Olen seurustellut nyt pari vuotta tytön kanssa ja ollaan asuttu yhdessä noin reilu vuoden. mielestäni elo ei ole sitä mitä tulevaisuudelta haluan, vaan haluaisin päästää tytön irti.
Aina kun yritän erota, tyttö käy huutamaan ja voivottelemaan omaa elämäänsä, eikä niin pienesti vaan ihan suurella volyymilla ja sitten tulee nämä itsemurha ajatukset esiin, että ei voi elää sun muuta vastaavaa. Eli periaatteessa en voi erota, vaikka olen yrittänyt auttaa kaikessa mahdollisessa eroon liittyvässä asiassa.
Hänen elämällään ei ole mitään merkitystä jos ero tulee. Mitä siihen enään voi sanoa, jos itse uhkaa tappavansa itsenä tämän takia. käytännössä minun? ja sen takia, että elämältä putoaa pohja.. ja vielä se, että se ei löydä minunlaistaan muualta ynm. Olen vähän niinkuin nyt kysymyksiä täynnä. Ja ehkä hieman pihalla. Hänen tämänpäiväinen käytöksensä sai minut aivan pois raiteiltaan ja nyt pitäisi tehdä ratkaisuja, joko hitaalla volyymilla, tai ilman. Tämä tapaus tuntuu jokseenkin, ei niin normaalilta tapaukselta, kun sitä ajattelee "normaalin" ihmisen mielin.
Olen aika pulassa, kun olen tällainen luonne vielä kaiken kukkuraksi, että mua voi pompottaa vähän joka suuntaan ja sitten palata aina mun luokse, kun en osaa olla pahakaa. Puoliani osaan pitää, mutta luonteeni johdosta en osaa edes jättää tätä tyttöä, sillä se hautoo itsemurhaa sun muuta härpäkkää....
vaikeaa, kertokaa....?
Aina kun yritän erota, tyttö käy huutamaan ja voivottelemaan omaa elämäänsä, eikä niin pienesti vaan ihan suurella volyymilla ja sitten tulee nämä itsemurha ajatukset esiin, että ei voi elää sun muuta vastaavaa. Eli periaatteessa en voi erota, vaikka olen yrittänyt auttaa kaikessa mahdollisessa eroon liittyvässä asiassa.
Hänen elämällään ei ole mitään merkitystä jos ero tulee. Mitä siihen enään voi sanoa, jos itse uhkaa tappavansa itsenä tämän takia. käytännössä minun? ja sen takia, että elämältä putoaa pohja.. ja vielä se, että se ei löydä minunlaistaan muualta ynm. Olen vähän niinkuin nyt kysymyksiä täynnä. Ja ehkä hieman pihalla. Hänen tämänpäiväinen käytöksensä sai minut aivan pois raiteiltaan ja nyt pitäisi tehdä ratkaisuja, joko hitaalla volyymilla, tai ilman. Tämä tapaus tuntuu jokseenkin, ei niin normaalilta tapaukselta, kun sitä ajattelee "normaalin" ihmisen mielin.
Olen aika pulassa, kun olen tällainen luonne vielä kaiken kukkuraksi, että mua voi pompottaa vähän joka suuntaan ja sitten palata aina mun luokse, kun en osaa olla pahakaa. Puoliani osaan pitää, mutta luonteeni johdosta en osaa edes jättää tätä tyttöä, sillä se hautoo itsemurhaa sun muuta härpäkkää....
vaikeaa, kertokaa....?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuulostaisi siltä, että tämän naisen itsetunto on kyllä sangen heikolla pohjalla.
Ehkä kannattaisi ottaa johonkin kriisikeskukseen (en kyllä osaa sanoa, että mihin) yhteyttä ja kysyä apua. Eihän tuollainen itsemurhilla ja muulla kiristäminen kuulu normaaliin ihmiselämään.
