa hyvin monesta eri lähtökohdasta ja täysin samasta dokumentista voi vetää useita eri johtopäätöksiä ja kiinnittää huomiota eri yksityiskohtiin. Nuo taas sitten kertovat ihmisestä itsestään ja voivat tappaa keskustelun heti alkuunsa, vaikka molemmat olisivatkin pitäneet ko. dokumenttia mielenkiintoisena.
Näin useammassa maassa asuneena voin sanoa myös, että maan historian tunteminenkaan ei ole aina pelkkää positiivista. Lähes jokaisessa historiallisessa tapahtumassa on vähintään kaksi osapuolta, joiden näkemykset tapahtumista voivat olla hyvin vastakkaiset. Itse en todellakaan lähde helposti esittelemään "natiiville" tietämystäni ko. maan historiasta, jos en ihan oikeasti tiedä mistä suunnasta hän sitä asiaa katsoo. Siinä(kin) voi mennä helposti pahasti pieleen. Minä mielummin kyselen ja kuuntelen vaikka, vaikka toinen kertoisikin asioita, jotka jo tiedän. Olen muutaman kerran törmännyt varsin mielenkiintoisiin "tietoihin" Suomenkin historiasta ja ne ihmiset olisivat tehneet paljon paremman vaikutuksen olemalla vain kiinnostuneita ja kyselemällä. Noin yleisesti ottaen ihmisten kanssa toimii usein paremmin, kun osoittaa kiinnostuneisuutta toisesta ja kuuntelee, kuin että alkaa esitellä omaa tietopohjaansa.
Musta vaan on täysin ok olla pysymättä mukana, jos toinen puhuu spesifeistä jutuista. Nyt putosin ja selitäs uudelleen, mikäpä sen parempi lause, jolla osoittaa kiinnostusta toisen puheisiin. Itselläni ei tosin kyllä vaikuta seksuaaliseen kiinnostukseen, vaan ihan vaan kiinnostukseen ihmisenä. Vaan siis jos mä olisin seksuaalisesti kiinnostunut jokaisesta mielenkiintoisia puhuvasta miehestä, jonka kanssa tulee normiaikoina oltua tekemisissä, niin enhän mä muuta elämässäni ehtiskään.
"Tasan samakaan koulutus ei takaa hedelmällistä keskustelua. Täysin samalla koulutustaustalla olevatkin ihmiset voivat olla ihmisinä hyvin erilaisia. Tietopohja antaa apua keskusteluun vain sellaisten ihmisten kanssa, joille juuri tieto on olennaista. Sen sijaan se ei auta, jos toinen ihmisen onkin kiinnostunut arvoista ja asenteista samanlaista tietopohjaa enemmän. Ajatus pelkän samanlaisen tietopohjan riittävyydestä on kovin yksinkertaistava."
Pitää paikkansa, että koulutus ei takaa hedelmällistä keskustelua, koska muuten itselläkin olisi ollut opiskeluaikoina helppoakin naisten kanssa. Koulutus on kuitenkin nykypäivänä useimmiten tärkee, jos haluaa päästä mielekkääseen työhön. Tämä taas helpottaa naisiin tutustumista, koska ei tarvitse kantaa mukana esimerkiksi työttömyydestä seuraavaa häpeää.
Näkisin kuitenkin, että meillä on tällaistakin ongelmaa, että tuo erikoistuminen hyvin kapealle alueelle vaikuttaa siihen, kuinka helppo on saada aukaan hedelmällistä keskustelua varsinkin, kun naiset ja miehet ovat usein eri aloilla. Tämä vaatii sen, että vapaa-aikana on kiinnostunut monenlaisista kysymyksistä. Tämä taas vaatii jonkin verran jaksamista.
Väittäisin, että mulle on ollut hyötyä, että olen ollut hyvinkin pitkään kiinnostunut esimerkiksi eriarvoisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Tiedän, että esimerkiksi ammatit, jotka käsittelevät huono-osaisuutta, ovat usein hyvin naisvaltaisia. Vaikka siis itse olenkin miesvaltaiselta alalta, mua on kuitenkin auttanut, että olen ainakin ollut kiinnostunut esimerkiksi huono-osaisuuden kysymyksistä ja lukenut tutkimuksia, jos on sattunut joku kiinnostava tutkimus eteen, kuten esimerkiksi tuo Kansan Uutisista löytynyt ylisukupolvista huono-osaisuutta käsittelevä artikkeli.
Jatkuu.
