Sadepisaroiden leikki ikkunaruuduissa oli ainoa musiikki mitä sisimpäni kaipasi juuri sinä iltana. Odotin sinua malttamattomasti kuin pieni lapsi joulua ja tiesin sinun tulevan sateen keskeltä, sydän täynnä sykähdyttävän lämpimiä ajatuksia, toteuttamaan yhteistä ihanaa unelmaa. Lämmin villashaali harteillani kuljin hermostuneena pienessä tuvassa ja päädyin vähän väliä kohentamaan takassa roihuavaa tulta. Siihen tuijottaessani, tunsin sen lämmön kasvoillani ja mietin kuinka lähellä sinä oletkaan minua, oikeastaan enemmän kuin lähelläni, olet sisälläni ja osa minua. Tuli jonka sinä olet minussa sytyttänyt on alati kasvava, sammumaton ja saa minut nauttimaan jokaisesta päivästäni. Otin takasta tikulla liekin kynttilöihin tuvan pöydällä ja pian minut ympäröi vaniljan tuoksuinen verho , tunsin aistieni herkistyvän ja tiedostin sinun olevan hyvin lähellä. En siis hämmästynyt, kun ulko-oven kahvaan tarttuessani ovi aukesi ja sinä olit siinä, edessäni. Jälleennäkemisen ilo hämärsi hetkeksi näkökykyni, sinä olit sekunnin päässä minusta ja kauan kaivattu kosketus olisi pian täydellisen totta.
Siinä sateentuoksuisessa sylissäsi tunsin olevani rakastettu, haluttu nainen ja onnelliset kyyneleet kilahtivat silmistäni tarttuessani tiukemmin vartalostasi kiinni, unelmieni 24 tuntia alkaisivat tästä hetkestä ja me molemmat muistaisimme ne aina. Suudelmasi herättivät sydämeni villiin laukkaan ja kätesi saivat kipinät minussa roihahtamaan täyteen tuleen, pian sinä olisit täydellisesti minun. Sanoja ei tarvittu ajatustemme kietoutuessa toistensa ympärille, tunsin rakkautesi voiman kosketuksessasi ja katseessasi. Pitkään ja hartaasti riisuimme toisiamme nauttien kihelmöivistä hipaisuista ja rakkaudesta syntyneestä sähköisyydestä. Takkatulen keltainen loimu ihollamme sekä palavien puiden ritinä ympärillämme, sinä työnnyit minuun omistaen minut niin kuin rakkaimpansa voi omistaa ja minä syvennyin silmiesi kiinteään katseeseen sähköttäen tunteeni vahvuutta. Sisältäsi lähtevä räjähdys sai selkäni taipumaan kaarelle ja lantioni vastaanottamaan vavisuttavan orgasmin. Sinun lämpimässä sylissäsi kuulin kiihtyneen sykkeesi ja hengityksesi nopeuden, aistin purkauksen voimasta vapisevat jäsenesi ja tunsin eläväni sinussa. Hetkeksi annoin silmieni painua kiinni ja olisin voinut vaikka vannoa kuulevani oman sydämeni haavojen parantuvan, niin lähellä sinä olit minua. Hipaisit poskeani ja sanoit pehmeästi: hei rakkaani.
Pieni pirtti oli täynnä sydänvaloa istuessamme ruokapöytään vaihtamaan kuulumisia, vähän väliä uppouduimme toistemme silmiin ja tuskin huomasimme mitä söimme. Kerroit hauskan tarinan työpaikaltasi ja naurusi tarttui olkapäihini saaden ne hytkymään hyvää oloa. Katseeni osui käsiisi ja minun oli pakko sulkea silmäni muistaessani niiden aiheuttaman kuumuuden ihollani. Avatessani silmäni kohtasin huolestuneen katseesi ja selitin naurahtaen että teet oloni hyvin levottomaksi, positiivisessa mielessä. Hetkeksi katseesi tummui, porautui syvälle minuun ja kurottauduit pöydän yli suutelemaan minua.
