illuusio. Olen nähnyt ja kokenut sen. Jokainen jäsenen pitää selviytyä yksin ja joilla ei ole perhettä ja ihminen on jotain vailla sairauden tai köyhyyden vuoksi niin apua ei seurakunnasta tule. Sanomaton vastaus, jos et pärjää ei ole meidän asia.
Ei puhettakaan keltään että mitä voin tehdä auttaakseni.
Niin tämä syysteemi toimii. Valitettavasti.
Sellaista toveri henkeä ei ole. Armeijassakin on että ketään ei jätetä olipa tilanne mikä tahansa. Mutta seurakunnassa jätetään ja hyvin helposti.
Mitä tuo ihminen voi tehdä? Olen nähnyt itsemurhia ja mielisairaalaan joutumisia
ja nuo sairaat eivät ole seurakunnassa minkään arvoisia.
Jos olisi kristillistä RAKKAUTTA niin useimmat selviyitysivät.
Tämä on faktaa.
Ei puhettakaan keltään että mitä voin tehdä auttaakseni.
Niin tämä syysteemi toimii. Valitettavasti.
Sellaista toveri henkeä ei ole. Armeijassakin on että ketään ei jätetä olipa tilanne mikä tahansa. Mutta seurakunnassa jätetään ja hyvin helposti.
Mitä tuo ihminen voi tehdä? Olen nähnyt itsemurhia ja mielisairaalaan joutumisia
ja nuo sairaat eivät ole seurakunnassa minkään arvoisia.
Jos olisi kristillistä RAKKAUTTA niin useimmat selviyitysivät.
Tämä on faktaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulle sano "pääseehän tästä pois jos ei onnistu" alttarilla vihkijäisissä kun pappi rupes kyselee että tahtooko kumpikaan. No kesti minkä kesti siinä sitä rakkautta pelkkää höröiden höpinää.
Paremminkin mielenterveysongelmasta kärsivät jätetään. Sanotaan, että älä ole sen kanssa. Ja jatketaan terveempien seurassa.
Sitten sanotaan, että ole sisarten kanssa, kun jehovan todistajuuden takia ei päässyt avioliittoon, niin kuin useimmille käy. Ja kunnterveysongelmia on tai muita vakavia huolia, joo, älä ole sen kanssa. Kaikki sisaret kääntävät selkänsä. Sitten ei saisi olla maailmallisten seurassa, vasn pitäisi olla yksin. Oma apu on paras apu. Sisarten tai veljien varaan ei ihmissuhteita kannata järjestää. Muita täytyy olla rinnalla. Tai muuten arvaamattomien jt oikkujen takia voi yllättäen jäädä yksin. Ei ole luottamista.
Minä sairastuin masennukseen kun väsyin jatkuvaan suorittamiseen ja odotuksiin.
Vanhimmat syyllisti, ootsä muka niin sairas, ei pitäisi verhoutua sairauden taakse.
Lopulta se johti työkyvyttömyyseläkkeeseen 49 vuotiaana.
Tukea en saanut, kukaan ei edes soita ja kysy vointia muusta puhumattakaan
Keskinäinen rakkaus on vaan hokemaa, olen kyllä pettynyt ja jäänyt toimettomaksi.
Toisten mielestä syy on tietysti yksin minussa kun heidän mielestään poljin Jeesuksen lunastusuhrin jalkoihini.
Samaa on minunkin kuvioidaan kuin sinulla. Ymmärrän sinua täysin. Sitä miettii, että kannattaako Jumalaa edes rukoilla, kun karttavat ja väheksyvät? Kielletty varmaan olemassa yhteydessä. Niinhän se Jehovan todistajuus menee. Yhtä tosi ja oikea uskonto kuin mikä tahansa muukin uskonto.
Yhtä lailla tosi uskonto kun puuseen alla oleva tötterö
"Minä sairastuin masennukseen kun väsyin jatkuvaan suorittamiseen ja odotuksiin."
