Huolehditteko vanhemmistanne

Kyllävain, omien vanhempien huolehtiminen oli normaalia
siihen aikaan,

nykyisin on toisin,
omat jälkeläiset ei käy vuosiin edes katsomassa kunka me voidaan,
vain puhelimella jotkut niistä kyselee ja pitää yhteyttä,
on ollu pakko tottua etteivät jaksa välitää meistä, suuri suru,,

Itse asuin kauempana, kävin n. kerran vuodessa. Soitin usein. Lähellä asuvat sisarukset huolehtivat. Lopuksi sisko oli usein yötä leskeksi jääneen isän luona.
Oma esikoiseni on alkanut soittaa n. kerran viikossa. Huomaan ettei mitään erityistä asiaa, kaikenlaista rupattelee. Tuntuu mukavalta, turvalliselta ja on kiitollinen olo.

Lpaset alkaa tsekkaamaan onko vielä hengissä.

Parin viikon välein soittelee pitkän puhelun, välillä tekstareita ja kuvia lähettelee.

Vanhemmat jo Näsinmäellä :´-(

Per-kel

Koulukunnista en tiedä,
mutta olin mukana vanhempieni elämässä heidän viimeisinä vuosinaan.
Se oli ihan luonnollista ja kuului asiaan, vaikka aasuinkin toisella paikkakunnalla.
Isä kuollut jo aikoja sitten ja vaikka hän sairasti kauan
äitini oli niin paljon nuorempi, että hoiti asiat tavallaan.
Äiti kuihtui sitten nopeasti, oli vain muutaman viikon sairaalassa.
Appivanhempieni asioita hoidin heidän viimeisinä vuosinaan,
vaikka en varsinaista hoitotyötä joutunutkaan tekemään.

Omien lasten suhteen en osaa sanoa, hyvin pitävät yhteyttä,
vaikka kaukana asuvat ja elävät omaa elämäänsä pienten lasten kanssa.
Aina olen apua saanut kun olen pyytänyt.
Tämä kesäaika on oikeaa kulta-aikaa yhteydenpidossa,
on muutakin kuin vain wattsappia.

" yksin oot sinä ihminen,
yksin keskellä kaiken,
yksin tänne syntyvä oot,
yksin lähtevä oot "


pettymys on ollu suuri
en ikinä olisi uskonu että omat jälkeläiset jättää totaalisesti vanhempansa
ikuisiksi ajioiksi ,
niille ei tule mieleenkään että me vanhat tarvisisimme apua ,
heillä on niin kiire omassa elämässään,
eivät käy ikinä kattomassa,
eivät tullu avuksi kun muutimme alkuperäisen suuremman asunnon pienemään vanhuuden takia
kun voimat alkoi hiipumaan, ennen vanhaan ainaki meidän koulussa opetettiin yhteiskunta oppitunnilla kuinka vanhuksista tulee huolehtia sitten kun heistä tulee avun tarvitsijoita,
l u u l t a v a s t i yhteikunta oppitunnit ON lopettuttu koulissa kokonaan,
siltä pohjalta ymmärtää miksi nyky ihmiset u n o h t a a omat vanhukset yksinäisyyteen kuolemaan,
luultavasti ne kuitenki osaavat tulla perinnönjaolle, siitä olen jokseenki varma,
toivottavasti eivät riitele ja tappelle siitäki,,


itse omien veljeteni kanssa pidimme tiiviisti yhteyttä omiin vanhempiimme, hyysättiin lääkäriin, hankimme heille koti-palvelusta siivous apua ja jopa sairaan hoitaja kävi kerran viikossa heitä kattomassa, 1980- 1990 välisenä aikana ainaki meidän paikkakunnalla oli erittäin hyvä kunnallinen sos papalvelu
isäni oli sotaveteraani, hän sai jopa ilmaisia viikon lomia kylpylöihin muistaakseni ainki kerran vuodessa ja kaikenlaisia ilmaisia fyikaalisia hoitoja,
äitiäni kävi sairaanhoitja joka viikko kattomassa mittaamass verenpainetta, piti erittäin hyvää huolta vanhemmistani,