"Historiallinen dokumentti voi olla hyvä keskustelunaihe ja se voi aivan yhtä hyvin olla olematta. "Kulttuurinen pääoma" ei lopulta kerro yhtään mitään ihmisestä itsestään ja siitä millainen hän on. Vaikkapa dokumentin natseista voi katsoa hyvin monesta eri lähtökohdasta ja täysin samasta dokumentista voi vetää useita eri johtopäätöksiä ja kiinnittää huomiota eri yksityiskohtiin. Nuo taas sitten kertovat ihmisestä itsestään ja voivat tappaa keskustelun heti alkuunsa, vaikka molemmat olisivatkin pitäneet ko. dokumenttia mielenkiintoisena."
Tuo on haasteellinen kysymys tuo, että jokainen ymmärtää asioita eri tavalla. En siitä huolimatta väheksy tietopohjaa. Olisi kuitenkin hyvä olla monista asioista edes jossain määrin perillä, jotta voisi ainakin ennakoida, mitä esimerkiksi nainen saattaisi ajatella. Kyllähän tässä voi auttaa esimerkiksi se, että perehtyy vaikkapa puolueissa sukupuolijakaumaan. Voi olla hyvä esimerkiksi seurata jonkin verran myös sellaisenkin puolueen mediaa, jota ei itse kuitenkaan kannattaisi.
Esimerkiksi pidän Kansan Uutisia hyvänä mediana, vaikka en ole läheskään kaikesta samaa mieltä ja myönnän, että monikin artikkeli herättää itsessä ärsyyntymistä, mutta pyrin ajattelemaan kuitenkin pitkänäköisemmin ja ottamaan hyödyn irti siltä osin, että saa mahdollisesti jotakin tietoa ja lisäksi myös ymmärrystä tosiasioista, että näinkin jokin asia voidaan ajatella ja näin osa ihmisistä ajattelee. On kuitenkin olemassa medioita, joista löytyy juuri sitä "mieleisintä" tietoa.
Jatkuu.
"Näin useammassa maassa asuneena voin sanoa myös, että maan historian tunteminenkaan ei ole aina pelkkää positiivista. Lähes jokaisessa historiallisessa tapahtumassa on vähintään kaksi osapuolta, joiden näkemykset tapahtumista voivat olla hyvin vastakkaiset. Itse en todellakaan lähde helposti esittelemään "natiiville" tietämystäni ko. maan historiasta, jos en ihan oikeasti tiedä mistä suunnasta hän sitä asiaa katsoo. Siinä(kin) voi mennä helposti pahasti pieleen. Minä mielummin kyselen ja kuuntelen vaikka, vaikka toinen kertoisikin asioita, jotka jo tiedän. Olen muutaman kerran törmännyt varsin mielenkiintoisiin "tietoihin" Suomenkin historiasta ja ne ihmiset olisivat tehneet paljon paremman vaikutuksen olemalla vain kiinnostuneita ja kyselemällä. Noin yleisesti ottaen ihmisten kanssa toimii usein paremmin, kun osoittaa kiinnostuneisuutta toisesta ja kuuntelee, kuin että alkaa esitellä omaa tietopohjaansa."
Nämä on hyvin hankalia kysymyksiä. Olisi aika kaukaa haettua tämäkin, että historialla ei olisi mitään tekemistä esimerkiksi arvojen ja asenteiden kanssa. Lähtisin ilman muuta siitä, että hyödyllisempää on perehtyä jonkun maan historiaan kuin olla perehtymättä. Toki tässäkin tullaan ilman muuta haasteisiin, miten esittää historiatietämystä. Voin sanoa kuitenkin, että itse olen saanut plussaa, kun olen esittänyt historiatietämystä. Toki ymmärrän tämän, että varovaisesti ainakin alussa, kun ei tunne.
Me emme kuitenkaan voi missään tapauksessa ohittaa tätä kysymystä, että tämä tulee vaatimaan paljon tietoa ja perehtymistä eri maiden historiaan ja toki myös nykytilanteeseen, jos halutaan ajaa sellaista politiikkaa, että ihmiset tasapuolisesti pariutuisivat eri maista tulleiden kanssa tai etsisivät kumppania ulkomailta. Netti tuo nykypäivänä joissain asoissa helpotusta, vaikka nettiinkin sisältyy paljon ongelmia.
Jatkuu.
"Musta vaan on täysin ok olla pysymättä mukana, jos toinen puhuu spesifeistä jutuista. Nyt putosin ja selitäs uudelleen, mikäpä sen parempi lause, jolla osoittaa kiinnostusta toisen puheisiin. Itselläni ei tosin kyllä vaikuta seksuaaliseen kiinnostukseen, vaan ihan vaan kiinnostukseen ihmisenä. Vaan siis jos mä olisin seksuaalisesti kiinnostunut jokaisesta mielenkiintoisia puhuvasta miehestä, jonka kanssa tulee normiaikoina oltua tekemisissä, niin enhän mä muuta elämässäni ehtiskään."
