Juhannus ja seuraan hakeutuminen

Päin vastoin, juuri juhannus olikin nuorena kesän kohokohta!
Lapsena ensin mentiin kokolle ja siellä oli järkätty meille pennuille kilpailuja ja leikkejä. Oli makkaranpaistoa ja haitarimusiikkia ja aikuiset tanssahtelikin.
Saatiin valvoa ja kivaa oli!
Nuorena sitten lähdettiin telttailemaan ja kerran ainakin oltiin jossain festareilla missä tapasin pojan johon rakastuin. Asuimme eri kaupungeissa mutta silti seurusteltiin ja tavattiin, aikansa sitä kesti.
Olin kova menemään nuorena ja aina keksi jotain hauskaa kavereitten kanssa.
Ihan itsestä kiinni eristäytyykö ja torjuuko kaikki ja vaipuu itsesääliin. Jos kaveria ei ole, menee sitten yksin mukaan joukkoon sinne missä tapahtuu! Kotoa ei kukaan hae.

Muistan kyllä. Se teki kipeää. Opiskelukaverit kaikkosivat kesäksi eri puolille Suomea.

Nyt minulla on ihana mies ja olen hyvin onnellinen. En ehkä osaisi arvostaa tätä onnea, jos en olisi kokenut sellaista juhlapyhäyksinäisyyttä.

Voimia kaikille yksinäisille! 💖

Nuorena olin aina porukassa juomassa viinaa. Viinaa juomalla tutustui naisiin ja löysi kumppanin. Tyttöystävän kanssa oltiin silti porukassa juhannuksena jossain rannalla mauimalassa tai kaverin luona. Tärkeää on ettei ole juhannuksena tai muuten yksin vaan hakeutukaa kavereiden luokse juhlimaan jotta kumppanin voi löytää.
T viinamies

Yksinäistä elämää täälä. yksin juhannus.

t. 36 vuotias ikisinkku

Ei tässä ole muutenkaa mitää järkee kun ei omista kavereita ei tuttuja.. on yksinäinen ja ei ole naista ei mitään.. mitä tässä pitäs tehdä kun yksin juhannus vaan.

Tuttua tuo. Kerran kelpasin mukaan juhannusta viettämään ihan vaan sen takia, kun tarvitsivat telttaa, mä tulin siinä kaupantekijäisenä. Ei ollut hääppönen reissu, oli muutama hauska kohtakin, mutt melko yksin sain olla muuten.

Njaa, näin jo elämää nähneenä vietän oikein mielellään laatuaikaa ihan itseni kanssa. Tosin tänään menen kyllä terdelle parille🍻

oNNEKS ON MUITAKI YKSINÄISIÄ KUN MINÄ

Harva oikeastaan täysin yksin viihtyy, ihminen on laumaeläin. Kokee tulleensa hyljätyksi, kun ei kelpuuteta mukaan porukkaan ja jos vielä on sanottu ettei sua haluta muiden seuraan, se on kuin lyönti kasvoille. Lukioaikana olisin halunnut osallistua, kun muut olivat ostamassa lahjaa yhdelle luokan tytöistä, porukan pomo sanoi suoraan etten saa osallistua lahjaan. Tuntuihan se silloin helvetin pahalta, mutt minkäs sille voi, jos ei kelvannut porukkaan.

En kyllä muista yhtään tuollaista juhannusta. Pikemmin niin päin, että jossain mökillä turhankin isolla sakilla ja olen miettinut, että voiskohan täältä poistua. En ole ikinä jaksanut tollasta hillumista. Ei ole yhtään mun juttu. Tykkään olla rauhassa, pienellä porukalla, nauttia luonnosta ja rauhasta. Muksuna juhannukset meni aina mökillä. Uimista ja saunomista, oli keli mikä vaan. Notski ja makkaraa ja jälkkäriksi jätskiä. Välillä mato-ongelle, jossa istuttiin ihan hiljaa ja tuijotettiin kohoja.

Kyllä täällä nyt kommentoidaan, että änkeä mukaan vaan, jos kaveriporukka lähdössä juhannusta viettämään. Näin muka jotkut tehneet. Tässä unohdetaan vaan se asia, että kaikki ei ole sellaisia, joille sopii, että seurueeseen on tervetulleita ihan kaikki, jotka haluaa tulla. Älkää unohtako. On sellaisia ihmisiä, jotka rajaavat tarkasti sen, keitä saa osallistua heidän juhannuksensa viettoon, tai muihin kokoontumisiin. Kai sen nyt jokainen käsittää, että silloin kutsumattoman, ei toivotun vieraan tälläiseen porukkaan mukaantuppautuminen on hyvin kiusallista.