Todistajuudessa syy on aina yksilön, ei milloinkaan tuon syyllistävän, kontroloivan, ahdistavan ja taakoittavan organisaation / kultin, joka on sen hallintoelimen viitoittamana suorastaan narsistinen toimintamalleiltaan.
Sitten kuvaamaasi tilanteeseen tarjotaa vain lisää "hengellistä" suorittamista, eli juuri sitä mikä saa henkilön voimaan pahoin, kuin tarjottaisiin alkholistille ongelmaansa vain lisää alkoholia.
Mutta on varsin paljon kokemuksia, joissa masentunut on liki huomaamattaan päässyt eroon myös masennuksestaan sen jälkeen kun on jättänyt tuon ahdistavan kultin, masennus oli kultin aikaansaamaa.
Mutta tähän liittyy aina järjestöä koskeva perusteellinen selvitystyö, jotta mieleen ei jää kummittelemaan se "josko se sittenkin on ...."
Toki työsarka karttamisineen on mittava, mutta sen seurauksena on henkinen vapaus, ajattelun- ja omantunnonvapaus, sekä ehdollisten ihmissuhteiden sijaan hiljalleen rakentuvat aidot ihmissuhteet.
Eipä siellä paljon valinnanvaraa ole ihmisten suhteen. Siellä voi olla paljon yksinäisempi kuin maailmassa.
"Eipä siellä paljon valinnanvaraa ole ihmisten suhteen. Siellä voi olla paljon yksinäisempi kuin maailmassa."
Tuo on suhteellista, sillä jos asut jossakin pienessä tuppukylässä, niin tokihan todistajiakin on vähempi, mutta niin on tuppukyläläisiäkin. Tuppukylissä tuppaa usein olemaan myös ahtaampi mentaliteetti.
Sitten suuremmissa kaupungeissa on enempi väkeä, mutta eipä niistä ei-todistajistakaan tuosta vain marketin käytävällä leivota uusia ja vakaita ystävyyssuhteita.
Mitä vanhempi henkilö on, niin sitä haasteellisempaa, sillä suurella osalla on jo vakaat ja vakiintuneet ihmissuhteet, perheet, lapset, lapsen-lapset jne. joihin eivät ehkä uusia läheisiä kontakteja edes kaipaa tai varsinkaan sinkkkuja.
Ps. Ko. aiheesta usein palstalla kommentoiva kuulostaa sinkulta ja ilmeisemmin vielä ns. "vanhalta piialta" ...
Ihmissuhteissa ja niiden luonnissa on melko paljon kirjoittamattomia "lainalaisuuksia" kaikissa elämän / iän vaihheissa, jossa suuri asukastiheys ei tarkoita helposti luotavia uusia ja tulevia vakaita ihmissuhteita.
"Eipä siellä paljon valinnanvaraa ole ihmisten suhteen. Siellä voi olla paljon yksinäisempi kuin maailmassa."
Jokaisen olisi hyvä kysyä itseltään, että mitkä ominaisuudet tekevät minusta kiinnostavan ja potentiaalisti hyvän, tasapainoisen ja vakaan ystävän jollekin, mitä positiivistä minulla on tuotavana uuteen ihmissuhteeseen, vaikkapa jollekin sieltä paljon suuremmasta "valinnanvarasta" olevalle ;-)
Kiinnostavia artikkeleita aihepiiristä ... mutta fundispiireissä on tarjolla vain ehdollisia ystävyyssuhteita, sillä uskonto ja sen "oikein" suorittaminen tulevat väliin.
"Oletko itse hyvä ystävä? Psykologi listaa tosiystävän tunnusmerkit"
"Jos haluat olla parempi ystävä, pohdi, millaista ystävyyttä itse toivoisit osaksesi."
- https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000006406514.html
* Hyvä ystävä hellii terveyttä monin tavoin – lääkäri: ”Tarvitsemme toisia ihmisiä”
- https://www.is.fi/terveys/art-2000005087509.html
Vartiotorniseuran, erotettujen ja eronneiden karttamisvaatimus, elinikäinen hylkääminen tuomarointeineen ja leimaamisineen on suoranaista henkistä sadismia.