Tämä, että pyytäisi selittää uudelleen, ei ole ollenkaan niin yksinkertaista. Lisäksi tämäkin, että ei pysy mukana, saattaa tietyn rajan ylitettyä aiheuttaa pikemminkin masennusta. Mitä siitä helposti seuraa, jos toisen ihmisen seurassa toistuvasti masentuu? Tuskin ainakaan johtaa parisuhteeseen. Toki tätäkin on hyvä miettiä, jos "osaamattomuus" liian helposti masentaa ja voisiko tässä ajan mittaan harjaantua.
Keskustelutaidon merkitystä pariutumisessa ja parisuhteessa ei missään tapauksessa voi väheksyä. Keskustelutaito kuitenkin koostuu monesta elementistä. Kielitaito on yksi tärkeä elementti.
Kieliä on syytä osata hyvin, jos haluaa hyvät mahdollisuudet pariutua ulkomaalaisen kanssa. Englanti nyt luonnollisesti, koska siihen voidaan ainakin tiukoissa paikoissa turvauta, jos ei muuten tule jollakin muulla kielellä ymmärretyksi.
Pelkkään englannin kieleen turvautumisessa on kuitenkin se huono puoli, että kuuluuko itse siihen porukkaan, joka osaa englantia yhtä hyvin kuin vaikkapa Yhdysvalloissa syntynyt henkilö. Englantia osaa erittäin moni, joten tämä lisää helposti vaatimustasoa pariutumisessa, jos haluaa puhumisessa nimenomaan erottua muista. On hyvä muistaa, että parisuhdemarkkinoilal on helposti kilpailua erityisesti naisista, koska lähes kaikissa maissa erityisesti nuoria naisia on nuoria miehiä vähemmän. Kysyntä on luonnollisesti erittäin kovaa, koska parisuhteet tavallisesti menevät niin, että mies on naista vähän vanhempi. Lisäksi tämäkin ongelma, että miehillä on suuremmat seksitarpeet. Tiedän, että joku "asiantuntija" voi väittää toista, mutta väittäisin, että tämä asia on vaikka kuinka monta kertaa tullut käytännössä nähtyä, että sukupuolilla on tässä asiassa eroja ainakin yleisesti ottaen.
Muuta kuin suomen kieltä tai englannin kieltä äidinkielenään puhuva nainen on nyt luonnollisesti "oma itsensä" omalla äidinkielellään. On hyvä muistaa, että parhaimman vaikutuksen nainen tekee nimenomaan silloin, kun on itsevarmimmillaan, eli puhuu omaa äidinkieltään. Näin olen ainakin itse kokenut.
Otan tähän aivan konkreettisen esimerkin Youtube videolta Brasilian CNN kanavalta.
https://www.youtube.com/watch?v=Ae7kC888c7A
Vaikka en juurikaan ymmärrä portugalia, näen siitä huolimatta, että tuon kyseisen toimittajanaisen esiintyminen on itsevarmaa, osaa kuunnella asiantuntijaa ja esittää sujuvasti kysymyksiä. Väittäisn, että nainen on hyvinkin "oma itsensä" kyseisellä kielellä, joka on kyseisessä tapauksessa portugali.
Tämä olisi juuri se, mitä mä odottaisin näkeväni, jos teen tuttavuutta vaikkapa portugalilaiseen tai brasilialaiseen naiseen: haluaisin nähdä, kun puhuu ja esiintyy itsevarmasti juuri sillä kielellä, jota puhuu äidinkielenään. MUTTA sitten tullaankin tähän ongelmaan: miten minä pystyisin rakentaa luontevaa keskustelua, jos minä itse en osaa hyvin portugalin kieltä? Tietysti toinen vaihtoehto, jos nainen osaa lähes yhtä itsevarmasti esiintyä englannin kielellä, mutta sitten tullaan kysymykseen, osaanko minä riittävän hyvin englantia? Kannattaa muistaa, että englantia on syytä osata erittäin hyvin, koska sitä nimenomaan osaa erittäin moni.
Vielä tuosta videosta sen verran. Tuossa puhutaan myös koronarokotteista ja asiantuntijana on siis lääkäri. Olisi suorastaan mahtavaa olla tuon asiantuntijan asemassa ja saada esittää omaa osaamistaan ja kaunis nainen kuuntelee ja esittää kysymyksiä. Kannattaa muistaa ätmäkin, että tätäkään ei voi väheksyä, että myös kuuntelijalta vaaditaan yleissivistystä, jotta keskutelu voi edestä luontevasti ja kuuntelu on sujuvaa. Toimittajilla nyt on yleensä suhteellisen hyvä yleissivistys, joten toimittajien kanssa hedelmällinen keskustelu tuskin tuottaa usein kovin suuria haasteita.