Pöydältä putoava haarukka rikkoi lumouksen ja nauraen jatkoimme jo hieman jäähtyneen aterian nauttimista. Nautin kiireettömyydestä, kerrankin minulla oli tilaisuus tarkastella sinua ja painaa mieleeni jokainen liikkeesi, kuin arvaten ajatukseni kysyit kiusoittelevasti hymyillen, mitä pähkäilen sievässä päässäni? Sen kummempia ajattelematta kerroin ihmetteleväni osakseni tullutta onnea, sinua,
Järkevänä totesit että olet vain lainassa ja hetkeksi päästin pettymyksen silmiini karkottaen sen kuitenkin jonnekin ajatuksien avaruuteen tähtien taakse, sillä sitä en ajattelisi nyt kun olisit lähelläni. Voi kuinka rakastankaan hymyäsi, joka tuikki silmissäsi asti ja teki sydämestäni vieläkin lämpöisemmän. Lainassapa hyvinkin, sanoin hymyillen ja peitin mielestäni taitavasti siitä aiheutuvan surun. Samassa hetkessä huomasin sinun olevan vierelläni ja kietoessasi kätesi ympärilleni kehotit minua kertomaan mikä mieltäni painaa. Tuo roolisi oli niin tuttu, niin monta kertaa olit pitänyt minua pystyssä, kantanut seuraavaan päivään. Välillä ihmettelin kuinka oikein jaksoitkaan. Sanomattakin tiesit mikä minuun sattui ja lohdutit minua rutistaen vieläkin lujempaa, sanoen että tilanne on mikä se on eikä mikään muuttuisi. Sisältäni lähtevät kyyneleet ryöppysivät kastelemaan paitasi ja sopersin tietäväni asian sanomattakin, vaimosi ja perheesi olisivat sinulle aina liian tärkeitä eikä minusta olisi vaatimaan sinulta sellaista uhrausta joka tuhoaisi kaiken sen mitä elämässäsi olit rakentanut. Eronneena tiesin sen tuskan ja rakkaudesta sinuun toivoin ettet koskaan kokisi samaa. Kyynelten suolaamat huulet vastaanottivat lämpimän suudelmasi ja pikkuisen tuvan sänky kätki hellän hetkemme muistojen kirjaan, sen hetken olit minun aivan kokonaan.
Kortit olivat merkityt, väitin lapsellisesti hävitessäni sinulle viidettä kertaa ja vedin lakanaa tiukemmin ympärilleni. Pilkehtivän huvittuneisuuden näki nykivistä suupielistäsi ja ilkamoivista silmistäsi, levottomien käsiesi taputtaessa leikillisesti takapuoltani -ihana herkkupeppu, totesit lämpimästi ja siirryit vierelleni lepäämään. Hämähäkin seitit katossa kiilsivät kynttilän valossa heiluen hiljaa kohoavan lämmön seurauksena, hetken ihmettelimme lukin valtaisaa työtä ja viikari sinussa keksi kuvitellun lukin kävelevän olkapäälläni. Sekunnissa olin pompannut ylös sängystä kiljuen täyttä kurkkua sinun ottavan sen pois minusta, räjähtävä naurusi sai minut ymmärtämään sen olleen pilaa ja hetkeksi kiukku sai silmäni säkenöimään, varsinkin kun kerroit minun olevan hurmaava näky seisoessani alasti hyppimässä keskellä tuvan lattiaa. Syöksähdin takaisin sänkyyn ja iskin sinua käteeni osuneella tyynyllä, huti hukkui turvallisiin käsivarsiisi ja unohdin koko episodin sähköiseen suudelmaan, joka sai vatsani värisemään odotuksesta, kuinka rakastinkaan odottamattomia tempauksiasi. Tuskin on korttipakkaa aiemmin sekoitettu sillä tavalla kuin sinä iltana, herttaässä löytyi viikon päästä patjojen välistä ja pata-akka päivää myöhemmin tyynynpäällisen sisältä.
Unien maailmasta ei löytynyt vertaa todellisuudelle, kun avatessani silmäni kohtasin rakastavan katseesi, pehmeällä äänellä toivotit minulle hyvää huomenta ja minusta oli ihana herätä kainalostasi, niin kuin olisimme oikea pari. Tunnustelin sormenpäilläni kasvojasi ja nautin koskettelemisesta, tällä tavalla sinut halusin tuntea, tietää sinusta jokaisen kohdan. Tallensin henkilökohtaiseen pentiumiini ihosi poimut ja kuopat, käyden läpi sinua millintarkasti ja skannerini toimi, sillä tiesin muistavani tuon hetken aina sulkiessani silmäni. H
Vesipisarat tanssivat iloisesti kiukaan kuumien kivien päällä ja lämmin höyry kietoi meidät sisäänsä rentoutumaan. Istuimme ylälauteilla katsellen toisiamme hämäryyden läpi, minulla oli hyvä olo ja saman näin sinun silmistäsi, katse johti tarveperäiseen kosketukseen ja sydämeni iloitsi läheisyydestä. Kuuma ihosi kiilsi hikipisaroista ja silmissäni olit lumoavan luonnollinen, kaunis rakkaani. Sellaisena halusin painaa sinut ihanaksi muistikuvaksi pitkäkestoiseen muistiini, kuvaksi jonka ottaisin esiin niinä päivinä kun elämä tuntuisi erityisen raskaalta tai vaikealta. Varmistin tallennuksen sulkien hetkeksi silmäni ja samassa tunsin huultesi hellän kosketuksen huulillani, tuon kosketuksen aiheuttamat onnenkyyneleet kytkeytyivät samaan kuvaan ja tiesin sinun rekisteröivän samanlaisia muistoja.
