Siis eilen kun puhuin veti naamansa kurttuun; puhuin kuulemma liikaa ja ku oli mainoksia telkus, niin "ihmetteli" kun mun piti koko mainosten ajan puhua. Olen kuulemma samallainen höpöttäjä ku isäni joka oli pidetty eläessään. Nyt ei tee enää mieli puhua. Olen itse sairaseläkkeellä ja mies töissä. Mies ei paljoa puhetta kaipaa katselee vaan urheilua ja räplää puhelintaan. Käydään lenkkeilemäs ja mies vastailee sanan, pari jos sitäkään. Usein sanoo mulle että lukee uutisia/ katselee urheilua kun yritän puhua eli keskeyttää puheeni. Äitini kanssa olen yrittänyt puhelimes jutella ja käydä kylässä mutta äitini haluaa mulle välillä vittuilla: sano viimeksikin mulle että mitä hullun hommii teen ku liikutin jalkojani ja löhöön kuulemma sen tuolissa pehmusteen pilalle vaikka istun suorassa ja sitten härnäsi halusi katsoa suutunko ja tyytyväisesti hymyilee! En ole sen jlk ollut tekemisissä.
Mies ärsyyntyi= puhun liikaa!
Anonyymi
2200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sun ap pitää hankkia se paljon puhuttu oma elämä ja siihen omaan elämään myös oikeeta sisältöä!
Ala harrastaan, siis puhumisen sijaan, tekemään jotain käsilläsi tai aivoillasi, niin että keskityt hommaasi täysin ja sun suu pysyy silloin kiinni.
Ei kukaan jaksa määräänsä enempää kuunnella tyhjänpäiväisyyksiä.
Kun sä pälpätät koko aika, sun puhe menee kuulijalta toisesta korvasta sisään ja toisesta saman tien ulos, tai täysin ohi.
Kuulijalta jää kuulematta ne tärkeetkin asiat mitä sä joskus puhetulvasi keskellä sanot.
Vaimon mielestä minä taas höpötän tai puhun liikaa.