Muksuna ja teininä tuli juhannusaatto pääosin vietettyä joka vuosi isovanhempien rantasaunalla, jossa oli mukana serkut vanhempineen. Siinä sitä sitten saunottiin, uitiin, laulettiin haitarin säestyksellä, kun kerta musikaalista porukkaa oltiin, sekä syötiin hyvin. Kokko oli yleensä joka vuosi, ellei ollut metsäpalovaroitus päällä.

Ekan juhannuksen muualla kuin sukulaisten seurassa vietin silloisen poikakaverin kanssa festareilla. Siitä seuraavat kolme jussia meni enemmän tai vähemmän yksin festareilla, ja näiden jälkeen pari juhannusta kavereitten kanssa.

Sen jälkeen on tullut vietettyä juhannusta porukoitten kanssa tai yksin. Eipä siinä mitään eroa ole ollut onko joku ollut mukana tai ei, kun olen kuitenkin tottunut pienestä pitäen kulkemaan yksin, ja menemään sinne minne haluan, lähti sitten joku mukaan tai ei. Se ei ollut este lähdölle, että kukaan ei tullut mukaan.

Eipä tää tämän päivän päiväohjelma poikkea mitenkään mun tavallisesta perjantaista, tai vaikka keskiviikosta. Samaa teen mitä muinakin päivinä. En edes kaipaa mitään väenpaljoutta, saati jotain pitkällä kaavalla juhlimista. Ainoa poikkeus mikä tänään oli verrattuna muihin päiviin, oli se että nukuin poikkeuksellisesti yhdeksään.

Koskettava kertomus, jossa paljon tuttua. Sinun kanssa olisi hauska juhlia.

Ihania aikoja kun ei sen viettelemisestä mitään tiennytkään🤣😂😅

Vain viime ja tämän vuoden juhannusaaton olen yksin, omasta vapaasta tahdosta. Huilaan rankan työviikon jälkeen ja huomenna taas jatkuu siivousprojekti.

Juhannuksen vietto on sujunut läpi elämän erilaisessa seurassa, paikoissa. Ikinä koskaan en ole tykännyt mennä minnekään mökille - ellei nyt sitten kaverin vanhempien (jotka eivät juo alkoholia) mökille, pari kertaa niinkin.

- Sheena

Aloitus ansaitsee ison peukun!

Seuran löytäminen on helppoa kun käy baareissa heti alkuvuodesta niin tutustuu naisiin ja sitten voi yhteistä juhannusta suunnitella eikä tarvii olla yksin. Kyllä naisetkin on yksinäisiä ja haluavat että miehet tulee juttelee ja haluavat sen kumppanin joyya yhteisiä menoja voi suunnitella. Nyt teillä on vuosi aikaa seuraavaan juhannukseen joten käykää ahkeraan baareissa.

T viinamies

Ei kaverit hyljeksineet mutta kyllähän juhannus oli aina naisettomalle nuorellemiehelle aika vaikea. On se vieläkin mutta kun riittävästi kyynistyy ajan myötä niin se auttaa.

Muistan juhannustanssit 80-luvulla pirtillä keskellä metsää. Oli sateinen ilta ja kyllä oli hieno tunnelma.

Olin nuori tyttö ja humalainen mies halusi minua tanssittaa, mutta vaari kielsi.

Se oli elämäni paras ja ainoa juhannus josta olen tykännyt.

No ehkä muutaman olis voinut viettää paremmassakin seurassa, mut kesät oli/on niin hektisiä, että juhannus ollu itelle aina ennemminki vaan ihan tervetullu levähdystauko. Ja sukulaisten mökit, huh ne oli kyllä aina semmosia hullunmyllyjä, että suorastaan huokas aina helpotuksesta kun ne sai alta pois lusittua. Toiset ryyppäs ja toiset raivoraittiita, hieman kireitä fiiliksiä ja painostavia tunnelmia.
https://youtu.be/w1EZB0Nxo88

Muistan kuinka nuorena mentiin aina jonnekin festareille bailaamaan. Lapsuudesta muistan siirtolapuutarhan juhannusjuhlat Kumpulassa kokkoineen ja tansseineen yms.