että olen kohdannut Jumalan.Se tapahtui vuosia sitten kun elämäni oli kääntöpisteessä.Olin noin viikon kohtaamisen jälkeen täysin maassa ja kaikki muuttui.Ensimmäiseksi ymmärsin että me ihmiset emme pysty elämään kuten Jumala haluaa.Aloitin aamulla rukoukset ja eristäydyin ulkomaailmasta pariksi vuodeksi.Alkoi erakkoelämä.Hikoilin ja pesin kaikki kuona-aineet ruumiistani ja alkoi raitis ja yksinkertainen elämä.Huomasin että jo herätessäni ajatukset alkavat harhailemaan ja piti purra hammasta yhteen että joka sekuntti,minuutti,tunti ja päivä askel kerralla pyrin olemaan Hyvä Ihminen ja vierellä Jumalan.Siis Jumala on aina keskellä elämääni mitä tahansa teen.Silmät ja näkö alkoi parantumaan,yleiskunto parani,lopetin television katselun koska meillä länsimaissa suolletaan tietyssä rytmissä asioita ja propagandaa että oman itsensä kadottaminen ja tylsistyminen on pienestä kiinni.Ruusukon lukeminen ja elämän kuuntelu.
Yksi mielenkiintoinen seikka Jumalan lähellä ja kiusausten erittäin millimetrirajan tuntumassa oli se että kun aloin oivaltamaan asioita tai siirtymässä kiusaukseen niin naapurissa alkoi yht´äkkiä kuulua meteliä,koirat haukkuivat tai astioita putoili.
Olen itse opiskellut tieteitä ja ajattelin että ehkä sattumaa tai kuulo on niin parantunut että pienetkin äänet kuuluvat mutta ehkä tässä oli jotain mistä voi oppia ja taas että Jumala on vierellä.Kahden vuoden kuluttua pikkuhiljaa aloin tehdä retkiä ulos ja ihmisaten kohtaaminen oli iso asia.Mutta nyt huomaan etteivät ihmiset kiinnittäneet huomiota minuun vaan minä heihin.Normaalia sosiaalista kanssakäymistä.Nuoret ovat keskittyneet omiin asioihinsa mutta vanhemmat ihmiset eivät olekaan niin konservatiivisia vaan tulevat puhumaan.
Niin ja tässä vaaran paikka.Vanhemmat ihmiset ovat rakentaneet oman elämän ja heillä on omat sukulaiset jotka huolehtivat heistä.Pitää olla roti ja tarkkana ettei joudu hämähäkin verkkoon jonkun lesken kanssa joka on jo ollut naimisissa ja sitten etsitään seuraa.Ei.Elämässä on minä ja Jumala ja ehkä vaimo ja lapset.Muuten elän tarkasti ja en hakeudu ongelmiin.Pari vuotta meni rukoilemisessa ja opiskellessa ja se on yksinäistä elämää.Tuntuu että ihmisiä kiinnostaa vain raha.Jos keskustelen vieraan ihmisen kanssa hän kysyy mitä teen ammatikseni ja miten on minun talouden laita.Ei koskaan sanota että ihana elämä ja miten voit.Tai puhuta Jumalasta.Tuntuu että on pitkä tie ja yksi kristitty sanoi minulle että on hyvä että puhut avoimesti näistä asioista kuin se että olisit hiljaa ja pitää muistaa että meille kaikille on tärkeätä se että meidät hyväksytään sellaisina kuin olemme.
Ehkä voisin varovasti ja nöyränä sanoa
Anonyymi
0
<50
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.661652Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1621379- 881212
- 1201194
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te481086- 68842
- 104825
Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-184723Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi92717Mitä vastaat jos
Kysyn maanantaina jutteluaikaa ihan arkipäivisistä asioista, rauhassa? Koska nimittäin aion 😍36654