Helkama Raisu 52-piikkisellä takarattaalla. Yhellä jätkällä oli Tunturi Sport ja se ajeli aina meikästä ohi. Kyllä otti meinaan pattiin.
Mulla oli kylän toiseksi nopein mopo!
Anonyymi
391956
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Mulla oli vain pappa-tunturi, hidas kun mikä. Ajoin sillä puuhun ja jalka meni poikki, otti sekin pattiin.
Meillä oli pentuna tapana kiipeillä puihin. Mopolla ei tullut sellaista kokeiltua.
Mulla oli kloppina eka mopo PappaTuna vm. 64, 2 vaihteinen. Se kulki loivaan alamäkeen lähes 60 km/h ihan vakiona. Sitten vähän avarrettiin kanavia ja ratastettiin uudestaan niin johan alko loikkia. 60 km/h alueella ei kun suhahtamalla ohi autoista. Varmaan kulki reippaat 70. Mopo oli hienossa kunnossa ja pikku fiksillä olis saanut lähes uuden veroiseksi mutta myin toisen mopon tieltä 150 mk pois, ja harmittaa.
Tunturiin sai paljon paremmin viritysosia ja super sportti oli paljon suositumpi kuin raisu.
Super Sportin virittäminen oli tuskaa. Ei mahtunut kuin 13-piikkinen eturatas, ja kovakromipyttyä ei saanut porattua.
Raisun virittäminen oli helppoa. Moposportista ja Nakkilasta sai monenlaisia virityspaketteja.
Raisun Minarelliin sai 75cc pytyn ja liudan erikokoisia Dellortokaasuttimia suuttimineen sekä rattaita mielinmäärin.
Ja voittihan Raisu Trialin SM-mestaruudet suvereenisti supersportin jäädessä kömpelönä tekeleenä ensimmäiselle kivelle.
Raisun ylivoimaisuudesta kertoo myös sekin ettei varkaille kelvannut muu kuin Raisu kuuden mopon ryppäästä jossa olivat Pv, Supersportti ja Sm.
Tunturin valikoimista olisin valinnut trialin ajoon punaisen Trialin. Sama mottihan siinä oli kuin Super Sportissakin, mutta oli metsässä pelleilyyn sopivamman näköinen.
tuohon aikaan sai myös minadellin kilpakoneen noin 13hv raisun runkoon,
mulla ainakaan ei Raisun alakerta kestänyt 75cc pyttyä.
Tosin otein vähän kanavistakin pois. En tiedä oliko sillä vaikutusta
Aijai se "ihana" nuoruus, kun ei aina tiennyt, mitä musiikkia piti kuunnella, ettei olisi saanut turpaansa.
Nyt ei ne nuoret... ja onneksi eivät.
Minulla on vanha Solifer, ajettu 273174km,eikä hajoa millään, kyllä ottaa pattiin.
Onko Tomoksen koneella? Sehän oli aika heikko tekele, mutta helppo viritettävä. Vitosvaihteen asentamalla sai helposti lisää vauhtia.
Muistan, kun keskikoulussa 70-luvulla eräs ilmajokelainen nimitteli Soliferia SUOLIVIETERIKSI!
Oli itte Tuntskan mies.
Ei se solifieteri ollut yhtään huonompi kuin muutkaan itse asiassa painojakauma ja rungon suunnittelu oli paljon parempi kuin sen aikaisessa tuntsassa
Mulla oli taasen eka mopo polettava sirkusmopo Legnano, joka hyytyi aina ylämäkeen. Seuraava oli keltamusta Tunturi Supersport, se oli jo vähän parempi ja vielä viimeisin oli sitten jo vesijäähdytetty Tunturi Aqua, en muuten viritellyt kuin vaihdoin pienemmän takarissan.
Muistivirhe paholainen, siis keltamusta Tunturi Tiger ja valkomusta Tunturi Tiger Aqua
Aquan painojakuama oli typerä. Siinä istuttiin miltei sarvien päällä. Takarenkaalla oli siinä mopossa lähinnä statistin rooli.
Keltaisessa oli sama itävaltalainen Puchin kone mikä Supersportissakin. Aquassa oli joku italialainen moottori. Merkkiä en enää muista.
No varmasti sen takia, että hiekkateilla pystyi hyvin jamittelemaan
Eikö siinä Aquassa ollut se sama Minarelli moottori kuin Raisussakin
Helkamissa (Raisu ja AX) oli Minarelli, valkoisissa Tigereissä Morini.