kaikki tämä on nyt menneisyyttä suomen LOISTAVASTA yhteiskunnastamme, se kaikki oli KEKKOSEN aikaista politiikkaa,
suomen kansa oli TÄYS-TYÖLLISTETTY, kuten MEKIN siihen aikaan meillä kaikilla sisarruksilla oli vakituiset työpaikat aina eläke ikään asti, työelämästä huolimatta kaikki sisarrukseni ja MINÄ pidimme hyvän huolen OMISTA VANHEMMISTAMME,
minä lähimpänä kävin joka päivä työmatkan yteydessä heitä kattomassa
ja me hankimme aina heille apua veimme lääkäriin tarvittaessa,
he vastaavasti kävivät USEIN perehittemme kuona omia lapsensalpiaan ja meitä katsomassa,
se KAIKKI ON kadonnu kuin TUHKA TUULEEN,
itse puolisoni kanssa olemme joutneet elämään unohdettujen vanhempien elämää sen jälkeen kun lapsemme lähti yliopistoihin ja maailmalle, sinne ovat kadonneet, ja meidät on unohdettu täydelliseen yksinäisyyteen,
no aktiivisina ihmisiä me kyllä puolisoni kanssa osasimme elää kahdestaanki,
niin kauan kuin terveyttä riitti matkusteltiin paljon kotimaassa ja ulkomailla aina vietimme lomia,
sekin kaikki on nyt muisto vain,
puoliso kuoli, ja minut on unohdetty täysin yksin selviytymään, uskoisin että kun en enään voi evääkää liikuttaa luultavasti nykyinen sossu korjaa ruumiin laitokseen tai sitten ainaki kuskaa krematorioon, ja ilmoittaa sitten jälkeläisille, korjatkaa maallinen omaisuus jos sitä teille on jääny, enekuin se katoaa valtion kitaan jos poerillisiä ei ilmesty paikalle,

näin karmea on nykyinen yhteikunnallinen näkymä suomessa,
vanhukset on hyljätty yhteiskuntaa myöten yksinäisyyteen, oman onnensa varaan,
jos vanhukselta ajatus maailma pimenee sitten vanhus saa kuolla kusi ja kakkavaippoihinsa yksin, missä sitten sattuu olemaankaa elämän viime hetkellä,


en korjaa kirj. viheitä, koittakaa saada slvää,

lukivika ei näytä ikinä kotrjaantuvan, kirjaimia jää poissa tai ovat väärässä järjestyksessä, sekin vituttaa niin hiivatisti, joskus jorjailen, nyt en j a k s a vituttaa senverran paljon nyky meno, ja vanusten huono asema yhky yhteiskunnassamme, teimme töit 40-50 v mutta se ei merkkaa nyky yhteiskunnassa mitään,
työeläkeitä KEDATAAN leikata ostovoimaa edelleen pois pienistäkin työeläkkeistä, saatan tunarit kun saitte paljon pahoivointia aikaan päätyänne valtaan,,, perrrr,,, ke,,, le,,

Huolehdin äitini kaikista käytännön asioista ....vaikka välimatkaa oli aikapaljon ....
pankkiasiat .. jalkahoidot ..kampaaja ...ja palvelukodista henkilökunta lähetti aina tiedotteita ....Kun kävin katsomassa vein aina sellaista mitä oli toivonut ...
Viimeiseltä sairaala reissultaan ei sitten enää palannutkaan....
mimmimum-..mi

minun vanhempani poistuivat täältä elävien kirjoista ns. saappaat jalassa, joten he eivät ennen kuolemaansa tarvinneet lasten huolenpitoa. heille oli lähes kunnia-asia hoitaa asiansa itse, ja he myös siihen pystyivät. itsestäänselvää oli, että jos apua olisivat tarvinneet, sitä olisivat myös saaneet, mutta eivät saaneet kumpikaan elää kovin vanhoiksi.

Haudoista kyllä.