Puuhellan ääressä touhuava mies oli minulle outo näky ja siksi katselin touhujasi lumoutuneena, hetkessä taioit meille hyväntuoksuisen aterian. Kuinka monipuolinen ihminen oletkaan, mietin itsekseni ja mieleeni välähti kirkuvan punaisena ajatus lainasta.
Syyllisyys sisälläni kävi sydämeni kimppuun säälimättömällä voimalla, mietin itseni vaimosi asemaan ja itkin hiljaisesti sisäänpäin. En olisi halunnut sotkea mitään ja väistämättä ajattelin myös sinun tuntemaa ahdistusta siitä petoksesta jonka olimme yhdessä luoneet, olkoonkin että se kaikki tapahtui puhtaasta rakkaudesta. Pala kurkussani sai silmäni sumenemaan ja tietenkin huomasit hetkellisen alakuloisuuteni, sinähän luit minua kuin avointa kirjaa ja minä olin täydellisesti alaston edessäsi. Sopersin sinulle kärsiväni ajatuksesta että tekomme tuottaisi tuskaa niille jotka eivät sitä ansainneet, vakavat silmäsi täyttyivät huolesta, huomautit ettei tosiasioita pääsisi karkuun ja että sinä olisit se joka kantaisi vastuun tästä kaikesta, sinähän olit se joka salli tämän kaiken tapahtua. Tuon asian kuuleminen ei vähentänyt syyllisyyden taakkaani, murehtimalla en kuitenkaan saavuttaisi mitään, hukkaisin vain energiaani turhanpäiväiseen stressiin.
Kokemuksesta tiesin että viimeiset yhdessä vietetyt tunnit olisivat vaikeimpia, sillä seuraavasta kerrasta ei ollut tietoa, oli vain toive siitä että se tulisi. Surullisena katsoin kun keräsit tavaroitasi ja jokainen asia minkä laitoit laukkuusi iski sydämeeni uuden särön, kuitenkin tiesin etten antaisi piiruakaan käytetystä ajasta pois. Nauraen sanoit odottavasi jännityksellä minkälaiseen lopputulokseen ystävämme lukki pääsisikään kutoessaan ansojaan katonrajaan, ennen seuraavaa tapaamistamme. Istuit viereeni sohvalle, vedit minut kainaloosi ja kysyit kadunko kulunutta vuorokautta? Olisiko ollut helpompi olla tapaamatta ja yksinkertaisesti vain kestää ikävä, kuin tuntea eroamisen aiheuttama viiltävä kipu? En vastannut mitään, kuinka olisin voinutkaan sillä tiesit vastaukseni. Tiesit että halusin tavata sinut hinnalla millä hyvänsä, vaikka se merkitsisikin kyyneleitä ja pahaa mieltä. Ikävä on kuitenkin helpompi käsitellä, kun voi sulkea silmänsä ja matkustaa yhteisiin hetkiin, unelmiin onnesta. Rakastan sinua, kuiskasin ja lisäsin, menehän nyt ennen kuin myöhästyt. Nousit katsellen minua surullisen hämillisesti ja minä hymyilin peittäen oman suruni, tuska tulisi sitten kun et sitä näkisi.
Jäin sängylle pitkäkseni, kun olit painanut lähtösuudelman huulilleni ja kuullessani oven kolahtavan sydämestä asti tuleva epätoivo purkautui hiljaisena itkuna. Askeleidesi alla rahiseva hiekka oli kuin suolaa sydämeni naarmuille ja autosi moottorin käynnistyessä painoin pääni tyynyä vasten ja huusin mökin hiljaisuuteen: älä jätä minua, tule takaisin
Siinä sateentuoksuisessa sylissäsi tunsin olevani rakastettu, haluttu nainen ja onnelliset kyyneleet kilahtivat silmistäni tarttuessani tiukemmin vartalostasi kiinni, unelmieni 24 tuntia alkaisivat tästä hetkestä ja me molemmat muistaisimme ne aina. Suudelmasi herättivät sydämeni villiin laukkaan ja kätesi saivat kipinät minussa roihahtamaan täyteen tuleen, pian sinä olisit täydellisesti minun. Sanoja ei tarvittu ajatustemme kietoutuessa toistensa ympärille, tunsin rakkautesi voiman kosketuksessasi ja katseessasi. Pitkään ja hartaasti riisuimme toisiamme nauttien kihelmöivistä hipaisuista ja rakkaudesta syntyneestä sähköisyydestä. Takkatulen keltainen loimu ihollamme sekä palavien puiden ritinä ympärillämme, sinä työnnyit minuun omistaen minut niin kuin rakkaimpansa voi omistaa ja minä syvennyin silmiesi kiinteään katseeseen sähköttäen tunteeni vahvuutta. Sisältäsi lähtevä räjähdys sai selkäni taipumaan kaarelle ja lantioni vastaanottamaan vavisuttavan orgasmin. Sinun lämpimässä sylissäsi kuulin kiihtyneen sykkeesi ja hengityksesi nopeuden, aistin purkauksen voimasta vapisevat jäsenesi ja tunsin eläväni sinussa. Hetkeksi annoin silmieni painua kiinni ja olisin voinut vaikka vannoa kuulevani oman sydämeni haavojen parantuvan, niin lähellä sinä olit minua. Hipaisit poskeani ja sanoit pehmeästi: hei rakkaani.