Joku varmasti tykkää tuostakin. Itse en rehellisesti sanoen jaksa kovin kauaa sellaista keskustelua, joka on puhtaasti tietopohjaista. Kyllä mä tietoa kykenen itsekin etsimään ja jos etsin kumppania niin en etsi kävelevää tietosanakirjaa. Mua kiinnostaa se ihminen kuka hän on miksi juuri jokin tietty asia kiinnostaa häntä. Syy miksi joku on ollut kiinnostunut vaikkapa Suomen historiasta on minusta paljon mielenkiintoisempi tieto kuin se, että hän alkaisi kertoa minulle mitä hän siitä tietää. Rehellisesti sanoen minulle tieto on niin tavallinen ja helposti saatava asia, että sillä ei kykene vaikutusta tekemään. Syyt ovat ovat mielenkiintoisia ja se missä määrin tietoaan kykenee soveltamaan. Ainakin oman tuttavapiirini nauset ovat kanssani samanmoisia. Heihin ei kykene tekemään vaikutusta kirjatiedolla tai dokkaritiedolla.
Mä ajattelen lähinnä sitä työtä, mitä kyseinen toimittajanainen, joka kyseisellä videolla esiintyi, tekee.
https://www.youtube.com/watch?v=9vwzumZ3AtM&list=PL8cUMXM_077eIE3o_UGm7HmkukaU9fQaM&index=2
Se video, joka käsitteli koronarokotetta ja jossa oli lääkäri asiantuntijana, sisältyy ohjelmaan Novo Dia, joka kestää yli 4 tuntia. Se video löytyy tuosta videosta noin tunti 30 minuutin kohdalta.
Se toimittajanainen on varmasti monen aiheen kanssa tekemisissä ja täytyy esittää kysymyksiä, kuunnella eri asiantuntijoita jne. Pystyisinkö itse samaan, johon tuo kyseinen toimittajanainen? Sen lisäksi, että toimittajanaisella täytyy olla yleissivistystä, on myös esiintyminen ja puhuminen itsevarmaa ja kuuntelukin sujuvaa.
Tuota toimittajanaisen esiintymistä voisi ehkä vähän verrata nykypäivänä esimerkiksi videopuheluun, jos netissä tutustuu vaikkapa portugalia äidinkielenään puhuvaan naiseen. Samalla tavalla mä odottaisin, että esiintyminen videopuhelussa on itsevarmaa ja jos naisella on jollakin alueella osaamista, tottakai hän voi sitä itsevarmasti esittää videopuhelussa sujuvalla portugalilla ja minä voisin yrittää kuunnella ja ymmärtää. Ei sen tarvitse tietenkään olla juuri portugalin kieli, mutta joku sellainen kieli, jolla nainen saa parhaat puolet itsestä esille. Toki minunkin pitäisi ymmärtää hyvin.
Tuo tieto on mielenkiintoinen kysymys siinä mielessä, että emmekö me kuitenkin aina jotakin tiedä, jolloin tieto tulee keskustelussa esille luontevasti? Otan esimerkin: voihan keskustelu sujua niinkin, että mä haen kaiken aikaa outoja sanoja sanakirjasta, joita nainen hitaasti mulle sanoo. Ei tuo ole sellaista keskustelua, jota minä haluan, eikä varmasti moni muukaan jaksa, jos keskustelu ja ymmärtäminen on kohtuuttoman hidasta. Eli tarvitsemme tietoa esimerkiksi vieraiden kielten sanoista ja niiden merkityksistä, miten niitä on luontevaa käyttää tietyissä asiayhteyksissä jne.
Lisäksi tarvitsemme tietoa yleissivistykseen. Myös tässä testataan keskustelun sujuvuus. Ei sitä kukaan jaksa kokoaikaa pysäytellä keskustelua ja mennä vaikkapa Wikipediaan. Voihan sitä vaikkapa dokumenttia katsellessakin käydä tuon tuosta Wikipediassa tarkentamassa ja tarkentamassa, mutta näin dokumenttiakin joutuu kaiken aikaa pysäyttää.
Eli kyllä tuo, että esimerkiksi toimittaja kykenee luontevasti keskustelemaan työpäivän aikana useista aiheista eri asiantuntijoiden kanssa, on oma taitonsa. Tottakai mä arvostan kyseistä taitoa, mutta ongelmaksi muodostuukin se, kuinka helppo mun itse on päästä esimerkiksi jonkun toimittajanaisen kanssa "samalle tasolle" keskustelussa. Jos toinen on keskustelussa liian "älykäs" siinä toinen jää helposti "häviölle" ja saattaa masentua, jos tämä "häviölle" jääminen on toistuvaa.