Et ole vastuussa tyttöystäväsi elämästä. Jos hän päättää tappaa itsensä, et voi vaikuttaa siihen. Se, että jätät hänet, ei tee sinusta vastuullista. Se mitä voit tehdä, kun hän alkaa puhua itsemurha-ajatuksistaan, on joko viedä hänet ihan vaikka terveyskeskukseen puhumaan lääkärille tai lievemmässä tapauksessa antaa hänelle terveyskeskuksen tai kriisikeskuksen puhelinnumero tai soittaa jopa itse sinne. Tyttöystäväsi mieli ei ole täysin terve ja hän tarvitsee apua, mutta sinun elämäsi kustannuksella sitä ei tarvitse tehdä. Kukin on vastuussa itsestään.
Voimia!
kiitos ajatuksista, taitaa olla vain vähän monimutkaisempaa antaa hänelle puhelinnumeroita/ viedä hänet jonnekin kriisikeskukseen ynm. Siinä vaiheessa kun olen jättämässä häntä, hän sekoaa niin sanotusti totaalisesti ja käyttää minua hyväkseen siinä suhteessa, uskon ja tiedän, että hän ymmärtää oman tilansa, sillä aina sen jälkeen hän pyytää käytöstään anteeksi. en voi muutakuin antaa anteeksi hänen käytöksensä. hänellä on huono itsetunto ja hänellä on tosissaan ollut aika rankka lapsuus. mutta olen nyt tämän hänen elämänsä ja minun elämäni välimaastossa.
jos hän tappaa itsensä (mitä tässä vaiheessa pitää tietenkin epäillä, sillä en usko että näin käy, vaikka hän melko tosissaan siitä puhuukin. tai siis huutaa...) ja joudun aina palaamaan siihen samaan tilanteeseen, että olemme taas yhdessä jollain tavalla.
argh.. olen aika umpikujassa, kun en luonteeltani voi oikeastaan muuta kun välillä huutaa takaisin ja jättää tilanne aina näin epäselväksi. tai niin se aina jää epäselväksi, vaikka sanon omat mielipiteeni asiasta, että ei kannata jatkaa.
... mutta kiitoksia voimasanoista, yritän keksiä jotain millä tilanne raukeaa. auttakaa vielä ihmeessä jos voitte.
Et tosiaan ole vastuussa hänen tekemisistään. Sinulla on oikeus omaan elämääsi ja pilaat sen, jos annat toisen noin raukkamaisesti kiristää itseäsi. Älä hyväksy sitä, vaan soita vaikka itse omasta ongelmastasi (hänen uhkauksistaan)jonnekin, jos hän ei muuten lopeta. Kerro hänelle kuitenkin, että aiot tehdä niin, jos hän ei lopeta.
Olet varsin ongelmallisessa tilanteessa, itsellä takana useita vuosia samoja kiristystä, tosin uhkasi myös lapsien mukanaan viemisellä ja siksi olen rikki.
Jos tilanne vaikuttaa todella vakavalta, eli tyttö on todella hysteerinen, soita välittömästi ambulanssi. Jatko on heidän käsissään. Sinä et todella ole vastuussa toisten elämästä, vaikka sitä on vaikea uskoa tuonkaltaisten uhkailujen jälkeen.
Jaksamista ja löydä uskosi itseesi, sitä ei voi kukaan lopulta sinulta viedä.
uhkailija ei ymmärrä mitä tuskaa se tuo toiselle,se on kyllä itsekästä ja kannattaa ilmottaa jonnekkin,sillä se on toisen ihmisen terveyden tuhoamista.Välittäminen ei ole elämistä kiristyksen alla.
Ei näin epätasapainoisen ihmisen kanssa tulevaisuus näytä kovin lupaavalta. Entä jos perustatte perheen? Se tuo mukanaan omia "vaikeuksia". Hän ei ole kypsä aikuinen. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan, ja onko sellaisella rakkaudella merkitystä, joka on vaadittu? Meillä on vain yksi elämä. Katkaise välisi vaikka se sattuu, mutta usko pois selviät siitä.Aika tekee tehtävänsä. Sinä ahdistut ja sairastut itse tuollaisessa suhteessa.