Pieni pirtti oli täynnä sydänvaloa istuessamme ruokapöytään vaihtamaan kuulumisia, vähän väliä uppouduimme toistemme silmiin ja tuskin huomasimme mitä söimme. Kerroit hauskan tarinan työpaikaltasi ja naurusi tarttui olkapäihini saaden ne hytkymään hyvää oloa. Katseeni osui käsiisi ja minun oli pakko sulkea silmäni muistaessani niiden aiheuttaman kuumuuden ihollani. Avatessani silmäni kohtasin huolestuneen katseesi ja selitin naurahtaen että teet oloni hyvin levottomaksi, positiivisessa mielessä. Hetkeksi katseesi tummui, porautui syvälle minuun ja kurottauduit pöydän yli suutelemaan minua.
Pöydältä putoava haarukka rikkoi lumouksen ja nauraen jatkoimme jo hieman jäähtyneen aterian nauttimista. Nautin kiireettömyydestä, kerrankin minulla oli tilaisuus tarkastella sinua ja painaa mieleeni jokainen liikkeesi, kuin arvaten ajatukseni kysyit kiusoittelevasti hymyillen, mitä pähkäilen sievässä päässäni? Sen kummempia ajattelematta kerroin ihmetteleväni osakseni tullutta onnea, sinua,
Järkevänä totesit että olet vain lainassa ja hetkeksi päästin pettymyksen silmiini karkottaen sen kuitenkin jonnekin ajatuksien avaruuteen tähtien taakse, sillä sitä en ajattelisi nyt kun olisit lähelläni. Voi kuinka rakastankaan hymyäsi, joka tuikki silmissäsi asti ja teki sydämestäni vieläkin lämpöisemmän. Lainassapa hyvinkin, sanoin hymyillen ja peitin mielestäni taitavasti siitä aiheutuvan surun. Samassa hetkessä huomasin sinun olevan vierelläni ja kietoessasi kätesi ympärilleni kehotit minua kertomaan mikä mieltäni painaa. Tuo roolisi oli niin tuttu, niin monta kertaa olit pitänyt minua pystyssä, kantanut seuraavaan päivään. Välillä ihmettelin kuinka oikein jaksoitkaan. Sanomattakin tiesit mikä minuun sattui ja lohdutit minua rutistaen vieläkin lujempaa, sanoen että tilanne on mikä se on eikä mikään muuttuisi. Sisältäni lähtevät kyyneleet ryöppysivät kastelemaan paitasi ja sopersin tietäväni asian sanomattakin, vaimosi ja perheesi olisivat sinulle aina liian tärkeitä eikä minusta olisi vaatimaan sinulta sellaista uhrausta joka tuhoaisi kaiken sen mitä elämässäsi olit rakentanut. Eronneena tiesin sen tuskan ja rakkaudesta sinuun toivoin ettet koskaan kokisi samaa. Kyynelten suolaamat huulet vastaanottivat lämpimän suudelmasi ja pikkuisen tuvan sänky kätki hellän hetkemme muistojen kirjaan, sen hetken olit minun aivan kokonaan.