Kysymys: miten sitten, jos kiinnostunut vaikkapa Portugalin historiasta, lisäksi katsoo vaikkapa tuota kyseistä tv-sarjaa, joka perustuu tositapahtumiin ja kertoo Portugalin historiasta. Toisin sanoen on kiinnostunut monipuolisesti. Esimerkiksi IMDb:n sivuilta voi hakea monista tv-sarjoista ja elokuvista käyttäjien arvosteluja. Niistäkin voi saada näkemyksiä.
Jos siis pelkkä "tieto" on vähän tylsää, entä jos sitä täydennetään vaikkapa aiheeseen liittyvillä elokuvilla ja tv-sarjoilla?
On tullut käytyä eikä mun kaltaisella rumalla suomijuntilla oo tuolla senkään vertaa saumaa, mitä Suomessa. Ja siis täälläkin vaan kaikista epätoivoisimmat juopot kiinnostuu kuuden promillen humalassa musta.
Muissa pohjoismaissa saattaa olla syy siinä, että ne ovat kulttuurilta melko lähellä, joten siellä arvostetaan samoja taitoja kuin Suomessa. Ongelmaksi tulee helposti se, että kieltä pitäisi osata erittäin hyvin. Tässä on toki eroja, mutta omalla kohdalla voin rehellisesti sanoa, että mun ruotsinkielen taito ei ole mikään parhaimmasta päästä. Saan toki syyttää itseä, kun oli nuorena tuota asenneongelmaa. Nykyään ajattelen vähän toisella tavalla, kun pidän tärkeenä seurata myös, mitä naapurissa tapahtuu. Tulee katsottua ja luettua uutisia svt:n sivuilta, aftonbladetista ja ruotsin tv nelosen sivuilta.
Kyllä kaikissa Pohjoismaissa englannilla pärjää erinomaisesti. Eivät ruotsalaiset mitenkään erityisesti odota, että heille puhutaan ruotsia. Oikeastaan vähän päinvastoin, että jos ruotsinkielentaitoaan haluaa kohentaa niin täytyy enemmän erikseen pyytää, että puhuisitko ruotsia kiitos. Ihan samahan on monesti Suomessa, että ulkolaisen pitää erikseen pyytää suomea, jos haluaa suomea harjotella. Moni tarjoaa kohteliaisuudesta sitä helppoa englantia, vaikka haluaisitkin harjotella.
Paitsi kielitaidolla ei tee mitään, kun on ruma. Puhun kuutta kieltä eikä ne naiset oo missään päin maailmaa olleet sen kiinnostuneempia musta kuin täällä Suomessakaan. Ulkonäkö ja status on ne, mitkä herättää kiinnostuksen ja kaikki muu tulee sen jälkeen, jos on tullakseen.
Kyllä, kielitaidolla ei tee yhtään mitään jos vaan latelee sujuvia törkeyksiä useilla eri kielillä.
Puhut vissiin omasta puolestasi? Minulla ei oo ollut tapana puhua törkeyksiä koskaan.
En puhu kenenkään puolesta. Sanon vain totuuden. Oleellista on mitä sanoo ei se millä kielellä sen sanoo. Parisuhteita syntyy myös täysin ilman yhteistä puhuttua kieltä.
No tämähän on ihan itsestään selvää. Toisaalta kaltaiseni rumiluksen kanssa seksuaalinen kemia ei synny, vaikka yhteisiä kieliä olisi miljoona.
Ne ovat nämä pohjoismaiset parisuhde markkinat, enempi vain huora markkinoita, huorissa kyllä löytyy.
Mä olen ymmärtänyt toista. Täällähän puhutaan enimmäkseen siitä, että seksin osto pitäisi kieltää. Kiellettyähän se onkin Ruotsissa ja Norjassa.
Olet ymmärtänyt oikein. Heja Sverige. Siellä toimitaan eikä vain puhuta ja uskalletaan tehdä niinkin hurja laki kuin seksin ostokielto.
- Sheena
Niin, jossa on kuitenkin omat ongelmansa.
Tämä+on+hyvin+monimutkainen+ongelma.+
Jatkuu.
Suomi on lähellä muita pohjoismaita kulttuurissa, mutta ei baarikulttuurissa. Muissa pohjoismaissa baareissa pitää käyttäytyä, ei örveltää. Siellä ei myöskään suvaita miestä, joka kännissä valittaa kaikesta.
Entäs nettikulttuuri, jos etsii muista pohjoismaista naista netistä?
Jos sä koet, että naisen pitäis tarvita sua (miestä) johonkin eikä vaan haluta olla sun kanssa, niin suosittelen suuntaamaan katseen Pohjoismaiden ulkopuolelle. Ehkä Itä-Eurooppaan ensiksi ja sitten ehkä pois koko Eiroopasta.