Mun edellinen ukko uhkaili myös itsemurhalla ja ilmeisesti sanojensa mukaan oli yrittänytkin sitä jättäessäni hänet... Eli tiedän tunteen miten raskasta se on. Ei se auta kuin vain riuhtasta itsensä epätyydyttävästä suhteesta irti ja unohtaa koko ihminen. Ei mitään yhteyttä koska toinen voi ihan viattomista heitoista luulla et hei hänhän voi haluta mut vielä takaisin. Tämä entiseni riutui muutaman kuukauden pohjamudissa mutta on sieltä hyvin noussut. Pari tenavaa, omakotitalot sun muut nykyään et kaikki selvisi lopulta hyvin. ELi riuhtaise itsesi vaan irti ja jatka elämääsi...
Teet sen teidän kummankin parhaaksi. Ei tee hyvää tyttöystävällesikään jos hän oppii että itsemurhalla kiristäminen on hyvä tapa saada läpi haluamansa. Karmivaa!
Kuten aiemmista vastauksistakin on käynyt ilmi, jokainen on vastuussa omasta elämästään. Sinä et ole vastuussa siitä mitä tyttöystäväsi tekee itselleen. Voit huolehtia että hän saa apua ongelmaansa, voisitko esim. jutella hänen vanhemmilleen asiasta?
Pysy kuitenkin päätöksessäsi katkaista suhde, vaikka miten hän sinua yrittäisi kiristää. Jos itsemurhakiristys ei enää tepsi, tulee hän luultavasti kokeilemaan myös muita tapoja, ehkä ryhtyy häiriköimään, rikkoo tavaroita tms. Hänellä ei ole ns. kaikki kamarit lämpiminä.
Itse olin näitä parisuhdeongelmia selvittelemässä erikoissairaanhoitajan kanssa joka oli erikoistunut parisuhdeongelmiin. Siinä oli myös läheisriippuvuutta vaimolla äitiinsä, tätiinsä ja siskoon.
Muutaman yksilökäynnin jälkeen vaimo pääsi ensin psykologian lääkärin vastaanotolle, tämäkin juuri eronnut, kuten Sh:kin (molemmat naisia). Minusta olikin tehty psykopaatti ja vaimosta uhri. Olisin kuulemma tarvinnut lääkitystä, vaimo ei. Eikä niistä itsemurha/lasten surmaamispuheista tarvinnut välittää, eihän vaimo ollut tehnyt vielä mitään. Oli tainnut mielenterveystoimistolla työntekijöiden omat lääkkeet unohtua kaappiin? Itse en siihen kusetukseen lähtenyt mukaan.
Sama Sh otti minulta salaa vaimon siskonkin vaimon yksilökäynnille mukaan, juuri se diakonissa josta tuolla toisaallakin kirjoitin. Jutteli varmaan minusta mukavia, kun yritin katkaista haisevan niljakasta, mutta vahvaa napanuoraa vaimoltani.
Olisi ollut alttarilla tungosta jos kaikki todella olisi kehdanneet tulla sinne kanssani. Silti nain suvun, en yhtä tyttöä.
Haukkuminen on muuten hiton huonoa potenssilääkettä.
Ei tyttö itsemurhaa tee. Uhkailla voi aina, varsinkin, kun tietää toisen sitten jäävän. Lähde elämään omaa elämääsi. Löydät vielä sen oikean, joka ei uhkaile vaan välittää. Sitä paitsi et sinä ole vastuussa kenenkään tekemisistä. Tyttöystäväsi on mitä ilmeisimmin terve, eikä holhouksen alainen. On siis hänen asiansa mitä hän elämälleen tekee, mutta on myös sinun asiasi mitä sinä teet omallasi. Älä pilaa sitä uhakailijan vuoksi.