Kortit olivat merkityt, väitin lapsellisesti hävitessäni sinulle viidettä kertaa ja vedin lakanaa tiukemmin ympärilleni. Pilkehtivän huvittuneisuuden näki nykivistä suupielistäsi ja ilkamoivista silmistäsi, levottomien käsiesi taputtaessa leikillisesti takapuoltani -ihana herkkupeppu, totesit lämpimästi ja siirryit vierelleni lepäämään. Hämähäkin seitit katossa kiilsivät kynttilän valossa heiluen hiljaa kohoavan lämmön seurauksena, hetken ihmettelimme lukin valtaisaa työtä ja viikari sinussa keksi kuvitellun lukin kävelevän olkapäälläni. Sekunnissa olin pompannut ylös sängystä kiljuen täyttä kurkkua sinun ottavan sen pois minusta, räjähtävä naurusi sai minut ymmärtämään sen olleen pilaa ja hetkeksi kiukku sai silmäni säkenöimään, varsinkin kun kerroit minun olevan hurmaava näky seisoessani alasti hyppimässä keskellä tuvan lattiaa. Syöksähdin takaisin sänkyyn ja iskin sinua käteeni osuneella tyynyllä, huti hukkui turvallisiin käsivarsiisi ja unohdin koko episodin sähköiseen suudelmaan, joka sai vatsani värisemään odotuksesta, kuinka rakastinkaan odottamattomia tempauksiasi. Tuskin on korttipakkaa aiemmin sekoitettu sillä tavalla kuin sinä iltana, herttaässä löytyi viikon päästä patjojen välistä ja pata-akka päivää myöhemmin tyynynpäällisen sisältä.
Unien maailmasta ei löytynyt vertaa todellisuudelle, kun avatessani silmäni kohtasin rakastavan katseesi, pehmeällä äänellä toivotit minulle hyvää huomenta ja minusta oli ihana herätä kainalostasi, niin kuin olisimme oikea pari. Tunnustelin sormenpäilläni kasvojasi ja nautin koskettelemisesta, tällä tavalla sinut halusin tuntea, tietää sinusta jokaisen kohdan. Tallensin henkilökohtaiseen pentiumiini ihosi poimut ja kuopat, käyden läpi sinua millintarkasti ja skannerini toimi, sillä tiesin muistavani tuon hetken aina sulkiessani silmäni. H
Vesipisarat tanssivat iloisesti kiukaan kuumien kivien päällä ja lämmin höyry kietoi meidät sisäänsä rentoutumaan. Istuimme ylälauteilla katsellen toisiamme hämäryyden läpi, minulla oli hyvä olo ja saman näin sinun silmistäsi, katse johti tarveperäiseen kosketukseen ja sydämeni iloitsi läheisyydestä. Kuuma ihosi kiilsi hikipisaroista ja silmissäni olit lumoavan luonnollinen, kaunis rakkaani. Sellaisena halusin painaa sinut ihanaksi muistikuvaksi pitkäkestoiseen muistiini, kuvaksi jonka ottaisin esiin niinä päivinä kun elämä tuntuisi erityisen raskaalta tai vaikealta. Varmistin tallennuksen sulkien hetkeksi silmäni ja samassa tunsin huultesi hellän kosketuksen huulillani, tuon kosketuksen aiheuttamat onnenkyyneleet kytkeytyivät samaan kuvaan ja tiesin sinun rekisteröivän samanlaisia muistoja.
Puuhellan ääressä touhuava mies oli minulle outo näky ja siksi katselin touhujasi lumoutuneena, hetkessä taioit meille hyväntuoksuisen aterian. Kuinka monipuolinen ihminen oletkaan, mietin itsekseni ja mieleeni välähti kirkuvan punaisena ajatus lainasta.
Syyllisyys sisälläni kävi sydämeni kimppuun säälimättömällä voimalla, mietin itseni vaimosi asemaan ja itkin hiljaisesti sisäänpäin. En olisi halunnut sotkea mitään ja väistämättä ajattelin myös sinun tuntemaa ahdistusta siitä petoksesta jonka olimme yhdessä luoneet, olkoonkin että se kaikki tapahtui puhtaasta rakkaudesta. Pala kurkussani sai silmäni sumenemaan ja tietenkin huomasit hetkellisen alakuloisuuteni, sinähän luit minua kuin avointa kirjaa ja minä olin täydellisesti alaston edessäsi. Sopersin sinulle kärsiväni ajatuksesta että tekomme tuottaisi tuskaa niille jotka eivät sitä ansainneet, vakavat silmäsi täyttyivät huolesta, huomautit ettei tosiasioita pääsisi karkuun ja että sinä olisit se joka kantaisi vastuun tästä kaikesta, sinähän olit se joka salli tämän kaiken tapahtua. Tuon asian kuuleminen ei vähentänyt syyllisyyden taakkaani, murehtimalla en kuitenkaan saavuttaisi mitään, hukkaisin vain energiaani turhanpäiväiseen stressiin.