Ei muissa kuin pohjoismaisissa baareissa kannata käydä näin pohjoismaalaisena. Ihan turha se on lähteä kauempaa niitä baareja etsimään kun läheltäkin saa mainioita alkoholijuomia.
Ruotissa olen käynyt baareissa ja siellä naiset oli aika aloitteellisia. Ehkä siksi että olen suomalainen. Portugalissa olen käynyt 10 kertaa lomalla ja naiset tulee heti juttelee baarissa tai ranta terassilla ja olen monet panot saanut. Siis todella ihania naisia jotka ei pelkää tulla juttelee miehelle, Oon tälläinen valkoinen suomalainen tavis mies yli 40 v niin portugalissa naiset ihan intona. Jossain viini juhlissa olin niin koko ajan naiset tuli hakee tanssimaan tai pöytään juttelemaan. Usassakin naiset on hyvin avoimia ja kyllä lähtevät treffeille paitsi jos ovat varattuja.
Onko todellakin näin, että nimenomaan Suomessa suomalaisen miehen on lopulta vaikeinta saada mahdollisuus tutustua naisiin?
Portugalissa on se hyvä puoli, että portugalin kieli on hyvin puhuttu kieli, joten sen opiskelu ei missään tapauksesa ole turhaa. On lisäksi aika lähellä espanjaa.
Lisään vielä, että tämä toki vaatii hyvää kielitaitoa, jos haluaa saada mahdollisuuksia parituhteeseen ulkomailla. Englanti nyt ainakin pitää osata hyvin ja toki varmasti plussaa saa vielä lisää, jos osaa vielä portugalia. Sitä en tiedä, kuinka helposti kommunikointi sujuu, jos osaa hyvin espanjaa ja keskustelee portugalilaisen naisen kanssa.
Kokemusta on monta kertaa ☝ Mutta esim. Tukholmassa on oltava paljon tarkempi minkälaiseen baariin menee - vielä paljon tarkempi kuin Suomessa, ettei joudu pulmiin joidenkin miesten harjoittaman seksuaalisen häirinnän vuoksi. Normisvenssonit ei niinkään häiritse..
- Sheena
Miten näkisit naisten määrän Tukholman baareissa? Näkyykö paljon myös maahanmuuttajanaisia?
Tulee mieleen juuri tämä, jos baareissa käy vain ruotsalaisia kantisnaisia, mutta miehissä sekä maahanmuuttajia sekä ruotsalaisia kantismiehiä, tarkoittaa tämä toki väistämättä kovaa kilpailua.
Vaikka sanoit, että Tukholmassa pitää olla tarkempi, minkälaiseen baariin menee, tämä koskee myös miehiä. On hyvä kuitenkin muistaa, että miehet joutuvat useammin väkivallan uhriksi, myös Ruotsissa.
https://yle.fi/uutiset/3-11950335
"Uhreiksi joutuu harvoin naisia tai alle 20-vuotiaita."
Kokemusta on, etenkin ruotsalaisista ja tanskalaisista tasokkaista ravintoloista ja baareista. Yökerhokulttuuri ei ole koskaan niin kiinnostanut, mutta laadukkaita viinejä ja viskejä mielellään nautiskelee hyvän musiikin kera baarissa - ihmisten aikoihin.
Omaan silmään noissa kalliimmissa baareissa ja ravintoloissa ei ole niin valtaisaa eroa Suomen ja muiden maiden välillä. Muualla toki jos aloittaa keskustelun, kysyy keskustelukumppani yleensä "mistä olet kotoisin". Siitä saa siis helposti jutun juurta kotimaan rajojen ulkopuolella.
Ehkäpä juuri sen "ulkomaalaisuus" aspektin avulla on saanut monesti juttua aikaiseksi muiden maiden baareissa. Suomessa taas pitää kyetä avaamaan keskustelu toisin keinoin. Sen olen huomannut että kohteliaaseen keskustelunavaukseen saa yleensä positiivisen vastaanoton, missä päin maailmaa tahansa. Ja positiivisella tarkoitan siis sitä, että on asiallisesti vaihdettu vähintään pari sanaa hymyn kera.
Varsinaisesti en ole koskaan pyörinyt baareissa seuraa etsimässä, mutta on mukava rupatella uusien ihmisten kanssa kun on yksin liikenteessä. Ei se vallan harvinaista ole että tapaaminen jatkuu yönkin yli, joskaan en pääse väittämään että sitä liian usein pääsisi käymään.