Minä tein mopon osista, Helkama Ax runko ja etupää, suzuki moottori, Tunturi Tiger tankki ja penkki, kova peli oli. Renkaat muistaakseni Tiger.
Mobylette tuo paappojen ranskalainen kiilahihnamopo oli minulla metsäteillä eka mopo nuorena...käynnistys jännä kahvasta. Sai yleensä liikaa bensaa.
Valtava takaratas olisko ollut yli40-piikkinen. Ei kytkintä.
mobylette oli mahtava mopo pudota sillalta jokeen juovuksissa
Mulla oli Vesta. Aina piikki tulpassa.
Harlikankin saa nykyään sähkötoimisena. Ei öljyynny enää lahkeet, eikä tarvitsee viilata piikkejä tulpista.
Jupiter 220 lienee ollut nopein vakio, Tuska 61 lienee jäänyt alamäessä myös Helkama Jopon rungollekin.
Kyl itä-saksalainen Simson oli nopein vakiona 65 km/h oliko erikoiskohtelua kun oli itäpyörä
Mulla oli Tunturi Break. Se oli isompi kuin Manki, muttei yhtä iso kuin Solifer. Sopi hyvin tämmöselle 155 senttiselle pygmille. Tosin silloin olin vähän lyhyempi.
52 piikkinen takaratashan on liian suuri jos meinaa lujaa ajaa, joku 30 ja risat olisi parempi.
Zundapp mopo 70 cc oli minulla 70 luvulla, jota virittelin 90kmh/h kulki.No poliisit sitten kerran pysäytti ja naureskelivat että tais poika ajaa lujaa!?
Sanoin että vissiin joku häirio koneessa.
Ilman kyparää ajeltiin aina (ei ollut silloin kellään eikä pakollinen)
eikä korttia (sitäkään ei tarvinnut)
Vakuutuskilvet väärennettiin yleensä , kuten tässäkin tapauksessa (poliisit huomasivat sen mutta ei sanoneet mitään)
Puristivat etujarrukahvasta kokeillen vain jarrun ja sanoivat että "Usvaa putkeen!"
Kun Risuun vaihtoi 46 piikkisen takarattaan niin oli paljon miellyttävämpi maantiellä, mutta oli edelleen täysin ajettavissa trial-tyyliin kalliohyllyille ja töyräille. Moni pilasi Risun maastokelpoisuuden vaihtamalla liian pienen takarattaan. Siinä mopossa oli myös iskareissa varaa ajaa kuten enduropyörällä jos löysi hyppyriä ja sai mopon koneella riittävästi vauhtia. Ja voi saakeli sitäå mille toppatakki haisi. Ei ole ikävä käryävää kaksitahtia.
Nykyiset sähköfillaritkin kulkevat kovempaa kuin entisajan mopot, kun ottaa vaan rajoittimen pois käytöstä.
Ei vaan ole ihan helppo poistaa. Esimerkiksi omassa fillarissa säädöt tehdään läppärillä merkkikorjaamossa. Ehkä jostain netin syövereistä saisi softan ladattua itsellekin.
honda manki oli vähiten saastuttavin nelitahtimoottorinsa ansiosta
Mankissa alkoi etuhaarukka väpättämään 160 vauhdissa.
Tyyppivika Mankissa.
Mutta mikähän oli se juttu Raisussa kun yritimme kaveriporukalla vaihtaa muistaakseni 14 piikkistä eturatasta, mutta ei saatu orginaalia irti ollenkaan. Näytti mutterin irroituksen jälkeen siltä, että eturatas lähes tippuu käteen, mutta ei hievahtanutkaan. Sitten tyydyttiin vaihtamaan takaratas, mutta siinä tuo ulkonäkö oli tietty heti kyttien silmissä.
Soliferissä oli Sachsin kone.
sukisukin lyhytiskuinen moottori oli lussu ilmestys,soratiellä joka oli märkä niin ei 3 isompaa pystunyt laitttamaan kun ei jaksanut vetää,sama se oli vaikka 80 pyttyä oli ei se vetänyt sitkaasti,semmonen on off moottorisahantyylinen veto ja pv:n koko lähes 2 metriselle 120 kiloiselle ei ollut nautinto.
ennemmin ajelin raisulla tai puchilla jossa oli vetoja ylämäkeenkin.
Mopolla on hauska ajella hame päällä, koska ajoviima nostaa hameen korville.