Kokemuksesta tiesin että viimeiset yhdessä vietetyt tunnit olisivat vaikeimpia, sillä seuraavasta kerrasta ei ollut tietoa, oli vain toive siitä että se tulisi. Surullisena katsoin kun keräsit tavaroitasi ja jokainen asia minkä laitoit laukkuusi iski sydämeeni uuden särön, kuitenkin tiesin etten antaisi piiruakaan käytetystä ajasta pois. Nauraen sanoit odottavasi jännityksellä minkälaiseen lopputulokseen ystävämme lukki pääsisikään kutoessaan ansojaan katonrajaan, ennen seuraavaa tapaamistamme. Istuit viereeni sohvalle, vedit minut kainaloosi ja kysyit kadunko kulunutta vuorokautta? Olisiko ollut helpompi olla tapaamatta ja yksinkertaisesti vain kestää ikävä, kuin tuntea eroamisen aiheuttama viiltävä kipu? En vastannut mitään, kuinka olisin voinutkaan sillä tiesit vastaukseni. Tiesit että halusin tavata sinut hinnalla millä hyvänsä, vaikka se merkitsisikin kyyneleitä ja pahaa mieltä. Ikävä on kuitenkin helpompi käsitellä, kun voi sulkea silmänsä ja matkustaa yhteisiin hetkiin, unelmiin onnesta. Rakastan sinua, kuiskasin ja lisäsin, menehän nyt ennen kuin myöhästyt. Nousit katsellen minua surullisen hämillisesti ja minä hymyilin peittäen oman suruni, tuska tulisi sitten kun et sitä näkisi.
Jäin sängylle pitkäkseni, kun olit painanut lähtösuudelman huulilleni ja kuullessani oven kolahtavan sydämestä asti tuleva epätoivo purkautui hiljaisena itkuna. Askeleidesi alla rahiseva hiekka oli kuin suolaa sydämeni naarmuille ja autosi moottorin käynnistyessä painoin pääni tyynyä vasten ja huusin mökin hiljaisuuteen: älä jätä minua, tule takaisin
Vastaukset 27
Vanhimmat
Sain olla 4 kk tuon miehen osassa, jokainen lause tuossa kauniissa kirjoituksessa oli totta. Ja kyllä minäkin itkin joka kerta kun jouduin painamaan ulko-oven kiinni ja palaamaan karuun todellisuuteen.
Elämä on joskus täynnä asioita, joihin emme valitetavasti voi vaikuttaa. Tai olemmeko sitten voimattomia määrättyjen tosiasioiden edessä tekemään oikeita päätöksiä?
Olen itse myös elänyt ja elän tällä hetkellä tuon kaltaisessa "tarinassa".....
Jotenkin olen miettinyt, että mitkä ovat suurimmat esteet ns."ei sallituille" sydänpaloisille rakkaustarinoille??
Asenteet ja moraali?
Miksi ihmeessä rakkaus pitää määritellä, niin että jokin on sitä ja jokin ei?
Siihen minä en suostu!
Rakkauden hetkiä jokaiselle!
Kaikesta huolimatta, tämä suhde on tehnyt päivistäni elämisen arvoisen jo useamman vuoden ajan..
Elin itse myös vastaavanlaisen elämänvaiheen.
Silloin itsekkäästi eli vain siinä toisessa
todellisuudessa - ja mikä ettei, ainahan se
arjen voittaa. Vuosien kuluessa vieläkin mietin
sitä miestä ja olen ikionnellinen:), että se jäi
lopulta siihen. Hänkin oli vaan aivan tavallinen mies, vaikka sitä ei silloin ymmärtänytkää.
Karuun todellisuuteen palaaminen oman miehen kainaloon oli kuitenkin helppoa, vaikka se teetti
töitä. Mutta opin sen, että kultaus rappeutuu kuitenkin. Tapasin tämän ikiihanan miehen taannoin
sattumalta - eikä tuntunut enää miltään:(.
..miksi sinua itkettää kun lähdet luotani??
Enhän minä häviä minnekään,vaan olen sydämessäsi
aina..ja sylissäsi taas..:)
Asiathan ovat ok..vaimosi tietää meistä,sinä haluat asiat näin ja minulle tämä järjestely sattuu paremmin kuin hyvin..
Elämä on sitä miksi sen teemme
Anteeksi, kun matkan vuoksi en voinut vastata heti...mutta yritän sen tehdä nyt.
Kaipaan sinua, syliäsi, ihania hetkiä yhdessä, takkatulen lämpöä, hiljaisuutta, poskesi pehmeyttä.... kaikkea mikä huokuu sinun lähelläsi.
Minulla ei ole voimia muuttaa tilannetta. En voi lähteä pois vaimoni luota, vaikka en ole pystynyt edes koskettamaan häntä moneen vuoteen. On liian monta asiaa, joita en voi rikkoa.... lapset, yhteinen omaisuus, suku....
Vaimoni ei tiedä, ei taida edes aavistaa millaista kaksoiselämää elän. Hänen mielenterveytensä romahtaisi, jos hän saisi tietää minun pettämiseni. Petos se on häntä kohtaan, vaikka mitään yhteyttä keskenämme meillä ei enää ole. Meitä sitoo vain kerran annettu lupaus papin edessä.