Itsellä on tainnut aina toimia ympäri maailmaa juuri se, etten ole ensisijaisesti seuraa hakemassa vaan juttelemassa niitä näitä. Lähestyminen ei siten ole niin hyökkäävää tai ilmiselvän tuloskeskeinen yritelmä. Sekä kotimaassa että ulkomailla on tullut vierestä nähtyä melkoisen tökeröitä yrityksiä - joista toki täytyy myös kiittää, sillä moisten epäonnistumisten sivusta seuraaminen on opettanut itseäkin. Lisäksi siinä näyttää vieressä vertailussa itse heti paremmalta.
Minä asun Norjassa. Baareista ei ole kokemusta kun en käy.
Mitä maahanmuuttajanaisiin siinä kuin miehiinkin, täällä on niin että kun maahanmuuttaja tai turvapaikan hakija sen jälkeen kun on saanut oleskeluluvan, he aloittavat koulun jos koulutus ei vastaa Norjan tasoa.
He käyvät koulua ja täällä NAV joka vastaa hieman Kelaa maksaa tukea.
Täällä ei ketään elätetä sosiaalituilla kuin ihan välttämättömän ajan. Jokaisella on velvollisuus hankkia elatuksensa, ja NAV on aktiivisesti mukana työpaikan hankkimisessa. On toki ihmisiä jotka haluavat "naavata" niinkuin täällä sanotaan, mutta he ovat yleensä monuongelmaisia muullakin tavalla. Ja nämä ovat kyllä ihan norjalaisia.
Täällä valtaosa ulkomailta tulleista työllistyy aika nopeasti heti kun aivan välttävä kielitaito on saavutettu. Työpaikalla keilen oppiminen onkin tehokkainta.
Työskentelen sairaalassa, ja minulla on työkavereina paljon ulkomaalaisia. He työskentelevät alkuun avustavissa hommissa mutta useat varsinkin naiset hankkivat myöhemmin hoitajakoulutuksen. Moni hakeutuu myös päiväkoteihin.
Omalla työpaikallani on myös miespuolisia hoitajia sekä perushoitajina että sairaanhoitajina. Omalla osastollani mies joka on Columbiasta ja toinen Afganistanista.
En ole juurikaan törmännyt ulkomaalaiseen joka ei haluaisi työskennellä. Heillä on paljon omia bisneksiä.
On myös lääkäreitä ja merkillepantavan monta hammaslääkäriä jotka ovat tulleet Iranista.
Mitä parisuhteisiin ja seurusteluun tulee, erittäin harvoin naispuolinen maahanmuuttaja seurustelee norjalaisen miehen kanssa, tosin sitäkin tapahtuu.
Norjalaiset naiset hieman useammin ulkomaalaisten miesten kanssa, mutta kyllä enimmäkseen kummatkin liikkkuvat omissa porukoissaan.
Norjalaiset ovat hyvätuloisia ja koulutettuja. He haluavat kumppanin jonka kanssa nostaa statusta ja hankkia rahaa. Norjalaiset ovat uskomattoman materialistisia.
Minulla on ystäviä hyvin monista maista. Työssäni olen oppinut olemaan ennakkoluuloton. En itse seurustele, en norjalaisen enkä kenenkään muunkaan kanssa tällä hetkellä, mutta jos alan taas seurustella ihmisen ihonväri tai syntymämaa on toisarvoinen asia.
Maahanmuuttajanainen Norjassa
Tämä on toki hyvä asia, jos maahanmuuttajat työllistyvät.
Tätä mä olen juuri miettinyt, kuinka paljon parisuhteissa menee niin, että toinen maahanmuuttaja ja toinen kantis ja vieläpä niin, että näitä pareja olisi suurinpiirtein yhtä paljon, siis tämä, että maahanmuuttajanainen on parisuhteessa kantiksen kanssa ja toki toisinpäin.
Norjassa on sekin huono puoli, että miesen määrä naista kohden on vielä Suomeakin isompi.
Tuosta voidaan nähdä, että Suomessakin ulkomaalaistaustaisissa miehiä on naisia enemmän.
https://www.stat.fi/til/vkour/2018/vkour_2018_2019-11-05_fi.pdf
Mainitsit, että norjalaiset ovat koulutettuja. Näin tämä tahtoo helposti mennä, että koulutetut ovat toisten koulutettujen kanssa.
Suomessakin suomalaistaustainen väestö on koulutetumpaa. Tosin tutkijakoulutusasteella ulkomaalaistaustaiset ovat menestyneempiä.
Mainitsit noista lääkäreistä ja hammaslääkäreistä, että merkittävä osa on Iranista. Olen huomannut samaa, kun olen seurannut ruotsin telkkariohjelmia. Merkillepantavaa on tuo, että esimerkiksi naistoimittajissa on iranilaistaustaisia ja Ruotsissa on myös naislääkäri, joka esiintyy paljon televisiossa, on myös iranilaistaustainen.