On monta asiaa, joihin voimme vaikuttaa mutta valitettavasti paljon myös sellaisia, joihin emme kykene tekemään muutoksia. Viisautta on tietää ja erottaa nämä asiat toisistaan. Ehkä minulla ei sitä ole??
Miten ihana kokemus ja ihanasti kerrottu - muistat vielä sen näinkin tarkkaan vaikka siitä aikaa onkin ? Itkettää.
kun puit sanoiksi ne tunteet, jotka ovat niin vahvat ja voimakkaat, että en uskonut kenenkään pystyvän niitä verhoamaan sanoilla. Lukiessani ajattelin omaa miestäni ja niitä ryöppyäviä tunteita, joita koen vieläkin, pitkän seurustelun jälkeen. Olet tunne ihminen, niin myös minäkin ja näin toivonkin että kirjoittaisit useamminkin, koska sinä osaat sen niin että sydäntä kouraisee.
tiedän täsmälleen mitä tunnet!
Sääli että sinulle kävi näin.. maailma on täynnä uskottomia miehiä, ikävää että koit yhden heistä. Olit vain piriste miehen elämässä, hän jatkaa omaa elämäänsä, sinä olit siinä vain jännittävä salainen seuralainen,vaikka hän muuta väittäisi. Hyvää jatkoa!
.. valuvat pitkin poskia. Ikävä iski kun luin tarinasi, viikko sitten lopetin samankaltaisen suhteen joka kesti vuosia. Nyt on jäljellä vain suunnaton ikävä.
Rakkaani palaa huomenna. Tieto auttaa minua jaksamaan. Nuorempi kitisee sylissä, vanhempi huutaa vessasta "Äiti tuu peseen mun hampaat!". Saan vanhemman nukkumaan, alan imettä nuorempaa. Odotan rakkaani soittoa, hänen lämmintä, hymyilevää ääntään. Vihaan hänen työmatkojaan, tunnen kuinka etäisyys välillämme syö rakkauttamme.
Hän ei soita. Miksei? Yleensä hän soittaa. Otan puhelimne käteeni. "...jätä viesti äänimerkin jälkeen!" Miksei hän vastaa? Onko jotain sattunut? Alan hätääntyä.
Herään yöllä parisänkymme tyhjyyteen. Ensimmäinen ajatukseni on "Miksei hän soittanut? Onko jotain sattunut? Onko hän kunnossa?" En saa unta.
Iltapäivällä mieheni soittaa. "Kännykäystä loppui akku, eikä ollut laturia mukana. Onneksi sain lainaan. Nähdään illalla." Huokaan helpotuksesta.
Rakkaani astuu ovesta sisään hymyilevänä. Halaa vanhempaa poikaa, ottaa vauvan syliin, suutelee minua. Perheemme on taas koossa.
Illalla, lasten nukkuessa olemme yhtä. Rakkautemme muuttuu lihaksi. Silti... Se pieni musta kohta sydämeni syrjässä. Yritän olla huomaamatta sitä, mutta se ei mene pois. Miksei hän soita?
Vetoava juttu, mutta kyllä minulta kannattaa kysyä jos haluaa lainata mun miestäni. En tosin
lainaisi. Kyllä täytyy olla ankeeta, kun siellä
ulkomaailmassa on aina se kaikki paha, vaimo/mies.
Sinulle vaimo, sait hienosti kerrottua asian
kääntöpuolen. Sinulla sentään on oikeus.
Mä olin samassa tilanteessa, odotin aikani et tilanne jotenkin muuttuis. Se muuttu vain pahemmaksi ja lopulta kysin miksei hän enää soita reissuiltaan kuin ennen.
Se vastas:Aina kun sulle soittaa, niin sä kysyt mitä teet, koska tuut,miks venyy, ketä näet?
Huomasin että tosiaan "kuulustelin" sitä ja juttelimme asiasta pitkään, tilanne on nyt ihan toinen ja mua ketuttaa vain se etten kysynyt aiemmin.
Mä rakastan sitä ja luotan siihen, ei mun tarvi ahdistella sitä, ei sekään ahdistele mua jos oon harrastuksissa tai kylässä jonkun frendin luona.
Edellinen poikaystäväni kyllä petti, mut me ei koskaan puhuttukaan mistään..
Tsemppiä!
Emäportto!
Ootko vähän tyhmä, tai et nyt ihan vähääkään.
Rakastuminen ei katso sitä aviosäätyä, eikä tee kenestäkään halveksittavaa. Varatun osapuolen tulisi sitävastoin miettiä mitä tekee. Taidat olla petetty ja naisvihaaja. heh heh.....
Hieman ylipitkä. Mutta osaat Reginamaisen tarinankerronnan ja sinulla on kirjoittajan lahjoja. Vetoaa samanlaisessa tilanteessa oleviin.
Minäkin elin kuukausien ajan samankaltaista elämää. Tosin kuulin rakkaastani päivittäin, vaikka tapasimmekin harvoin. Keskustelukumppanuus oli meille tärkeintä silloin ja on vieläkin.
Rakkaus ei todellakaan valitse aviosäätyä ja rakastuminen onkin toivottavaa jokaiselle. Ihanteellisintahan olisi, jos kohde olisi vapaa, mutta aina ei käy niin.
Tänään elämme yhdessä, onnellisina. Tämä on juuri niin ihanaa -tämä arkikin - tämä elämä sellaisen ihmisen kanssa, josta jokaisesta eleestä näkee, kuinka paljon hän minua rakastaa.
Ei Mariaa välttämättä suhteessaan käytetä hyväksi, ei minua ainakaan meidän suhteessamme.
Tämä on kuin satua todeksi eläisi.
Rakastakaa toisianne!
...lainathan on aina palautettava ja sakot ovat sen mukaiset!
Kyllä on maailma mallillaan, miehiä lainataan, avioliittoja rikotaan.. Kunhan vaan mulle kaikki, mitäs muista. Ja elämä on ihanaa kuin Harlekiinikirjoissa, mitä nyt vähän päästetään surua silmiin, hallitusti ja juuri sen verran että toinen huomaa.
Nyt riittää tämän lajin sosiaaliporno.
Mutta samaa mieltä kannsasi.
niin palauta mies vaimolle, tarinasi oli kaunis ja olen itsekkin joskus kokenut saman. Säilytä tuo hetki kauniina muistona mielessäsi. Mutta ajattele asian toinen puoli, nuo hetket eivät kuulu sinulle vaan miehen vaimolle. Avioliitto on tahtotila jota kolmas ulkopuolinen ei saa mennä rikkomaan. Ihminen on heikko jos suhteessa ei kaikki mene niinkuin pitäisi, mutta ajattele seuraavalla kerralla kun mies tulee luoksesi, varastat jotain hänen perheeltään, vaikkei perhe ehkä tiedä sitä. Jos sinulla on lainkaan omaatuntoa ja jos oikeasti rakastat, luovut miehestä, ihan jo itsesikin takia, säästyt särkyneeltä sydämeltä ja mielesi on vapaa löytämään jonkun perheettömän miehen joka on vain sinua varten ja rakastaa sinua ja vain sinua. Mieti!
On herättänyt paljon vastakaikua, positiivista ja sitä negatiivistakin. Kiitos kaikille!
Aurinko paistaa ja tulee kesä, särkyneillekin.
Maria
Kun yksinäinen alkaa vikitellä varattua, se on aina ongelmien hankkimista. Kummankin olisi viisasta katsoa mörköä peilistä.
Jos ei ajattele ajoissa, eihän siitä ketään voi syyttää. Lopun elämää voi mennä niissä ikävissä, jotka eivät edes ole realistisia. Yhteiselämästähän tuskin tulisikaan mitään; jos kerran lähtee ilman pätevää syytä, tekee sen toistekin. Kiehtovaa onkin ne varastetut hetket, jotka tulevat pitkän odotuksen jälkeen. Kuka tahansa jaksaa telmiä sängyssä puolen vuoden välein, eikö? Ja kuka tahansa jaksaa myös näyttää sen extrapriimapuolensa puolen vuoden välein. Ja mahdottoman moni mies pystyy sen extrapriimapuolensa näyttämään monelle naiselle samanaikaisesti, mutta ei omalle vaimolle. Sehän vain pesee paidat ja hoitaa kodin sekä lapset...
Hyvä, Jussi!! Taas todella fiksu kirjoitus, jos nyt olet se sama Jussi,joka usein kirjoittelee täällä...
Niin, itsehankitut ongelmat on itse kärsittävä. Se on vähän niinkuin krapula, kukaan meille ei kurkusta viinaa kaada.
Luulisi, että Suomenmaasta löytyisi jokaiselle halukkaalle VAPAAkin kaveri tarpeita tyydyttämään.
En todella ymmärrä, että joidenkin tarvitsee kajota toisen omaan. Jonkinlaista selkärankaa toivoisi nykyajan aikuisilta ihmisiltä!
Tehkäämme toiselle kuten toivoisimme itsellemme tehtävän. Eikö toi kerro aika paljon!
Iloista ja uskollista kevättä, ihmiset!!
Olen kyllä sama Jussi joka kirjoittelee tänne ja suhdepuolelle.
Minähän vain kerron perusasioita, en muuta :)
Asioilla on taipumus järjestyä