Portugalissa pärjää ihan perus englannilla. Ne naiset siellä on kyllä opiskellut enkkua ihan hyvin.Itse siellä olen saanut naista. Mut virossa enkkua jos osaa niin sa naista baareista, olen seurustellut virolaisen naisen kanssa vuodesta 2009.
Portugalissa ei näytä siis olevan vahvoja kulttuurisia rajoitteita naisilla pariutua ulkomaalaisen miehen kanssa?
Seksihän ei oikeasti missään maassa ole mikään automaattinen tae pariutumisesta. Seksi on usein naisillekin ihan vaan seksiä. Varsinkin, jos toinen osapuoli on turistina käymässä. Eli voi olla tai voi olla olematta.
Mä en ehkä etsi pelkkää seksiä. Toki seksuaalinen kiinnostus on välttämätön, jotta parisuhde edes voisi päästä alkuun. Parisuhteessa varmasti on hyvä olla perillä kultturisista kysymyksistä.
Riippuu ihan täysin naisesta.
Ihan kuten kaikkialla muuallakin, Portugalissa on sekä vanhoillisia että modernimmin ajattelevia naisia. Suurin osa Portugalin naisista pariutuu portugalilaisen miehen kanssa, se on myös useimpien preferenssi.
Köyhemmistä maista kuten esim. Brasiliasta onkin "varakkaan" länkkärin "helpompi" löytää vaimoehdokas, kuin varakkaammista Portugalin tyyppisistä maista. Mitä parempi elintaso maassa on, sitä todennäköisemmin keskimäärin halutaan pariutua oman maalaisen kanssa. Huonon elintason maissa ihmiset ovat herkemmin valmiita jättämään kotinsa, perheensä ja koko elämänsä taa, kunhan löytyy elättäjä varakkaammasta maasta.
Toki poikkeuksia löytyy aina joka sääntöön.
Jos tutkitaan tilastokeskusta suomalaismiesten avioliitoista, huomataan, että eihän sieltä edes Portugalia löytynyt, mutta Brasilia kyllä löytyi.
Eihän tuo liittynyt mitenkään siihen mitä juuri sinä etsit. "Portugalissa ei näytä siis olevan vahvoja kulttuurisia rajoitteita naisilla pariutua ulkomaalaisen miehen kanssa". Ylenmissä Portugaliin liittyvissä teksteissä puhuttiin seksistä. Lainatun lauseen kaltaista oletusta ei voi noiden aiempien kommenttien pohjalta tehdä. Seksi ei tarkoita automaattisesti parisuhdetta.
Portugalissa kerran kävin yökerhossa ja silloin ainakin naiset tuli heti juttelee ja pyysivät tanssimaan. Sitten yks nanen pyysi kotiinsa syömään koska asui kauniilla rannalla. Tosi hieno paikka sillä ihan rannalla ja uima-allas ja kaikki.
ulkomailla naiset aloitteellisia mitä olen huomannut.
Täytyy pitää mielessä. Onkohan yhtä hyviä mahdollisuuksia, jos aloittaa tutustumisen netissä vaikkapa portugalilaisiin naisiin?
Joskus tuli oltua Tukholmassa baarissa. Siellä sitten vaihdoin muutaman sanan paikallisen suomea puhuvan kanssa. Hänen mielipide suomalaisesta ruotsin parisuhdemarkkinoilla oli aika selvä. Ensialkuun suomalaisen miehen kuulemma kannattaa mustuttaa naama niin kelpaa paremmin ;)
Oliko näin, että nimenomaan Tukholmassa baarissa voi suomimies saada tuttavuutta toisiin suomalaisiin, mutta selväti vaikeampaa on esimerkiksi kantaruotsalaisiin naisiin?
Asun Norjan Finnmarkissa, mutta työni vuoksi lentelen ympäri norjaa ja sukupuoleni on heteromies. On tullut muutamat "iskupaikat" ja "menomestat" täällä maassa tutuksi. Norjalaisnaisia kiinnostavat niissä me "mamutkin". Se ero meissä pohjoismaalaisissa miehissä on, että meistä haetaan jotain tositarkoituksella, siinä missä etelämmästä tulleista haetaan vain seikkailua. Uskonnon merkitys on nykyisin jyrkässä kasvussa. Tummahipiäisissä miehissä katolilaiset ja kristityt ovat ylivertaisessa asemassa muslimimiehiin nähden. Muslimia pelätään.
Me kaikki pohjoismaiset mamut olemme täällä norjassa kovan veronmaksajan maineessa ja ehkä siksi ne, jotka hakevat miestä perheenperustamiseen asettavat meidät etusijalle.